Sivut

maanantai 28. lokakuuta 2013

Lahden KV

Sunnuntaina oli Lahden KV näyttely ja mulla olikin ihan hurjan jännä päivä. Ensimmäistä kertaa meikäläisiä oli näyttelyssä 4 koiraa, kaikki siis omia kasvatteja ja vieläpä kahdesta eri yhdistelmästä. Ja sehän tarkoittaa siis kasvattajaryhmää!! Olin kuullut että tanskalainen tuomari Carsten Birk on tarkka ja tiukka ja ihan oikeasti ymmärtää pihakoirien päälle. Manasinkin koko menomatkan että katotaan vaan, joku koirista saa Hoon ja mulla jää kasvattajaluokka saamatta...

No, tyypit esiintyivät kuitenkin ihan mallikkaasti :)

Pihapolun Eemil "EDI"
JUN EH1
Good size, too big head, well carryed ears, dark eyes, could be shorter in muzzle, good bite. I'd prefer less elegant neck. Good topline, well developed ribcage, typical angulation. Good colour and coat, free movement, nice character.

***

Hyvän kokoinen, liian suuri pää, hyvin kannetut korvat, tummat silmät, saisi olla lyhyempi kuono, hyvä purenta. Arvostaisin vähemmän eleganttia kaulaa. Hyvä ylälinja, hyvin kehittynyt rintakehä, tyypilliset kulmaukset. Hyvä turkki ja väri, vapaat liikkeet, kiva luonne.

(kuva Emmi Keränen)

Pihapolun Eerik "MURRE"
JUN EH2
Good size. I´d like more depth of body for age, excellent shaped head, very nice expression, excellent bite, well carried ears, could have stronger neck. Good topline, good bone & feet, excellent colour& markings, free movement, excellent temperament.

***

Hyvän kokoinen. Saisi olla ikään nähden enemmän syvyyttä rungossa, erinomainen pää, erittäin hyvä ilme, erinomainen purenta, hyvin kannetut korvat, voisi olla vahvempi kaula. Hyvä yläkinja, hyvä luusto ja jalat. Erinomainen väri ja merkit, vapaat liikkeet, erinomainen luonne.

(kuva Emmi Keränen)

On nuo veljekset vaan niin hienoja. Ja hassua on että ne on vuorotellen toinen toistaan parempia. Kuukausi sitten Murre oli ihan selkeästi muhkumpi, nyt taas Edi on puntannut ja saanut lisää muotoja. Ihan hurjan hyvät arvostelut molemmilla!

Aatos oli valioluokan ainoa uros, ja jostain syystä siitä ei ole yhtään kuvaa... Mutta arvostelu tälläkin miekkosella on hyvä, tai siis erinomainen!

Pihapolun Aatos "AATOS"
VAL ERI1
Good size, needs more substance in body & spring of ribs. Good expression, well carried ears, good bite, could have shorter muzzle, well carried tail, typical angulation. Sligtly long coat. Nice color, free movement, nice character.

***

Hyvän kokoinen, tarvitsee lisää täytettä runkoon ja rintakehä saisi olla pyöreämpi. Hyvä ilme, hyvin kannetut korvat, hyvä purenta, saisi olla lyhyempi kuono. Hyvin kannettu häntä, tyypilliset kulmaukset. Hieman pitkähkö turkki. Hyvän värinen, vapaat liikkeet, kiva luonne.

Öhöm... Aatoksesta ei ole kyllä ikinä sanottu että se tarvitsisi lisää massaa... :) No mutta, toisaalta tämä on varmaankin sen viimeinen näyttely, joten on muutenkin tärkeämpää olla "terveellisessä kunnossa" kuin näyttävässä näyttelykunnossa. Kilo lisää ja substanssia olisi sopivasti, mutta näin on silti parempi! On muuten ihan älyttömän haastavaa suomentaa noita arvosteluja... Tiedän siis ihan tasan tarkkaa mitä tuo Aatoksen eka lause tarkoittaa, mutta se on tosi vaikeaa sanoa järkevällä ja asiallisella tavalla suomeksi. Kuulostaisi ihan hassulle sanoa että pitäisi olla muhkumpi, ja kaarevammat kyljet... =D

No sitten poikien jälkeen oli Rondan vuoro:

Pihapolun Estelle "RONDA"
JUN ERI1
Good size, enough volymed body for age, nice expression. Well carried ears, excellent muzzle, good bite. Nice topline, enough bone, good angulation. Good colour and coat. Good movement and character.

***

Hyvän kokoinen, riittävän vankka runko ikään nähden, hyvä ilme. Hyvin kannetut korvat, erinomainen kuono, hyvä purenta. Hyvä ylälinja, riittävä luusto, hyvät kulmaukset. Hyvä väri ja turkki. Hyvät liikkeet ja luonne.

(kuva Emmi  Keränen)

Kaiken lisäksi Ronda sai vielä Royal Caninin jakaman epävirallisen ROP junior -tittelin. Ihan huippua! Ja tuomari sanoi virallisen arvostelun jälkeen että erittäin lupaava ikäisekseen, odotappa vaan että koira on 3-vuotias... :) Ja ihan viimeiseksi naurahti " She is so funny" =D Mulla on Rondan suhteen joku ihme ruma-ankanpoikanen-kompleksi... Tai siis ajattelen aina sen olevan liian pieni. Mittasuhteethan sillä on ihan älyttömän hyvät, ja se on kaikinpuolin tosi tasapainoinen kokonaisuus. Täytyy vissiin ihan oikeasti alkaa uskoa että siinä on ainesta vaikka mihin, kunhan vielä pari vuotta kehittyy!

