Olen sanaton

Viikko sitten kun olimme Helillä koirien kanssa riekkumassa, tapahtui jotain sellaista mistä olen valmis kertomaan vasta nyt... Noiden aiemmin kuvattujen pallo- ja rengasleikkien lomassa sattui ikävä tapaus; Kerttu näppäisi hampailla yhtä Helin lapsista jalkaan. Se oli (ja on edelleen) mulle tosi kova paikka ja otin se aika raskaasti. Tämä oli se kuuluisa "viimeinen niitti" ja pari päivää mietittyäni lähdin hakemaan meille apua. Otin yhteyttä koirakoulu Homeettaan ja pyysin päästä neuvolatunnille koko meidän porukan kanssa.

Sain sähköpostilla vastauksen "Tervetuloa" ja 3 sivua tiukkoja kysymyksiä, molemmista koirista samat täytettävät tiedot. Neuvolatunti (koirien ja omistajien testaus/arviointi) oli eilen.

Olen hämmästynyt. Ihmeissäni. Sanaton. Mykistynyt.

Neuvolatuntiin kuuluu luonnentestin osia; kolina, haalari ja kelkka, minä vein koirat kelkalle ja Petteri kolinalle ja haalarille. Mehän olemme Armin kanssa käyneet virallisessa luonnetestissä ja siellä Armi käyttäytyi kuta kuinkin siten kuin olin ajatellutkin. mielestäni se käyttäytyi näissä testiosissa melko samalla lailla. Mulla oli mielikuva Kertusta suorittamassa testiä, ja ajattelin sen panikoituvan ja menevän lukkoon, yrittävän hirttoitsemurhaa hihnan kanssa, kiljuvan ja yrittävän pakoon paikalta. Mutta toisin kävin. Kolinaa ja haalaria en nähnyt, mutta minulle kerrottiin Kertun suoriutuneen niistä hienosti, ja uhkien uudelleen ohittaminen oli sujunut ilman epäröintiä. Kelkalla Kerttu puolusti rajusti edessäni ja kävi vain vähän takanani (Armi ollessa pääosin takana) ja kun kelkka pysähtyi Kerttu kiersi ensin sen taakse ja tutustui sitten kelkkaan lähes oma-aloitteisesti.  Palautuminen välitön. Osat on otettu videolle ja mielenkiinnolla odotan että päästään katsomaan niitä.

Testin mukaan Kertulla on hyvä toimintakyky ja hermorakenne, sillä riittää taistelutahtoa, ja se on suhteellisen kova koira. Missä siis on se meidän arka, epävarma ja reppana koirasurkimus? Minun omassa päässä, totaalisen väärin tulkittuna.

Kertun rähjääminen, irvistely, näppäily onkin siis ymmärtääkseni ollut sitä, että koska kukaan muu ei ole ottanut tilanteita haltuun, on sen pitänyt ratkoa "ongelmatilanteet" lenkillä ja muuallakin ihmisten ilmoilla omalla tavallaan.

Sen lisäksi että koirat testattiin, meitä omistajia tarkkailtiin varmasti vähintäänkin samalla samalla intensitettillä. Lopputulema oli se, että koirat eivät kunnioita minua, Petteriä kylläkin. Tämä oli ehkä kaikista vaikeinta kuulla.

Pystyn kyllä hyväksymään sen että olen tehnyt koirieni kanssa virheitä, ja että en osaa tulkita ja lukea niitä (ovathan nämä sentään ensimmäiset koirani), mutta se että koirat eivät kunnioita tai välitä minusta, tai että meidän välillä ei ole suhteita, tuntuu tosi pahalle. Olen kuitenkin yrittänyt parhaani, ja luullut tekeväni suurinpiirtein oikein. Tuntuu kuin maa olisi vetäisty jalkojen alta kokonaan kolmen viimeisen vuoden osalta. Aika pysähdyttävää.

