Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Armi 40vrk

Alkaa olla tämä meidän mamma jo aika tukevassa kunnossa :)

40vrk
Armin vatsalinja on kadonnut olemattomiin lähes kokonaan ja nisät on ihan valtavan suuret. Viimeaikaiset helteet on verottaneet myös liikkumishaluja, mutta onneksi ruokahalut ovat vielä tallella :) Tuo Kertturaukka kun tulee reilu viikon myöhässä Armin juoksuista, niin se elää nyt sitä syömättömyyskautta, ja sekös Armille passaa :) Armille kelpaa hyvin Kertunkin ruuat.

Parasta olisi vaan köllötellä pehmoisella matolla ja tuulettaa vatsakumpua :)


Tai sitten ihan viileällä lattialla on vielä parempi.

En oikein jaksa uskoa että Armi jaksaa tuota vatsaansa kanniskella laskettuun aikaan asti. Viimeksi pentuja oli yhteensä 7kpl (joista yksi syntyi kuolleena) ja silloin pennut syntyivät melkein viikon etuajassa. Ennenaikaisen synnytyksen riskiä lisää suuren pentuekoon ohella myös ensikertaisuus. No, nythän Armi ei enää ole ensikertalainen, mutta jälkikasvua on tälläkin kertaa tulossa runsaasti (jos kaikki menee hyvin).

Huh, kolmisen viikkoa pitäisi vielä kestää tätä jännitystä... :)

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Aatos teki Armit!

Saanen ylpeänä esitellä:

 FI MVA Pihapolun Aatos
Von Aatos
Ette voi uskoa millainen huima fiilis on olla kannustamassa ensimmäistä omaa kasvattiaan näyttelyssä muotovalioksi. KV näyttely oli Mikkelissä ja tuomarina toimi virolainen Maret Kärdi. Kymmenisen kilometriä ennen Mikkeliä mulle tuli sellainen suolisolmu mahaan etten tiennyt miten päin olisin loppumatken ajellut, ja tilanne helpotti vasti kun poikanen sai SERTi-ruusukkeen hampaisiinsa. Sitten alkoi toisenlainen hyvänolonkutina :)

Uskomattoman tästä tapahtumasta tekee se että otsikon mukaisesti Aatos teki Armit, eli valioitui ensimmäisessä mahdollisessa avoimen luokan näyttelyssä vain muutama päivä 2v synttäreiden jälkeen. Ihan hullua!

Onneksi kehä oli heti aamulla  niin ei tarvinut jännittää koko päivää helteessä. Olikin kyllä ihan kamalan kuuma!

Aatos sai mahtavan pitkän ja laadukkaan arvostelun:
2v. keskikokoa suurempi ryhdikäs sopivilla mittasuhteilla. Hyvin lihaksikas uros. Erinomaiset kulmaukset, sopiva raajaluusto. Terhakkailmeinen uroksen pää. Hyvin kannetut korvat. Korrekti purenta. Hyvät posket. Oikeanmalliset sointuvanväriset silmät, hyvä pigmentti. Tukeva kaula, seisoo aavistuksen laskevalla linjalla. Reippaasti pystyssä kannettu häntä, muuten hyvä hännänkiinnitys. Tasapainoiset tehokkaat liikkeet. Oikeanlainen karvapeite. Toivoisin rungonmyötäisemmät kyynärpäät.
AVO ERI1 SA PU2 SERT FI MVA


Hampaat on
Liikkuu hyvin

ja iloisesti :)
On se vaan niin mahdottoman komea ja miehekäs
Pihakoiria ei ollut paikalla kuin 3 kappaletta, Aatoksen lisäksi kisaamassa oli tosi paha kilpakumppani Bruno ja söpöläinen Hilla.

ROP Pousoda Casanova "Bruno"
Yacatis Ilopilleri Inis "Hilla"
Hilla on meille sukua, Armin emo Inkku on Hillan emon Siirin sisko, eli Armi ja Hilla on serkkuja :)

Aatos tykkäsi Hillasta (niinkuin kaikista tytöistä)

Tutustutaan
Miehekkäästi päällekäyvä tyyppi :)
En kyllä vieläkään meinaa uskoa tätä todeksi. Oikein hyvälle tuntuu, vaikka näyttelymenestys onkin vain pieni osa siitä mitä koiran omistaminen ja kasvattaminen on. Viimeaikoina on käyty paljon todella hyvää, laadukasta ja asiallista keskustelua (jalostus)koirien luonteesta. Komean ulkomuodon edelle kiilaa kiistatta koiran luonne ja terveys, pääkopan sisältö ratkaisee sen millaiseksi jokapäiväinen arki koiran kanssa muodostuu. Onnekseni tämän A-pentueen luonteet ovat Kerttua lukuunottamassa kunnossa, ja Kerttukin petraa koko ajan.

