Olen sanaton

Viikko sitten kun olimme Helillä koirien kanssa riekkumassa, tapahtui jotain sellaista mistä olen valmis kertomaan vasta nyt... Noiden aiemmin kuvattujen pallo- ja rengasleikkien lomassa sattui ikävä tapaus; Kerttu näppäisi hampailla yhtä Helin lapsista jalkaan. Se oli (ja on edelleen) mulle tosi kova paikka ja otin se aika raskaasti. Tämä oli se kuuluisa "viimeinen niitti" ja pari päivää mietittyäni lähdin hakemaan meille apua. Otin yhteyttä koirakoulu Homeettaan ja pyysin päästä neuvolatunnille koko meidän porukan kanssa.

Sain sähköpostilla vastauksen "Tervetuloa" ja 3 sivua tiukkoja kysymyksiä, molemmista koirista samat täytettävät tiedot. Neuvolatunti (koirien ja omistajien testaus/arviointi) oli eilen.

Olen hämmästynyt. Ihmeissäni. Sanaton. Mykistynyt.

Neuvolatuntiin kuuluu luonnentestin osia; kolina, haalari ja kelkka, minä vein koirat kelkalle ja Petteri kolinalle ja haalarille. Mehän olemme Armin kanssa käyneet virallisessa luonnetestissä ja siellä Armi käyttäytyi kuta kuinkin siten kuin olin ajatellutkin. mielestäni se käyttäytyi näissä testiosissa melko samalla lailla. Mulla oli mielikuva Kertusta suorittamassa testiä, ja ajattelin sen panikoituvan ja menevän lukkoon, yrittävän hirttoitsemurhaa hihnan kanssa, kiljuvan ja yrittävän pakoon paikalta. Mutta toisin kävin. Kolinaa ja haalaria en nähnyt, mutta minulle kerrottiin Kertun suoriutuneen niistä hienosti, ja uhkien uudelleen ohittaminen oli sujunut ilman epäröintiä. Kelkalla Kerttu puolusti rajusti edessäni ja kävi vain vähän takanani (Armi ollessa pääosin takana) ja kun kelkka pysähtyi Kerttu kiersi ensin sen taakse ja tutustui sitten kelkkaan lähes oma-aloitteisesti.  Palautuminen välitön. Osat on otettu videolle ja mielenkiinnolla odotan että päästään katsomaan niitä.

Testin mukaan Kertulla on hyvä toimintakyky ja hermorakenne, sillä riittää taistelutahtoa, ja se on suhteellisen kova koira. Missä siis on se meidän arka, epävarma ja reppana koirasurkimus? Minun omassa päässä, totaalisen väärin tulkittuna.

Kertun rähjääminen, irvistely, näppäily onkin siis ymmärtääkseni ollut sitä, että koska kukaan muu ei ole ottanut tilanteita haltuun, on sen pitänyt ratkoa "ongelmatilanteet" lenkillä ja muuallakin ihmisten ilmoilla omalla tavallaan.

Sen lisäksi että koirat testattiin, meitä omistajia tarkkailtiin varmasti vähintäänkin samalla samalla intensitettillä. Lopputulema oli se, että koirat eivät kunnioita minua, Petteriä kylläkin. Tämä oli ehkä kaikista vaikeinta kuulla.

Pystyn kyllä hyväksymään sen että olen tehnyt koirieni kanssa virheitä, ja että en osaa tulkita ja lukea niitä (ovathan nämä sentään ensimmäiset koirani), mutta se että koirat eivät kunnioita tai välitä minusta, tai että meidän välillä ei ole suhteita, tuntuu tosi pahalle. Olen kuitenkin yrittänyt parhaani, ja luullut tekeväni suurinpiirtein oikein. Tuntuu kuin maa olisi vetäisty jalkojen alta kokonaan kolmen viimeisen vuoden osalta. Aika pysähdyttävää.

Kertulla alkoivat juuri juoksut, joten emme nyt pääse vielä jatkamaan tätä neuvolatuntia pidemmälle. Kolmen neljän viikon kuluttua palaamme asiaan ja saamme lisäohjeistusta. Erätauossa on puolensa; toisaalta olisi ollut tosi mahtavaa päästä aloittamaan heti, innostus on suuri. Toisaalta saan nyt aikaa miettiä asioita, tarkastella koirien toimia uudesta näkökulmasta ja tottua ajatukseen että Kerttu ei olekaan pelkuri vaan ihan täyspäinen tyyppi. Kaiken tämän ymmärtäminen vienee aikansa.

Saatiin me sentään yksi kotiläksy; mielikuvaharjoitus.
Ajamme autolla lähikauppaan. Koirat ovat autossa ilman häkkiä vapaana, jätämme ovet apposen auki. Ohi kulkee kissa, orava, muutama koira joista ainakin yksi rähjää. Koirat ei korvaansa lotkauta eikä meidän tarvitse kaupassa ollessa miettiä että miten autolla sujuu. Ostokset tehty, takaisin autolle ja matka jatkuu.
Että semmosta.