Kertulla alkoivat juuri juoksut, joten emme nyt pääse vielä jatkamaan tätä neuvolatuntia pidemmälle. Kolmen neljän viikon kuluttua palaamme asiaan ja saamme lisäohjeistusta. Erätauossa on puolensa; toisaalta olisi ollut tosi mahtavaa päästä aloittamaan heti, innostus on suuri. Toisaalta saan nyt aikaa miettiä asioita, tarkastella koirien toimia uudesta näkökulmasta ja tottua ajatukseen että Kerttu ei olekaan pelkuri vaan ihan täyspäinen tyyppi. Kaiken tämän ymmärtäminen vienee aikansa.

Saatiin me sentään yksi kotiläksy; mielikuvaharjoitus.
Ajamme autolla lähikauppaan. Koirat ovat autossa ilman häkkiä vapaana, jätämme ovet apposen auki. Ohi kulkee kissa, orava, muutama koira joista ainakin yksi rähjää. Koirat ei korvaansa lotkauta eikä meidän tarvitse kaupassa ollessa miettiä että miten autolla sujuu. Ostokset tehty, takaisin autolle ja matka jatkuu.
Että semmosta.

Mejä-kurssi, päivä 2

Sunnuntaina päästiin sitten heti  metsään ja tosi toimiin.

Teimme lauantaina jokaiselle oppilaalle yhden jäljen, sekä lisäksi hieman pidemmän (pari sataa metriä) mallijäljen kouluttajan koiralle. Kouluttaja ajoi ihan ekana jäljen koiransa kanssa ja me saimme seurata kannoilla kuinka baijerinvuoristovihikoira tekee työtään.

 

Muita osanottajia olivat:

jackrusselinterrieri

englanninspringerspanieli

norjan harmaa hirvikoira

akita+pystykorvamix

mäyräkoira

Jokaista noista roduista voidaan kutsua työ- ja metsästyskoiraksi. Ja sitten me ollaan mukana "seurakoira" Kertun kanssa. En siis nyt halua millään tavalla väheksyä pihakoiria etteivätkö ne olisi hyviä työkoiria tms. mutta minusta joukon kokoonpano oli hieman huvittava :)

Oli todella mielenkiintoista seurata miten kukakin koira tekee työtään. Rodunomaiset piirteet ja työskentelytavat olivat ilmiselvät. Baierilaisella oli kuulemma huono päivä, eikä sitä kiinnostanut koko homma, joten saimme siis hieman vaisun esityksen häneltä, mutta voin kyllä kuvitella miten tuollainen oikea nenäkoira metsässä menee. Pystykorvat jäljestivät tehokkaasti, varmasti ja rauhallisesti. Sprinkku lähinnä ilmavainulla, mäykky hyvin määrätietoisesti, kunhan ensin keksi että mikä on homman nimi. "Terrierit" (russeli ja Kerttu) aloittivat hurjalla innolla ja vauhdilla, sitten loppui hetkeksi järki kesken, ja loppu meni taas aika haipakkaa :)

Mut meidän Kerttu oli oikeesti ihan PRO! Kerttu oli viimeisenä vuorossa, joten sillä oli ollut tosi pitkä odotusaika autossa (kävin toki välillä kävelyttämässä ja juottamassa sitä).

Valmiina lähtöön

Alkuspurtti

Kerttu haisteli aloituspaikan tosi hienosti ja keskittyneesti, teki pissimerkit, ja lähti sitten ihan suoraan etenemään jälkeä pitkin. Viitisen metriä mentiin tosi vauhdilla, sitten piti merkkailla uudestaan. Tässä kohtaa Kerttu vähän eksyi ja lähti sivuille harhailemaan. Seistiin vähän aikaa paikallaan, kyselin Kertulta pari kertaa että "Missä on?" (täytyy varmaan keksiä tähän ihan oma sana, vaikkapa "Etsi".) Kerttu löysi jäljen ja muisti mitä ollaan tekeämässä. Taas pari metriä, merkkaus ja siihen perään varmaan puolen minuutin takajaloilla potkuttelu! Kerttu joka ei ikinä ruovittele! Sen koko kropasta paistoi sellainen itseluottamus ja osaamisen ilo, ettei ikinä ennen! Taisi tyttö olla oikein voimiensa tunnossa. Loppu jälki meni vauhdilla ja kun päästiin kaadolle ihmettelin että nytkö se jo loppui. Kerttu olisi mennyt vielä pidempäänkin, eikä oikein palkkautunut peuran sorkasta, mutta onneksi meillä oli lihapullia mukana.