Mutta pari kuvaa vielä Aatoksesta, tässä se näyttää niin Armille :)



perjantai 27. heinäkuuta 2012

Hellepäivä!

Heinäkuu on lopuillaan ja vihdoin saatiin oikein kunnon hellepäivä! Jos mittari näyttää reilusti yli 25c niin silloin ei kyllä lähdetä lenkille. Silloin lähdetään kylään :)

Ihana Inkku
 Käytiin taas näillä vieraanvaraisilla sukulaistyypeillä...
...jotka mieluummin kaivaa myyränpesiä kuin seurustelee vieraitten kanssa.

No leikki leikkinä, Inkku ja Bertta on kyllä oikeasti loistavia emäntiä, on tilaa juosta ja leikkiä, aina löytyy ihania palloja ja keppejä, ja pöydältäkin tipahtelee herkkuja...

Mua ei sitten mitenkään yllätä että Armi löysi jostain vanhan harjanvarren ja alkoi touhuta sen kanssa


Miten nautinnollista!
Maailmassa ei ole koskaan tarpeeksi hammastikkuja, aina voi tehdä lisää!

Elämäni eläimet :)
Sekään ei yllätä minua ei sitten pätkääkään että koirat löysi taas jotain jossa pyöriä ja kieriä. Tällä kertaa Kerttu bongasi Bertan vanhan luukätkön



Nurmikko oli niin ihanan pitkää että sinne pystyi melkein pieni pihakoira piiloutumaan kokonaan niin halutessaan


Välillä toki piti vähän kuikkailla että mitä ympärillä tapahtuu


Toinen niin tomerana
Taikasanat Kuka Tulee?
Heinikkoa voi myös haukkailla :)
Tarkoituksena oli ottaa Armista seisotuskuvia, sellaisia jossa vauvapömppis näkyisi oikein kunnolla. Armin mielestä käpy oli ihan liian houkuttava ja koukuttava palkka, sen eteen ei olisi millään malttanut pysyä paikallaan

Palkkansa ansainnut
Moi mä oon Armi ja mulla ON kaikki OK. Ehkä...
No päätelkää ite, mulle on ihan sama, lällällää... =D
Jep, Kertulla myös kaikki kotona...
Viimeisessä kuvassa on tunnelma kohdallaan, mulle meinaa iskeä liikutus mitä pidempään katselen tätä kuvaa.

Äiti ja sen tytär <3
Meidän koirilla on aina silloin tällöin tapana tehdä noin. Lenkillä kulkevat vierekkäin ja sitten kesken kävelyn ihan vauhdissa hierovat poskiaan vastakkain tai töykkäisevät hellästi kuonolla toisiaan. Tai kun kohtaavat oviaukossa. Tai ihan muuten vaan missä vaan. Siinä on jotain todella hellyttävää.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

A niinkuin Aikuinen

Paljon Onnea Vaan
Paljon Onnea Vaan
Paljon Onnea Eka, Kerttu, Pätkis, Aatos, Touko ja Nassu
Paljon Onnea Vaan!

 Pihapolun eka kakaralauma täyttää tänään 2 vuotta ja ovat siten virallisesti aikuisia! (no ainakin paperilla... =D)

Voi hyvänen aika kun mä muistelen että tällaisia ne on joskus olleet



Ja miten komeita (ja yksi kauniskin) niistä on kahdessa vuodessa kasvanut! Muutamista koirista on tuoreita kuvia, ja ne joista ei ole, joutuvat tyytyä nyt hieman vanhempiin otoksiin.

Pihapolun Antero "EKA"

Pihapolun Aurora "KERTTU"

Pihapolun Armas "PÄTKIS"

Pihapolun Aatos "AATOS"

Pihapolun Akseli "TOUKO"
Pihapolun Anselmi "NASSU"

Ja Armi pahuskin se on jo niin keski-ikäinen olevinaan, täyttää huomenna 5 vuotta. Voi hyvänen aika sentään, onko siitä oikeasti jo viisi vuotta kun tämä murunen saapui sulostuttamaan meidän elämäämme.