No, koska jokainen kakara sai joko ERIn  tai EHn, pääsimme siis loppuviimeeksi esittämään vielä kasvattajaryhmän. Tällä kertaa meillä ei ollut kilpakumppaneita, joten saimme automaattisesti ykköspalkinnon, mutta ihan yhtä arvokas tämä  on silti!

Kennel Pihapolun
ROP-kasvattaja
2 combinations, nice expressions, nice eyes, good toplines. The group is not harmonic in substance. Nice colour and coat. Excellent character.

***

2 yhdistelmää. Hyvät yleisilmeet, hyvät silmät, hyvät ylälinjat. Ryhmä ei ole harmooninen (taas tää sana jota en ihan oikeesti osaa sanoa suomeksi)... Hyvät värit ja turkit. Erinomaiset luonteet.

Jep, on aika selvää että tämä ryhmä-rämä ei ole kovin harmoonisen näköinen noin niin kuin rungon massavuuden suhteen... :) Kaksi keskenkasvuista junnu-urosta kaikkine pitkine raajoineen ja muine ulokkeineen (kuonoineen ja kauloineen), yksi keskenkasvuinen lilliputtinarttu, ja yksi ex-muhku 3-vuotias kohta puoliin kasvuaan lopetteleva massey-ferguson-uros. Mutta parempaankaan en tällä kertaa pystynyt... :) Musta tuo meidän rivistö oli lähinnä koominen ja hilpeyttä herättävä, mutta silti olen ihan hullun ylpee siitä!

maanantai 14. lokakuuta 2013

Metsään mentiin

Sunnuntaina oli niin ihana ilma että lähdettiin koirien ja Eliaksen kanssa kunnon metsälenkille. Aina kun lapselta kysytään että mitä tehtäis, se vastaa: Hauvat mettää!

Perusjuttuja: Armilla keppi, Kerttu juoksentelee

Tosin, nyt viimeaikoina meidän metsälenkitkin ovat olleet aiempaa hillitympiä. Koirat ei enää juokse ihan päättömästi miten sattuu, vaan ottavat irtiolonkin rauhallisemmin. Ovat koko ajan kuulolla vähintäänkin toisella korvalla, ja tulevat luokse kutsuttaessa. Jopa Armi, jopa keppien kanssa. Aiemminhan Armia oli lähes mahdoton saada lenkin päätteeksi kiinni, se piti huijata lähelle toisen kepin kanssa, mutta nykyään se tulee luokse kuuliaisesti ja rauhallisesti keppi suussa, tai parhaassa tapauksessa jättää kepin sikseen ja tulee ihan muuten vaan.

Taas yksi tällainen kuvaa :)
On se vaan hyvä että kamerassa on sarjalaukaisin. Tai siis sporttitoiminto. Tai what ever. Semmoinen kuitenkin että voi pitää laukaisinta koko ajan pohjassa ja kamera räpsää kuvia taukoamatta. Hyvällä onnella saattaa saada ihan loistavia otoksia :)

Haukkaan!

Jäiköhän mulla jotain hampaankoloon...

... ja kitalakeenkin myös

...kielessäkin on tikkuja

yäk!

Pthyi!
Mä olen aina ollut sitä mieltä että Armi ei välttämättä ole se kaikista feminiinisin pihakoiranarttu... :) Varsinkin tuossa kolmannessa kuvassa, jossa se irvistää oikein kunnolla koko naama kurtussa, Armi näyttää ihan jätkältä!

Kerttukin on tosiaan pikkuhiljaa alkanut kiinnostua kepeistä.

Ihan sama alkuasento kuin Armillakin

Nauttii oikein silmät ummessa :)
Juokseminen on kuitenkin edelleen Kertulle SE JUTTU! Se juoksentelee mielellään ihan itsekseen, mutta nyt myös vähitellen esim. patukan perässä. Mä en tiedä huomaako muut, mutta mun mielestä meidän koirat näyttää uusissa (tänä kesänä) otetuissa kuvissa rennommilta kuin aiemmissa kuvissa. Vaikka joissakin kuvissa on kova meno ja vauhti, on yleisolemus kuitenkin rauhallisempi. Itse olen oikein vartavasten verrannut vanhoja kuvia uusiin, ja ainakin omasta mielestäni löydän selviä eroja... Ilmeetkin on pehmeämpiä <3

Kerttu iki-iloinen

Nenä vie koiraa
Löysin jokunen aika sitten facebookista ihan paikkaansapitävän jutun, tuli heti se taas mieleen kun kävimme nauttimasta olostamme ihan tuossa lähimetsässä (jonne muuten on maksimissaan 300m matka):

On kyllä harvinaisen totta!
Mulla oli ainakin tuon sunnuntaisen metsäreissun jälkeen erittäin rentoutunut ja hyvä olo. Samaa olin lukevinani sekä koirista, että pojasta.

Mun ihanat lapsoset
Touko oli muuten ollut ihan samoissa hommissa viikonloppuna. Otin pari luvallista kuvakaappausta Katjalta.

Ihana, kaunis, satumainen metsä ja ihana, komea, satumainen koira!

Täällä on tilaa pienen koiran juosta ja nauttia!

Törky-Touko :)
Voi hyvät ystävät, menkää syksyiseen metsään ja nauttikaa täysin rinnoin ja nenin!