Ruovittelun jälkeen

Varmaa ja tarkkaa menoa

Kouluttajan mielestä Kertulla meni todella hyvin. Sen työskentely oli keskittynyttä, tarkkaa ja nopeaa. Koko matka mentiin ihan nenä maassa, eikä Kerttu edes yrittänyt ilmavainulle. Nopeudesta oli sen verran puhetta että alussa tulisi hieman yrittää hillitä vauhtia ja intoa, ettei iske sitten uupumus kesken matkan, kun jossain vaiheessa aletaan tehdä pidempää jälkeä. Kouluttaja muisti meidän Aatoksen viime syksyltä ja sanoi että näillä kahdella on ihan samanlainen työskentelytapa (kuten myös monilla muilla terrierityyppisillä koirilla). Itse sain kehuja ohjaustyöstä, en päästänyt koiraa liian kauas, odotin sopivan aikaa ennen kuin aloin opastaa koiraa takaisin jäljelle. Ja lisäksi meillä on Kertun kanssa muutenkin hyvä suhde. Suorituksen jälkeen kouluttajan ensimmäiset sanat olivat; Kerttu näyttää niin onnelliselle! Mun mielestä se kertoo kaiken oleellisen.

Kerttu katselee että tuolla me oltiin, tuonne haluan takaisin :)

En ole kovinkaan montaa kertaa päässyt kokemaan Kertun kanssa tällaista onnistumisen tunnetta. Puolet kotimatkastakin oli niin liikuttuneessa tilassa että meinasi ihan haitata ajamista. Näitä lisää! Meillä on jo peuran sorkka pakkasessa odottamassa, taidan viikonloppuna viedä sen metsään :)

(mäykky ja Kertun kuvat Sini Kuisma)

Mejä-kurssi, päivä 1

Aamulla suuntasin Lahteen Mustin Kerholle. Alkuun pidettiin pari tuntia teoriaa käsitellen mm. koiran hajuaistia ja jäljestämisen perusasioita; sanastoa, jäljen suunnittelua, veretystä, merkkaamista, ja lopuksi vielä itse jäljen ajamista ja koetilanteita. Kouluttajana meillä toimi Grazyna Brek-Laitinen.

Kun teoria oli taottu päähän, lähdettiin käytännön hommiin Merrasjärven ulkoilu- ja retkeilyalueelle. Alkuun Grazyna teki meille malliksi jäljen omalle koiralleen. Ihannetilanteessa jälki tehdään pareittain siten että ensimmäisenä kulkenut merkkaa (ja piirtää karttaa), ja jäljessä seuraa verettäjä. Meidän muiten tehtävänä oli kulkea jäljen vierellä (vähintään 5m etäisyydellä) ja seurata tarkasti kuinka toimitaan. Tämän jälkeen meidät lähetettiin omatoimiseen jäljen tekoon pareittain.

Kukaan ryhmäläisistä ei ole kokeillut mejäilyä aiemmin, joten jäljistä tehtiin lyhyitä ja helppoja (30-50m). Merkkaukset tehtiin pyykkipoikiin sidotuilla värikkäillä nauhanpätkillä. Kuntopolun viereen merkattiin ensin paikka josta mennään metsään. Parin metrin päähän merkattiin "rauhoittumispaikka" jossa koira puetaan valjaisiin ja liinaan, ja jossa odotetaan niin kauan että koira on rauhallinen ja ohjaajan hallinnassa. Parin metrin päähän tästä potkittiin "aloituspaikka", n. 30x30cm alue jossa maanpinta on rikottu ja jossa on reippaasti verta. Jäljen merkkaaja lähti tästä mahdollisimman suoraan merkkaamaan jälkeä laskien samalla metrejä. Verettäjä seurasi kannoilla ja veti narussa perässään vedessä ja veressä uiettua sientä. Kun jälki oli valmis, potkittiin maahan 30x30cm "kaato" joka veretettiin runsaasti. Sitten palattiin lähtöpaikalle kiertäen jälki vähintään 5m päästä, ettei se sotkeutuisi palatessa. Huomisen ohjelmaan sitten kuuluu sorkan / muun palkan vienti kaadolle, ja sen jälkeen itse jäljestys koiran kanssa. Jälkiä teimme yhteensä 7, jokaiselle koiralle yhden. Kulmia ja makuupaikkoja ei tehty, ne saa sitten jokainen opetella itsekseen taitojen ja jäljen pituuden kasvaessa.