Armi aivan pikkuinen
Koska Armin juoksut alkoivat kuukauden myöhässä, ei näiden tulevien pentujen synttäreitä saada tälle samalle viikolle :) 

Armi on kuitenkin tukevasti tiineenä, ja koska pentuja on tulossa kunnon laumallinen, raskaus näkyy  jo yllättävän hyvin.

Armi 30vrk
 Armi myös henkisesti hyvin raskaana :) Ruokahalut ovat taas löytyneet, ja koira on rauhallisuuden perikuva. Koko päivän voisi vaan lököillä viekussa ja välillä vähän piipahtaa lenkillä. Nimenomaan paino sanalla piipahtaa, puolisen kilometriä mennään ihan reippaasti, sitten Armi alkaa hissutella ja ehdotella joka risteyksessä kotiin päin kääntymistä. Ja kun viimein käännytään, alkaa askel pidentyä ja meno reipastua, kotiin on mukava päästä taas köllimään ja vahtimaan ruokakuppia.

On ehkä taas ihan paikallaan näin synttäreiden kunniaksi muistaa kehua ja kiitellä myös muita asianosaisia; suurin kiitos menee edelleen Helille Armista, ihana koira, ihana ystävä! Jotta A-pentue sai alkunsa, tarvittiin siihen Rive ja Mari, ihana iskä ja iskän emäntä. Ja tottakai kaikkien pentujen uudet omistajat, ihania perheitä, olette koirillenne rakkaita ja tärkeitä, niin myös minulle!

torstai 19. heinäkuuta 2012

Yksi, Kaksi, MONTA!

Kävimme siis aamulla ultrassa ja lääkäri laski masussa olevan useamman hauvavauvanalun. Alkuviikosta asti olin sitä mieltä että kyllä se Armi on kantavana ja näinhän se sitten on. Voi että kun kaikki menisi yhtä hyvin loppuun asti ja pennut syntyisivät terveinä. Plussaa olisi vielä jos sukupuolijakauma olisi edes suunnilleen toivotunlainen :)

Mutta ehkä emme mene vielä asioiden edelle. Kotona jatkamme vielä ihan normaalia koiranelämää, paitsi että taidan siirtää Armin jo nyt kahdelle ruokintakerralle päivässä, ruokamäärä pysykööt vielä samana, paitsi että taidan lisätä lihaa ja vähentää puuroa, ja pikkuhiljaa siirtyä kokonaisista lihaisista luista valmiiksi jauhettuihin luuaterioihin. Tänään lenkillä Armi jaksoi jolkotella ihan entiseen malliin, paisti että into ja vimma ei ole viime päivinä ollut ihan sama, hieman rauhallisempaa on meno nyt. Tosin niin se on kyllä Kertullakin, mahtaakohan noilla pitkään jatkuneilla sadepäivillä olla osuutta asiaan. Tosin tänään paistaa pitkästä aikaa aurinko!

Armi kuvattuna pari päivää sitten, raskauspäiviä 26

Kuva Sanna Suursalmi
Tästä kuvakulmasta ei vielä niinkään tiineys näy, mutta kyllä Armi on jo hieman levinnyt, selkä näyttää normaalia paksummalta, vatsalinja on laskenut ja tissit on pitkät. Kohta ollaan siis puolivälissä ja laskettu aika olisi viikolla 34.

Alustavasti kaikki pennut on jo varattuja, ja toivoisin saavani yhden nartun tähän ihan lähelle sijoitukseen.

Käytiin Armin kanssa alkuviikosta ponitallilla tutustumassa ja pienet poninomistajat pisti heti pystyyn näyttelytreenit.

Kuva Sanna Suursalmi
Armi oli ihan riemuissaan kun sai lähteä reissuun yksikseen ilman Kerttua ja sai osakseen ihan jakamattoman huomion. Ja mikä parasta, sai tehdä vähän hommia ja töitä; peuhata tallinpihalla ja treenata kävelyä ja seisomista, ja namiakin sai! Kyllä lapsillakin voi olla auktoriteettiä koiraan, varsinkin jos he ovat tottuneet käsittelemään poneja ja isoa koiraa. Ihanasti Armi totteli lapsia ja lapset tietysti ihastuivat Armiin :)

Ollaan tässä suunniteltu pihakoiratapaamista tänne Kaakonkulmalle. Saas nähdä montako heiluvaa häntää saadaan mukaan elokuunvaihteessa. Facebookin pihakoirayhteisöstä löytyy lisäinfoa :)

torstai 12. heinäkuuta 2012

Touko!

