Uusia juttuja

Pieni koiranpoikanen voi oppia joka päivä jotakin uutta. Vaikkapa sen että olohuoneen lisäksi on olemassa keittiö, makuuhuoneita ja vessa. Ja että yhdestä ovesta saattaa tupsahtaa vaikka pihalle asti.

Alkuun vähän jännitti

Piilossa!

Pikkuhiljaa porukka rohkaistui
(Musti, Snadi ja Myy)

Myy Murre ja Omppu reippaina

Myy ja Omppu

Sisällä on keksitty ja hoksattu myös kaikkea uutta ja kivaa. Esimerkiksi se että äitin ja siskon ruokakupissa onkin ihan eri herkut kuin omalla lautasella.

Vau miten maukkaita kanakauloja!

Jokainen kävi hakemassa omansa
(Kerttu kun ei ole niin tarkka eväistään)

Murre jäystää

Tästä kaulasta meinasi tulla kiista

Omppu vei omansa turvaan

Tää on mun!

Pentuset järsi tosi innokkaasti kanankauloja ja olen ihan varma että kyllä ne jotakin riekaleita sai irti. Tarkoitushan olisi opettaa nämä pennut sekasyöjiksi, että maistuisi sekä nappulat että barf. Jokainen uusi koti saa sitten vapaasti valita mitä se oma koira kotona syö. Tällä hetkellä pennuille maistuisi kaikista parhaiten pelkkä jauheliha, mutta jokaisella aterialla joukossa on kyllä jotakin muutakin; vuorotellen raksupuuroa, säilykettä, kermaviiliä, kananmunaa... Pitää osata syödä vähän kaikenlaisia makuja! Hyvin nuo ovat kyllä syöneetkin, tytöillä on painoa kilon molemmin puolin, pojilla reilu puolitoista kiloa.

Yhtenä päivänä herkuteltiin myös possunkorvalla

Armi kantoi possunkorvan pennuille ja nakkasi sen lattialle. Pennut saivat aikansa haistella korvaa ja sitten Armi nappasi sen takaisin lähelleen ja jäi tarkkailemaan tilannetta. Koko joukko kerääntyi Armin ympärille mutta mamma päättikin pitää lapsilleen pienen koulutussession. Aina kun pikkukuono tuli liian lähelle Armilta pääsi MUR! Jos joku pikkukuono oli erityisen sinnikäs, joutui se kuononen puristuksiin mamman kitaan. Armi sanoi; tämä on minun, kunnioita sitä! Vähän ajan päästä se luovutti korvan takaisin pennuille.

Tämän parempaa kuvaa en valitettavasti tästä valistustuokiosta saanut
(possunkorva on siellä Armkin posken alla)

Samantyyppinen koulutus jatkuu myös tissillä. Armi antaa pentujen imeä vielä useamman kerran päivässä ja ilmeisestikin pennut syövät edelleenkin hellin hampain, koska perustilanteessa ketään ei tarvitse ojentaa. Muutaman kerran Armi on heittäytynyt lattialle kyljelleen ja odottanut että pennut ovat tulleet parin sentin päähän tisseistä, ja sitten karjaissut ne kauemmas.

Iltapalaa pystybaarissa

Posé

Pikku pihakoirat poseeraa

Snadi

Snadi oli erimieltä tästä poseeraushommasta, se ei ollut ollenkaan mukavaa, paitsi sitten kun sai istahtaa alas ja olla ihan rennosti ja näyttää vaan nätille :) Snadi näyttää näissä kuvissa ihan pyllyttömälle, mutta on sillä oikeasti ihan sievä takalisto. Snadi on hoikempi kuin muut pennut, niin siksikin se ehkä näyttää vähän erilaiselle.

Omppu

Ompulla poseraus sujui ihan kivasti, mutta muotokuva ei niinkään... Näissä kuvissa näkyy loistavasti ruskeiden pentujen värierot. Kummankaan pennun kuvia ei ole muokattu värien, kontrastin, valon yms osalta, vaan Omppu on oikeasti noin paljon  tummempi. Snadilla on on ihan lyhyt ja ohut karva, Ompulla taas tosi paksu ja karkea. Omppu on jo nyt ihan pilkullinen :)

Myy

Myy on tällainen pikkusievä :) Sillä on selkeästi enemmän jalkaa Omppuun verrattuna. Myy on tytöistä kaikista pullukoin. Omppu on tiukan vanttera, Myy on löllykkä. Myyllä on niin nätti ja symmetrinen naama, toivottavasti pysyisikin tuollaisena mustana.

Musti

Musti on pojista pikkuisen pienempi. Se on Ompun tapaan napakka ja pönäkkä ja vahvaraajainen. Pää on hieman sirompi Murreen verrattuna, mutta kuitenkin ihan selkeästi urosmainen.

Murre

 

Murre on äijä :) Se on samanlainen löllerö kuin Myy. Jo heti syntymähetkellä Murren papereihin kirjattiin että ompa pitkät jalat ja häntä. Näitä Mustin ja Murren kuvia vertaamalla raajojen pituus ei niinkään tule ilmi, mutta tosiasia se kuitenkin on. Murrella on muhkea uroksen pää.

Poseeraaminen on rankkaa, kauneusunien aika!

Meidän isot pojat

Välillä vähän muuta asiaa kuin pelkkiä pentujuttuja.

