Anonyymit koiraholistit

Tällainen kiertelee netissä, oli niin hyvä että oli pakko laittaa esille tännekin :)

Hyvää päivää. Olen Maikki, koiraholisti. 

Olette kaikki lämpimästi tervetulleita Anonyymien Koiraholistien kuukauden nettikokoukseen. Jotkut teistä ovat täällä tänään, koska joku sukulainen tai ystävä suositteli teitä tulemaan. Et ole kuitenkaan yksin ongelmasi kanssa, sillä me AKH-laiset olemme täällä auttaaksemme sinua.

Nyt kysyisin sinulta muutaman kysymyksen.

1. Voitko sanoa julkisella paikalla "narttu" ilman, että punastut ja häpeät kielenkäyttöäsi?

2. Etsitkö aina farmariautoa tai pakua, kun kaikki muut haaveilevat luihakkaasta urheiluautosta?

3. Vai onko sinulla kenties useampi auto: Yksi koirille ja yksi muuhun käyttöön?

4. Kuluvatko lomasi ja viikonloppusi koiraleireillä, näyttelyissä ja muissa koiratapahtumissa, kun muut loikoilevat rannalla ja ottavat muutenkin rennosti?

5. Onko käsityksesi siististä asusta puhtaat farkut ja miltei karvaton pusero?

6. Voitko keskustella ruokapöydässä koiraasi liittyvistä asioista niin, että se saa lääkärisikin voimaan pahoin?

7. Kuuluuko asuntosi sisustukseen luja lattiamateriaali, tummat tekstiilit ja myrkyttömät kasvit?

8. Onko huonekalusi ja mattosi valittu koiran karvoja ja pestävyyttä/ kestävyyttä ajatellen?

9. Tiedätkö mitä mm. seuraavat lyhenteet tarkoittavat: MVA, KVA, M-89, HD A, PAJÄ, TOKO, MV, AVA?

10. Ovatko lehtitilauksesi pääasiassa tyyppiä Koiramme, Palveluskoirat, Koirauutiset, Belgianpaimenkoira tms. rotulehti?

11. Nousetko ennen aamunkoittoa mennäksesi koiranäyttelyyn, agilitykisoihin, palveluskoirakisoihin, luonnetestiin jne.?

12. Löytyykö taskuistasi alituiseen kuivuneita makkarakuutioita tms. elintarvikkeita?

13. Valitsetko takkisi sen mukaan, että tennispallo tai patukka mahtuu edes johonkin taskuun?

14. Oletko sitä mieltä, että 300 km on lyhyt matka näyttelyyn/ agilitykilpailuun/ pk-kisoihin?

15. Kulutatko satoja euroja vuodessa kuunnellaksesi eri tuomareilta, onko koirasi sinisen vai punaisen muovinauhan arvoinen?

16. Huomaatko joskus seisovasi vapaaehtoisesti vesisateessa ja hokevan "istu", "maahan", "paikka", "seuraa" jne tai kyyhöttäväsi keskellä metsää tai peltoa?

17. Muistuuko koiran nimi mieleen paremmin kuin omistajan?

18. Ovatko ei-koiraihmiset tylsiä? Etkö keksi mitään puhuttavaa heidän kanssaan?

19. Omistatko käyttäjätunnuksen jollekin koira-aiheiselle keskustelupalstalle?

Jos vastasit KYLLÄ vain yhteen yllä olevista kysymyksistä, sinulla on vielä toivoa. Jos vastasit KYLLÄ kahteen yllä olevista, sinulla on vakava ongelma. Jos vastasit KYLLÄ kolmeen tai useampaan kysymykseen, olet juuri tullut oikeaan paikkaan ♥♥♥♥

 

 

 

Perushoitoa

Koiran hoito ei ole pelkkää ruokkimista ja lenkkeilyä.

Joka ikinen päivä koiran kanssa on havainnointia. Miten koira syö? Miten se liikkuu? Miten leikkii? Kommunikoi? Rentoutuu? Kun koiraa tarkkailee tiukalla silmällä päivittäin, on helpompaa todeta että asiat on hyvin, tai että nyt on joku vialla.

