Hormooneja

Vaikka lupasin itselleni etten ala etukäteen nähdä merkkejä Armin tiineydestä, en voi itselleni minkään vaan niitä merkkejä tupsahtelee tuon tuostakin... :)

Suurin ero normi-Armiin on se, että alati ahneen koiran ruokahalut ovat olemattomat. Armi joka ei koskaan kieltäydy ruuasta, ei koskaan jätä kupin pohjalle murustakaan, ja nuolee vielä Kertunkin kupin putipuhtaaksi, nirppii ruokaansa ja jättää osan syömättä. Vaikka kupissa olisi maailman parasta herkkua, kanansiipiä tai jopa sisäelmiä höystettynä kasvissoseella ja maustamattomalla jugurtilla. Ruuan jälkeen Armi röyhtäilee kovasti ja onpa se pari kertaa oksentanutkin, siis muutakin kuin vain ahmimaansa heinää.

Villistä ja aina lenkille valmista koirasta on tullut rauhalllinen ja passiivinen. Mieluiten tyyppi vaan köllöttelisi kainalossa tai ainakin säärtä vasten painautuneena. Tämäkin on siinä mielessä uutta että koirat ovat kahden vuoden aikana tottuneet siihen että makuuhuoneeseen ei tulla ja muutenkin on kivempi nukkua päikkäreitä häkissä tai omalla huovalla. Nyt Armi päivystää makkarin portin edessä ja kaivautuu ihan lähelle sohvalla jopa Kerttua uhmaten (Kerttu on aina ollut se jonka on päästävä mahdollisimman lähelle).

Ulkoisesti Armi näyttää vielä ihan itselleen, paitsi vatsanahka on jotenkin hieman löysänlainen ja nisät on turvoksissa, ja olisikohan niin että koko koira on vähän pehmeämmän oloinen.

Armi on koira johon hormoonit vaikuttavat melko voimakkaasti. Valeraskaudet ovat välillä olleet aika rankkoja; leluja on hoivattu hellästi, pesää tehty tarmokkaasti ja onpa tuo maitoakin niille vinkuvauvoilleen saanut aikaiseksi. Raakaruuan myötä valeraskausoireet ovat kylläkin tasoittuneet helpommiksi.
Toinen harmittava hormoonijuttu on juoksun jälkeinen kutina. Viikko sen jälkeen kun juoksut ovat loppuneet alkaa rapsutus, kirputus ja lussutus. Armille tulee pieniä kutteja ja rupia varsinkin korviin, koipiin ja vatsan alle ja iho kuivuu ja ohenee. Olen tähän vaivaa hakenut melkein joka kerta kortisonipiikin ja viikon kuurin, ja se on auttanut heti. Nyt kun/jos tuo on kantavana en haluaisi lääkitä sitä ollenkaan, ja aika hyvin ollaan pärjätty nyt ilman. Pahin alkaa olla jo ohi, onneksi.

Varasin Armille ajan ultraan, 19.7 ollaan taas jo paljon viisaampia :)