Eilen järjestettiin pikatapaaminen Toukon ja Katjan kanssa metsälenkkeilyn merkeissä. Koska sää oli kovin epävakaan oloinen otin mukaan taas vain pikkukamerani joten kuvasato jäi laihaksi. Muutama otos sentään saatiin.

Maisemissa ei taaskaan ollut moitteen sijaa
Kuten aina, metsästä löytyy paljon kaikkea ihanaa tutkittavaa ja haisteltavaa koirille. Ja onhan se kovin terapeuttista myös omistajille kuljeskella hiljakseen luonnon keskellä, tuulettaa tunteita, purkaa huolia ja jakaa onnentunteita. Ja seurata koirien touhuja.

Pihakoirajono löysi jotain hyvää

Metsässä oli tapahtunut onnettomuus ja se kiinnosti koiria kovasti. En tiedä mitä oli siis oikeasti käynyt, mutta neliön kokoinen alue oli täynnä linnun sulkia ja höyheniä. Mitään muita osia linnusta ei onneksi näkynyt. Olisiko metsämies vai joku muu metsästäjä?

Kerttua kiinnosti kovasti höyhenet     
Ei liene epäselvää että poika on tullut äitiinsä. Ei mennyt kuin hetki, kun molemmat koirat oli keppi suussa juoksemassa pitkin pöpelikköä :) Yhteinen (?) keppi on kuitenkin se paras!

Kiistakapula!
Tahtoa, voimaa sekä notkeutta löytyy niin Toukolta kuin Armiltakin. Saivat kerrankin molemmat arvoisensa vastustajat, ja kovin tasaväkisiä olivatkin koirat tässä leikissä.



Voi tuota meidän Kerttua... :)
 Keppileikissä lopulta voiton vei Armi, liekö äidin auktoriteetillä. Pääasia kuitenkin että jokainen koira sai piristystä arkeen ja meidän tytöt tykkäsi kyllä kun tuttuja kävi lenkillä mukana. Toukoakin hötkötytti niin mahdottomasti joten eiköhän poikakin nauttinut tapaamisesta. Minä nautin ainakin, kiitos Katja!

On se Touko vaan niin mahdottoman komia!

Ja ylläripylläri, taustalla pyllistää Armi :)


keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Hormooneja

Vaikka lupasin itselleni etten ala etukäteen nähdä merkkejä Armin tiineydestä, en voi itselleni minkään vaan niitä merkkejä tupsahtelee tuon tuostakin... :)

Suurin ero normi-Armiin on se, että alati ahneen koiran ruokahalut ovat olemattomat. Armi joka ei koskaan kieltäydy ruuasta, ei koskaan jätä kupin pohjalle murustakaan, ja nuolee vielä Kertunkin kupin putipuhtaaksi, nirppii ruokaansa ja jättää osan syömättä. Vaikka kupissa olisi maailman parasta herkkua, kanansiipiä tai jopa sisäelmiä höystettynä kasvissoseella ja maustamattomalla jugurtilla. Ruuan jälkeen Armi röyhtäilee kovasti ja onpa se pari kertaa oksentanutkin, siis muutakin kuin vain ahmimaansa heinää.

Villistä ja aina lenkille valmista koirasta on tullut rauhalllinen ja passiivinen. Mieluiten tyyppi vaan köllöttelisi kainalossa tai ainakin säärtä vasten painautuneena. Tämäkin on siinä mielessä uutta että koirat ovat kahden vuoden aikana tottuneet siihen että makuuhuoneeseen ei tulla ja muutenkin on kivempi nukkua päikkäreitä häkissä tai omalla huovalla. Nyt Armi päivystää makkarin portin edessä ja kaivautuu ihan lähelle sohvalla jopa Kerttua uhmaten (Kerttu on aina ollut se jonka on päästävä mahdollisimman lähelle).