Meillä päivittäisiin rutiineihin kuuluu tietysti ruokailu ja liikunta. Koirat syövät kerran vuorokaudessa, yleensä illalla. Katson vieressä kun koirat syövät; miten ne syövät ja kuinka paljon. Ulkoillessa pyrin liikuttamaan koiria eri askellajeissa ja vaihtelevassa maastossa. Erittäin tärkeänä pidän jätteen seurantaa, olen ihan kakkapoliisina lenkillä, koska mielestäni laatu ja määrä kertoo koiran yleisestä hyvinvoinnista. Liikuntaa voi harrastaa myös sisällä, ainakin aivojumppaa ja kaverin kanssa painimista. Juoksuleikit sisällä pyrin pitämään kiellettynä.

Viikottaisiin rutiineihin kuuluu mm. kynsien leikkuu ja koiran tarkempi läpikäyminen. Harjata pitäisi varmasti useammin kuin pari kertaa kuussa, mutta jotenkin se vaan tuppaa jäämään aika vähiin.  Suunnilleen kerran kuukaudessa on Armilla hieman inhottavampi hoitohetki; nypin siltä toisesta alaluomesta muutaman sisäänpäin kasvavan ripsen pois. Tämä on perua Armin pentuajalta, jolloin meillä asui 3 kissaa, ja leikkien tiimellyksessä Armi sai kissalta terävää tassua alaluomeensa.

Loppusyksy tuntuu koettelevan meidän koiria. Mulla on sellainen muistikuva että joka syksy on ollut jotain pientä sanomista hyvinvoinnissa...

Tällä hetkellä Armilla on pieni varvasväliongelma. Ei mitenkään vakava, mutta inhottava silti. Toisen etutassun yksi varvasväli punoittaa ja ilmeisestikin aristaa sen verran että välillä pitää roikottaa tassua, tai sitten hienoisesti ontua. Septidinellä olen sitä puhdistellut ja lenkit on olleet nyt hyvin lyhyitä (johtuen myös siitä että meillä on koko ihmisporukka kamalassa flunssassa). Syksy on oikeasti aika haastavaa aikaa koirien tassuille. Meilläpäin on aikakin ehtinyt olla jo maantiesuolaa sekä hiekoitussepeliä teillä. Suola on huono juttu, samoin terävä sepeli. Takapiha on mahdottoman mutainen ja Armilla on tapana ottaa siellä tosi kovia spurtteja ja ruopia ja potkutella. Varpaidenvälistä löytyy välillä mitä ihmeellisimpiä ruohotuppuja, kasoittain hiekkaa, havunneulasia ja mutaa. On kaiketikin muutaman kerran jäänyt koirien varpaiden putsaaminen vähän huonoksi, ja kaiken tämän yhdistelmä on luultavasti aiheuttanut ongelman. Pieni naarmu räpylänahassa, siihen suolaa ja sitten mutakuorrutus. Hautunut ehkä jopa yön yli, ja Voila! valmista tuli! Eli putsatkaa koirienne varpaat PERUSTEELLISESTI  jokaisen ulkoilun jälkeen. Samoin kainalot ja nivuset.

Toinen ongelma jonka muistan viime syksyltä on korvat. Armi ja Kerttu ovat kovia nuolemaan toistensa korvia. Se ei sinänsä aiheuta ongelmaa, mutta jos lähtee litimärillä korvilla lenkille tuuliseen pikkupakkaseen niin tuloksena on rohtuneet korvanlehdet. Ei kiva, ei ollenkaan. Kokemusta on. Samoin syksyllä on tärkeää kuivat korvat sisälle tullessa. Meillä ainakin koirat nuohoaa pitkin pientareita ja heinikkoja naama edellä ja usein korvat on ihan märät, ja onpa siellä välillä jotain muutakin kuin kosteutta, korviin voi joutua vaikkapa pieniä siemeniä tai höytyviä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja nyt tuntuu olevan menossa huonojen sattumien summa.
a) Armilla on kipeä varvas (josta seuraa ->)
b) liikunta on todella vähäistä
c) mulla jäi vahingossa sulamaan kokonainen pussi broilerinsiipiä joten kaikki on syötävä peräkkäisinä päivinä ( = normaalia enemmän luuta)

a+b+c = EI HYVÄ yhtälö. Lievää ummetusta ja hirveitä riehumiskohtauksia sisällä.

