Sivut

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Täti Tärähtänyt ja Vieno Vinksahtanut

Me mentiin tänään metsään ja vakaana tarkoituksena oli ottaa kamera täyteen loistavia kuvia koirista kirmailemassa mahtavissa maisemissa. No toisin kävi. Sain pari sellaista oikeasti minua tyydyttävää kuvaa, ja loput on ihan höpöä. Laitanpa niitä nyt sitten kuitenkin esille, niinkuin alkuperäinen tarkoitus oli... Seuraavista kuvista yksikään ei ole sellainen minkä normaalisti esittelisin teille.
 
Tällaisissa maisemissa me usein lenkkeillään

Purettu junaradanpohja

Metsittynyt metsätyötie

Valmiiksi poljettuja reittejä harjulla
Koska koirista on esillä vain pyllyjä ja pieniä valkeita läiskiä, ihalkaa siis maisemia :)

Meijän Puska-Justiinat

Heinikot on täynnä ihania tuoksuja
Lisää huumaavia hajuja
Koira koiranputkissa

 Lisää pyllyjä ja luontoa, tällä kertaa vaihteeksi siis kukkasia, ihan kauniita nekin, vaikka tarkoitus oli edelleen ottaa loistavia kuvia koirista

Melkein poseerasin!

Kun tiedät näyttäväsi höpölle, näytät höpölle





Sama pätee myös Armiin

Karhu marjastaa
Jos naaman edessä ei ole joku puska tai heinä, on ilme höpö tai asento muuten vaan vammanen

Mutta kaikista vaikeinta on kuitenkin poseerata, varsinkin yhtä aikaa

Ai aurinkoa vasten, ei onnistu!
Joo, alkaa tylsistyttää, Yyaaawn

Sitten kun toinen näyttää edes vähän järkevälle niin toinen häiriköi
Joo ois tässä nyt mielenkiintoisempaakin hommaa!

No mutta, tulihan se sitten lopulta se yksi hieman onnistuneempikin kuva. Sen eteen kyllä hikoiltiin (ihan kirjaimellisesti) ja kärsittiin ainakin 100 hyttysenpistoa. Eikä sekään ole oikein sellainen loistava mahtava pysäyttävä veret seisauttava aaah-huokaisuja aiheuttava, mutta ihan kelpo kuva kumminkin.

Kukkulan kuningattaret

Mutta kun ihan totta puhutaan, niin tuollaistahan se koiran elämä on. Ojien, korsien, puskien ja jokapaikan nuuskimista, singahtelua sinne ja tänne ja tuonne. Valppaana olemista, tarkkailua, touhuamista, tutkmista. Juoksemista, hyppimistä, leikkimistä. Eikä suinkaan käskystä poseeraamista elegantissa asennossa kameralle. Ja näissä kuvissa mielestäni näkyy kyllä pihakoira luonnollisimmillaan ja siis parhaimmillaan =)

(kuvat saa suuremmiksi klikkamalla niitä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos tassunjäljistäsi!