Ulkoisesti Armi näyttää vielä ihan itselleen, paitsi vatsanahka on jotenkin hieman löysänlainen ja nisät on turvoksissa, ja olisikohan niin että koko koira on vähän pehmeämmän oloinen.

Armi on koira johon hormoonit vaikuttavat melko voimakkaasti. Valeraskaudet ovat välillä olleet aika rankkoja; leluja on hoivattu hellästi, pesää tehty tarmokkaasti ja onpa tuo maitoakin niille vinkuvauvoilleen saanut aikaiseksi. Raakaruuan myötä valeraskausoireet ovat kylläkin tasoittuneet helpommiksi.
Toinen harmittava hormoonijuttu on juoksun jälkeinen kutina. Viikko sen jälkeen kun juoksut ovat loppuneet alkaa rapsutus, kirputus ja lussutus. Armille tulee pieniä kutteja ja rupia varsinkin korviin, koipiin ja vatsan alle ja iho kuivuu ja ohenee. Olen tähän vaivaa hakenut melkein joka kerta kortisonipiikin ja viikon kuurin, ja se on auttanut heti. Nyt kun/jos tuo on kantavana en haluaisi lääkitä sitä ollenkaan, ja aika hyvin ollaan pärjätty nyt ilman. Pahin alkaa olla jo ohi, onneksi.

Varasin Armille ajan ultraan, 19.7 ollaan taas jo paljon viisaampia :)

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Täti Tärähtänyt ja Vieno Vinksahtanut

Me mentiin tänään metsään ja vakaana tarkoituksena oli ottaa kamera täyteen loistavia kuvia koirista kirmailemassa mahtavissa maisemissa. No toisin kävi. Sain pari sellaista oikeasti minua tyydyttävää kuvaa, ja loput on ihan höpöä. Laitanpa niitä nyt sitten kuitenkin esille, niinkuin alkuperäinen tarkoitus oli... Seuraavista kuvista yksikään ei ole sellainen minkä normaalisti esittelisin teille.
 
Tällaisissa maisemissa me usein lenkkeillään

Purettu junaradanpohja

Metsittynyt metsätyötie

Valmiiksi poljettuja reittejä harjulla
Koska koirista on esillä vain pyllyjä ja pieniä valkeita läiskiä, ihalkaa siis maisemia :)

Meijän Puska-Justiinat

Heinikot on täynnä ihania tuoksuja
Lisää huumaavia hajuja
Koira koiranputkissa

 Lisää pyllyjä ja luontoa, tällä kertaa vaihteeksi siis kukkasia, ihan kauniita nekin, vaikka tarkoitus oli edelleen ottaa loistavia kuvia koirista

Melkein poseerasin!

Kun tiedät näyttäväsi höpölle, näytät höpölle





Sama pätee myös Armiin

Karhu marjastaa
Jos naaman edessä ei ole joku puska tai heinä, on ilme höpö tai asento muuten vaan vammanen

Mutta kaikista vaikeinta on kuitenkin poseerata, varsinkin yhtä aikaa

Ai aurinkoa vasten, ei onnistu!
Joo, alkaa tylsistyttää, Yyaaawn

Sitten kun toinen näyttää edes vähän järkevälle niin toinen häiriköi
Joo ois tässä nyt mielenkiintoisempaakin hommaa!

No mutta, tulihan se sitten lopulta se yksi hieman onnistuneempikin kuva. Sen eteen kyllä hikoiltiin (ihan kirjaimellisesti) ja kärsittiin ainakin 100 hyttysenpistoa. Eikä sekään ole oikein sellainen loistava mahtava pysäyttävä veret seisauttava aaah-huokaisuja aiheuttava, mutta ihan kelpo kuva kumminkin.

Kukkulan kuningattaret

Mutta kun ihan totta puhutaan, niin tuollaistahan se koiran elämä on. Ojien, korsien, puskien ja jokapaikan nuuskimista, singahtelua sinne ja tänne ja tuonne. Valppaana olemista, tarkkailua, touhuamista, tutkmista. Juoksemista, hyppimistä, leikkimistä. Eikä suinkaan käskystä poseeraamista elegantissa asennossa kameralle. Ja näissä kuvissa mielestäni näkyy kyllä pihakoira luonnollisimmillaan ja siis parhaimmillaan =)

(kuvat saa suuremmiksi klikkamalla niitä)