On se kai myönnettävä että meillä on kuri vähän löystynyt... Jotekin sitä vaan on niin petollisen helppoa pikkuhiljaa liukua lähes entiseen olotilaan, ja varsinkin kun nuo koirat tuntuu olevan ihan mestareita joustamaan ja venyttämään sääntöjä ihan melkein huomaamattoman hitaasti... ja sitten yht'äkkiä huomaa että nyt se kuminauha napsahti ja räpsähti.
Varoitusmerkkejä oli kyllä ilmoilla jo pidemmänkin aikaa, jotenkin olen vaan onnistunut sulkemaan niiltä mieleni, ja ollut laiskuuksissani huomioimatta niitä. Viikonloppuna oltiin kaksikin kertaa tuttujen koirien kanssa maastossa; ensin Toukon kanssa Vahteronmäen koirametsässä ja sitten Inkun ja Bertan kanssa "vuorella". Toukon kanssa sujui ihan kivasti kun ei tullut muita koiria vastaan, mutta vuorella tuli apri irtaantumista, ensin yhdelle vieraalle koiralle haukku, ja sitten toiselle vieraalle ihan luokse asti rähjäys. Maanantai-iltana ihan mahtavan hyvin sujuneen lenkin päätteeksi Armi päätti perseillä oikein kunnolla ja karkasi ihan hulluna räkyttämään kahden pikkukoiran kimppuun tässä ihan melkein kotiovella... Mä olin niin järkyttynyt että valvoin koko seuraavan yön ja märehdin vaan epäonnistumistani. Kaikessa siinä surkeudessani ja raivossani multa jäi kokonaan huomaamatta eräs äärimmäisen tärkeä ja hieno asia: Kerttu käyttäytyi joka kerta mahdottoman hienosti, ei rähissyt eikä irronnut minnekään, vaan pysyi hillittynä ja kiltisti vieressäni. Meni pari päivää ennen kuin tämä ihana asia tuli edes mieleeni. Kerttu on niin taitava!
No Armille piti joka tapauksessa järjestää pieni kurinpalautus. Sain sovittua häätötreffit keskiviikolle. Lähdettiin Armin kanssa ihan normaalille aamulenkille, paitsi että olimme avustajan kanssa sopineet kohtaamisesta. Armi viiletteli vapaana vanhalla puretulla junaradan pohjalla (jossa käydään vähintään kerran viikossa muutenkin) ja avustaja tuli rauhallisesti vastaan saku-mixin kanssa. Tarkoitus oli pitää Armi poissa koiran luota yhdellä ainoalla kiellolla. Eihän se toiminut, ja Armi sai karkotuksen vastaantulijoiden luota saman tien kun irtosi rähjäämään. Armi palasi luokseni nätisti ja nöyrästi ja toinen ohitus sujui ongelmitta. Jäimme vielä avustajan kanssa juttelemaan varmaankin pariksikymmeneksi minuutiksi parin metrin päähän toisistamme. Avustaja leikitti koiraansa kepeillä ja leluilla ja Armin piti pysyä luonani pienestä provosoinnista huolimatta. Samalla tulimme sopineeksi toiset treffit ensi viikolle, toisten koiriemme kanssa. Tällä kertaa tavoitteena on ihan perus ohitusharjoitukset, mutta jos on tarvetta, niin pöllytyksiä tehdään puolin ja toisin silloinkin. Uskon kyllä että Kerttu osaa käyttäytyä eikä häädöntarvetta ole.
Vaikka nuo meidän viikonlopun reissut osaltaankin vaikuttivat tähän maanantain katastrofiin, laittelen silti vielä tähän loppuun muutamia kuvia, koska mukavat lenkkitapaamiset meillä joka tapauksessa oli!
Ensin Toukon kanssa
 |
| Kirmailua peltotiellä: Kerttu, Armi ja Touko |
 |
| <3 Touko <3 |
 |
| Äitinsä poika... |
 |
| ... ja siskonsa veli |
Ja sitten Inkun ja Bertan kanssa
 |
| Kolme sukupolvea oikeassa järjestyksessä: Kerttu, Armi ja Inkku |
 |
| Bertta ei mahtunut yhteenkään yhteiskuvaan :) |
 |
| Sieltä se karkulainen tulla jolkottaa |
 |
| Bertta poseeraa mieluiten yksin :) |
 |
| Kerttu hämmästeli myrskytuhoja |
On se vaan ihanaa kun tässä lähellä asuu näitä koirasukulaisia ja että läheltä löytyy myös mahtavia lenkkipaikkoja. Mulla olis kuitenkin ihan hirveä halu päästä yhteislenkille semmoisten koirien kanssa jotka ovat käyneet samat koulut kuin meidänkin koirat. Silloin jokainen (sekä koira että omistaja) tietäisi miten sopii käyttäytyä. Olen viime aikoina lueskellut paljon tosi hyvin onnistuneita PeVi-koirien tapaamisia ja yhteislenkkejä, ja aion kyllä kyyrätä meidänkin tytöt vielä sellaiseen kohtaamiseen! Toivottavasti ei tarvi hävetä... :)
