Edin ja Remun kanssa

Eilen käytiin kinkkuja sulattelemassa mitä parhaassa seurassa:

Edi, Remu, Kerttu ja Armi

Mietin vähän viime kokemusten perusteella että mitähän tästäkin yhdistelmästä mahtaa tulla... Toisaalta vahingosta viisastuneena valittiin erilainen ympäristö; ei-kenenkään-maa, jossa Kertulla on kuitenkin lievä kotikenttäetu.

Tällaista Kerttua nähtiin aluksi

Mutta siitä ei ollut pitkä matka tähän :)

Olen niin ylpeä Kertusta!

Ei nyt suoranaisesti voida sanoa että Kerttu olisi leikkinyt Edin ja Remun kanssa. Lähemmäksi totuutta päästään kun ajatellaan että Kerttu sieti niitä, tai jopa tuli toimeen niiden kanssa. Pentu kunnioitti Kerttua ja Remukin taisi kyllä vähän kääntää päätänsä, taisi ajatella että rähiskööt Kärtty-Kerttu rauhassa. Onneksi kummatkin sekä Edi että Remu on sen verran täyspäisiä ja hienosti koulutettuja etteivät lähteneet Kertun provosointiin mukaan. Kerttua oli kuitenkin edelleen koko ajan pidettävä silmällä, ja keksittävä sille tekemistä; jos tuli liian pitkä "tyhjä hetki", saattoi vaarana olla kiukkuinen ryntäys poikien suuntaan. Mutta pärjättiin kuitenkin, hienoa!

Koko porukka kumipallon metsästyksessä

Voitteko kuvitella, meidän Kerttu on tuossa läjässä!

Edistä on kasvanut komea nuorimies (no kuinkas muutenkaan).Miten voikin koiranpoikanen olla pelkkää pitkää viuhuvaa uloketta joka suuntaan; on jalkoja, häntää, kuonoa ja korvia... =D Mutta kaiken tuon honkkelin koipeliinin takaa paistaa kuitenkin hyvänmallinen uroksen alku!

Häntänen :)

Koipeloinen :)

Edi ja Remu on ihan mahtava parivaljakkko, tulevat tosi hyvin toimeen keskenään sen kummemmin kinastelematta.

"Veljekset"

Isoveikka auraa pienemmälle latua :)

Saas nähdä kuinka loppujen lopuksi käy, Edi alkaa olla jo Remun kanssa yhtä korkea, ja tassut ovat vähintäänkin samankokoiset... Mutta ei kai sekään mitään haittaa jos pikkuveli kasvaa isommaksi :)

Omat murut

Armilla alkoi juoksu, joten tämä irti säntäily jääkin nyt joksikin aikaa taas viimeiseksi. Toivottavasti Kertullakin alkaisi tässä suurinpiirtein samaan aikaan, että voisin sitten yhdessä viedä ne eläinlääkärin pöydälle vatsat levälleen. Armin vauvat on nyt siis tehty, ja Kerttu ei sitä "onnea" koskaan pääse kokemaankaan.

Loppuun vielä pari kuvaa Edistä, se on vaan niin kertakaikkisen suloinen nappisilmä :)

Meinaa alkaa jo varpaita paleltaa...

Kiitos Nina ja pojat!

Rondaa moikkaamassa

Perjantaina käytiin Armin ja Kertun kanssa Rondaa moikkaamassa. Tai no Kertun osalta visiitti jäi lyhyeksi, erittäin lyhyeksi. Ehkä viisi minuuttia kestin sen kulmahampaita sormissani ennen kuin vein sen takaisin autoon. Häkkiin. Josta se söi itsensä ulos. Kertulla oli ehkä pahin päivä IKINÄ! Ronda oli Kertun mielestä kamala, hirveä, kaikinpuolin vastenmielinen. Niin vastenmielinen että siihen olisi voinut upottaa hampaansa oikein kunnolla. Ei siis yhtään leikillään. Ihan tosissaan. En ole kyllä koskaan nähnyt Kerttua niin raivon vallassa. Mulle tuli niin paha mieli että kotimatkalla piti pysähtyä tien varteen pillittämään...