Sinä päivänä kun pennut syntyivät, oli Kouvolan näyttely johon osallistuivat sekä Aatos että Eka. Tuomaroimassa oli Marja Talvitie. Molemmat saivat oikein hyvät arvostelut:

Aatos:
VAL ERI1 SA PU1 ROP
Erinomainen tyyppi. Hyvä pää ja ilme. Erinomainen runko. Hyvä raajaluusto. Riittävät kulmaukset. Hyvät liikkeet. Hieno häntä ja hyvä karva.

Eka:
AVO ERI
Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä pää & hyvä runko. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Riitävät etu- ja hyvät takakulmaukset Liikkuu hyvin. Hyvä karva. Tarvitsee lisää itsevarmuutta.

Eka keväällä 2012

 Molemmat pojat on kyllä ihan mahtavia pihakoiranuorukaisia ja olen erittäin ylpeä heistä!

Aatos kävi vielä vuoden lopuksi Heinolassa 15.9. pihakoirien erikoisnäyttelyssä ja sielläkin hienoin arvosteluin (Leila Kärkäs)

Keskikokoa hieman kookkaampi uros jolla riittävä rintakehän vahvuus. Taka-askel jäi hieman niukaksi. Niukasti kulmautunut sekä edestä että takaa. Ihastuttava pää ja ilme. Kauniisti taittuneet korvat. Hyvä otsapenger ja pään vahvuus. Hyvä kaula, hieman laskeva ylälinja. Hyvä hännänkiinnitys. Hyvä karva ja väri.

VAL ERI1 SA PU2

Kaikin puolin ihastuttava Aatos

Meidän pojat ovat alkaneet saada rakkauskirjeitä :) Minusta on erittäin imartelevaa että narttujen omistajat ovat olleet kiinnostuneita Aatoksesta ja Ekasta. Ekan kanssa tosin kävin vähän huonosti; siitä pojasta ei ole sussuttelemaan 1/1 polvilausunnon vuoksi. Lonkkakuvat ovat vielä kennelliitossa arvioitavana.

Aatos on jo käynyt yksillä treffeillä tutustumassa erääseen sievään pihakoiraneitiin, ja ensi vuonna olisi tarkoitus treffata uudestaan, lemmekkäissä merkeissä. Onpa tuolle miekkoselle sovittuna lisääkin ensitapaamisia vielä tässä syksyn mittaan. Olemme Hannan kanssa samaa mieltä siitä, että Aatos voisi olla tässä tulevan vuoden aikana isänä yhdelle tai korkeintaan kahdelle pentueelle, sitten olisi järkevää pitää vuosi tai pari taukoa, ja katsoa että millaisia niistä ensimmäisistä pentusista on kasvanut. Ja jos vielä parin vuoden päästä vientiä riittää ja aiemmat pennut osoittautuvat kelpo pihakoiriksi, voidaan suunnitella toista kierrosta :)

Maailma avartuu

Tällä viikolla pentusten maailma on avartunut reilu neliön kokoisesta pesälaatikosta ainakin olohuoneen kokoiseksi, joillakin vieläkin suuremmaksi.

Tästä yli vaan (Omppu)

Hyvin sujuu Mustillakin

Pennut on tosi rohkeita, se suorastaan syösyivät laatikosta ulos, ja tutkimaan olohuonetta. Kukaan ei jää syrjään kyyhöttämään tai piipittämään vaan joka nurkka, kolo ja lattialla oleva esine tai ihminen tutkitaan tarkasti. Laitoin olohuoneen lattialle vanhan maton, ettei pikkuisilla tassuilla olisi niin liukasta.

Tutki sä sieltä niin mä meen tänne (Snadi ja Omppu)

Myy

Nyt mahtuu paremmin painimaan Kertunkin kanssa

Kerttu, kaiken se kestää :)

Armilla on menossa joku koulutustuokio

 Armi ja Kerttu ovat taas pitkästä aikaa alkaneet leikkiä myös keskenään. Kyllähän siinä olikin pari kuukautta väliä.

Pidetään huoli ettei pienet jää jalkoihin

Pennut ovat leikkisiä ja kokeilevat hampaitaan mieluusti toisiinsa

Pojat painii ja Omppu menossa mukaan

Omppu riepottaa Myytä

Kaverin lisäksi pennut alkavat kiinnostua leluista

Snadi vaanii pikkuista nallea

Sain kiinni!

Mustin naama ja Murren pylly

Pojat taas yhdessä ja saman lelun kimpussa

Tällä kertaa saaliin itselleen vei Murre

Omppuakin leikittää

Ja Snadia

Ja poikia :)

Pentujen mielenkiinnon kohteeksi ja hampaisiin päätyy myös kaikenlaista muutakin, eikä välttämättä aina niin soveliaita juttuja...

Vanha (ja varmasti likainen) lampaantalja on vastustamaton

Samoin isäntäväen takapihatöppöset

Ja huomaattekos ketkä siellä on molemmilla kerroilla pahanteossa...? Omppu ja Musti!

Lattialta löytyi myös lapsi.

Rauhallista ja hallittua tutustumista...

...puolin ja toisin.

Pari viikkoa sitten mietiskelin että voi kun pennut nyt vähän edes liikkuisi, niin saataisiin otettua muutakin kuin vain köllöttelykuvia. Nyt alkaa se vaihe että toivon pentujen olevan edes hetken paikallaan, että saataisiin muutakin kuin vauhtiviirukuvia...

Tytöt melkein poseeraa
Omppu, Snadi ja Myy

Musta alkaa pikkuhiljaa tuntua että Omppu on se joka ei väsy koskaan!