Just kun mun piti saada Armi huippukuntoon Helsinki Winneriä varten. Suunnitelmissa oli kiinteyttää loputkin pentupläskit pois ja saada tilalle lihaksia. HÖH. Saapa nähdä kuinka käy. Että lähdetäänkö edes koko näyttelyyn. Jos parannutaan kotikonstein niin ettei Armi onnu ollenkaan ja näyttää suurinpiirtein siedettävälle niin sitten yritettän kisata. Mutta jos joudutaan turvautumaan eläinlääkärin apuun, niin sitten pitää varmaan jättää väliin. En nimittäin missään tilanteessa veisi näyttelyyn"doupattua" koiraa, vaikka osa noista Kennelliiton doping-säännöistä onkin vähän kyseenalaistettavia...

Uutta kotia etsimässä

Nyt olis sukulaispoika vaikka kotia! Auttakaa ja laitatkaa puskaradiot kuulolle!

Villiniityn Sankaripoika "Taro"

Tarohan on siis meidän Armin siskonpoika. E. Villiniityn Albertiina I. Tarupihan Keskikesänukko. Taro täyttää jouluussa kaksi vuotta. Yhteydenotot janika.sarpola@hotmail.com

Valoa pimeään

Armi on ihan hassu. Se kaiketikin ajattelee että mamma on seonnut kun on ripustanut kaikki puruluut naruun takapihalle, ja juuri sen verran korkealle ettei sinne voi mitenkään ylettyä, ei des tuolilta.

On äärimmäisen ärsyttävää kun Armi haluaa noita ulkovaloja alas koko ajan. Se kiertelee pitkin ja poikin, hyppii tuoleille ja jopa pöydälle. Haukkuu ja vinkuu ja heiluttaa häntää. Ei malta edes pissillä käydä, vaan tulee epähuomiossa sisälle ja pyytää sitten taas takaisin ulos.

Ja sisällä kaikki pallot on ripustettu sinälle. Ei voi mahtua pienen pihakoiran päähän, ei sitten millään.

Näiden kanssa meinasi käydä äksidentti asennusvaiheessa. Muutama pallo meinasi joutua Armin leikkeihin... Pallerot on just tennispallon kokoisia, kovetetusta narusta valmistettuja ja sisällä ihan pieni led-valo.

Pauli-pallot tilattiin kaverin kanssa suoraan Ranskasta La case de cousin Paul -sivustoilta. Näitä samoja valoja saa myös Stokkalta, mutta siellä on vain muutama valmiiksi suunniteltu väriyhdistelmä, Ranskan tehtaan nettimyymälässä saa sommitella itse viidestäkymmenestä eri väristä mieleisensä. Ja kun saatiin postikulut puoliksi, tuli nämä valot halvemmaksi kuin Stokkalla. Toimitus kotiovelle n. viikossa.

Mitä kuuluu?

Hyvää kuuluu ja HYVIN kuuluu, jos noita korvia katsoo :)

Voihan korvat!

Nella

Pimu

Murre

Tyypeillä on hyvin kehittyneet kuuloelimet =) Nellalla ja Pimulla hienot ja avarat antennit ja Murrella muuten vaan ihan reilun kokoiset korvat.

Kaikille pennuille kuuluu oikeasti hyvää. Ne ovat kotiutuneet hienosti uusiin perheisiin, ovat olleet reippaita, rohkeita ja uteliaita. Ja IHANIA kuulemma. Olen soitellut jokaisen kanssa muutamaan otteeseen ja osan pennuista tavannutkin. Ediä ja Rondaa on helppo tavata kun ne asustavat ihan tässä lähellä.

Rondasta on kasvanut hauska tallikoira, ihan jytky tyttö jo nyt.

Äidin näköä ihan selvästi

Edilläkin kävin kylässä, ja isoveli Remu on ottanut uuden tulokkaan vastaan ihan mahdottoman hyvin.

Nastat jäppiset!

Poikien kuvat on jo pari viikkoa vanhoja, ne ovat noista kuvista kasvaneet jo hurjasti. Edi ainakin on jo niin juniori että :) Ja varmasti muutkin.