Pari tuntia metsässä meni, ja lämminhän siellä tuli. Ilma oli suorastaan trooppinen, ja hyttysiä piisasi. Saimme siis oikein kunnon masokisti-startin tähän lajiin. Saapa nhdä millainen sää on huomenna, toivottavasti ei kovin kuumaa, sillä koirille tulee pitkä odotusaika autossa; jokainen koira jäljestää yksin omalla vuorollaan ja muut pysyvät autossa poissa häiritsemästä. Me ihmiset saamme pienen matkan päästä seurata muiden koirakoiden työtä, ja käsittääkseni Grazyna kulkee jäljestävän koirakon mukana opastamassa ja analysoimassa.

Mulla on vähän sellainen kutina että tää on Kertun juttu! Ainakin kovasti toivon niin. Mun juttu tää tuntuis olevan, ainakin tän ekan kerran perusteella. Huomenna oon varmaan vielä triplasti innoissani :)

Se on KESÄ nyt!

Ukkoshauteista helluntaita vietimme mitä parhaassa seurassa, Inkun ja Bertan kanssa.

 (kaikki kuvat saat klikattua suuremmiksi)

Tää taitaa olla ainoa kuva niistä neljästä sadasta otoksesta jossa kaikki 4 pihakoiraa on samassa kuvassa ja kaikki vielä kutakuinkin näkyvissä. Taustalla Inkku, vasen Bertta, oikea Armi ja keskellä Kerttu.

No on tässäkin melkein kaikki tyypit kokonaan :)

Kuvia tuli tosiaankin otettua ihan valtava määrä, ja onneksi taas muutama onnistuikin.

Armi löysi ihan uuden lelun, en tiedä onko se joku koiranlelu vai joku koneenosa, mutta pallokin jäi kakkoseksi tämän renkaan jälkeen.

Samikset korvikset :)

Noutamisen riemua

Kertusta on edelleen ihan parasta juosta lelun napanneen tyypin perässä

Käy se näinkin :)

Äiti ja tytär yhtämatkaa

Mun kameran "sportti"-toiminto on ihan mahtava. Saa paukuttaa kuvia sarjatulituksella välittämättä säädöistä, aukoista ja ajoista (joo tiedän, se on ihan ihan huijauskuvaamista...). Mutta kun antaa kameran surrata niin sattumalta saattaa tulla hassujakin kuvia :)

ArmiKerttu Kerroskoira ja Berttakin jotain hölmöilee :)

Tällä kertaa Kerttu on Inkun niskassa :)

Kertun tiukka käännös

Koko iltapäivä sujui oikeastaan samalla kaavalla; pallo tai rengas lensi ja koira jos toinenkin lensi perässä.

Bertalla lennokas ilme :)

Herranen aika, pallo on Kertulla!

Armi ei millään olisi luopunut renkaasta. Sen lisäksi että rengasta piti heitellä ja noutaa, sen päällä oli myös kiva pyöriä.

Armi 6 vee näyttää ihan pennulle :)

Kuuma!

Ihanat emäntämme

Bertta

Inkku

Jokainen on varmaan kuullut sanonnan "Kiinnostaa kun kivet"... No Inkkua kiinnostaa ainakin. Ei oo sellaista kertaa kun tapaamme, etteikö Inkku kantelisi ja pyörittelisi kiviä.

...tai pyörisi niiden päällä

Mamma nauttii kesästä

No osaa se Inkkukin hassutella

Mulla jäi jotain kieleen, YÄÄÄK!

Välillä tyypit sentään rauhoittu vähäsen poseeraamaan varjoon

Mun muruset

Armi mussukka

Elämäni koira

Kerttu-hupsukka

Armi ja Kerttu kehottaa kaikkia nauttimaan kesästä!