Armilla ja Rondalla sen sijaan sujui ihan niinkuin pitikin. Ronda oli tosi riehakkaalla tuulella ja haasteli Armia leikkiin koko ajan ja Armi vastasi kutsuun. Onhan se niin mahdottoman mukavaa välillä leikkiä sopivan kokoisen kaverin kanssa; Rondalla kun on kotona isosiskona labradorinnoutaja Rina, joka on kyllä ihan kelpo remukaveri, mutta välillä hieman liian suuri... :)

Äitiiii, leikitään!

Rondasta oli ihanaa kiusata Armia...

...mutta olla silti samalla ihan mielinkielin :)

Äitiiii, halataan!

Rondakin oli kasvanut kovasti sitten viime näkemältä. Pojat on tietysti ihan eri lailla suurempia jo, mutta hyvin tuntuu kasvavan tämäkin neiti. Tyyppi on ihan selvästi nukkunut kauneus-unensa :)

Toinen niin nättinä <3

Joitain tapoja Ronda on ihan selvästi oppinut parhaalta kaveriltaan; Pipari-kissalta :)

Täällä vaanin MINÄ!

Kissamaisen ketterä :)

Lapset on ihan parhaita koirien leikittäjiä!

Välillä Armi oli sitä mieltä että nyt yrittää kakarainen mennä yli rajojensa, ja näytti pennulle vähän kaapin paikkaa. Oikein hyvässä hengessä tosin.

Äiti kun karjaisee, on paras taipua vaikka lattian rakoon...

Okei okei, mä oon ihan kiltti tyttö!

Armi on kyllä niin huippu tyyppi! Sillä on tälläisissä tilanteissa rautahermot! Talo täynnä lapsia ja muita eläimiä, Armi tarkastaa tilanteen ja alkaa temuta pennun kanssa. Sosiaalinen koira on onni! Toisaalta, Armilla fuskaa ne hermot sitten toisenlaisissa tilanteissa; leikkiä ja riehumista on välillä todella vaikea lopettaa, tai jos jossain ulottumattomissa on ruokaa/pallo tms. on se pakko saada ja sen perään voi piipittää ja vinkua taukoamatta vaikka 3 tuntia (kokemusta on). Armilla tuppaa asiat ja mielentilat "jäämään  päälle"...

Mutta Kerttu. Minulla on suuri halu ja motivaatio (ja pakko) sopeuttaa Kerttu ja Ronda toisiinsa. Ja pitkän tähtäimen (2v) SUUNNITELMA. Homman on oltava hanskassa ennen kuin Ronda tulee tekemään meille ekat pentunsa (jos piahkoirien Luoja näin suo). Tahtotila on nyt huipussaan ja tästä alkaa työstäminen pikkuhiljaa. Saa toivottaa onnea ja menestystä.

Murrelassa Aatostelemassa

Sen lisäksi että viikonloppuna pöyrähdettiin Winnerissä, käytiin Armin kanssa samalla reissulla myös Lahdessa Aatosta ja Murrea moikkaamassa.

Murre on kasvanut. Ihan mahdottomasti. Ihan pelkkää jalkaa ja häntää ja korvaa koko koira :) Ja Aatos näytti siinä rinnalla niin aikuiselta. Tai no niinhän se onkin :)

Mulla oli kamerassa mukana vain pitkä objektiivi joten sisällä otetut kuvat eivät siis onnistuneet kovin kummoisesti... :(

Yhtä isot on tassut ja melkein yhtä korkeitakin ovat äiti ja poika jo

Murre on oikein taitava poika mielistelemään

Voi mahdoton mitkä muuvit! Kuva ei ole kummoinen mutta Murren asento sitäkin hienompi :) Vaikka Murre onkin tässä kohtaa vielä tuollainen koipeliini, niin mulla on oikein hyvät odotukset sen suhteen. Tassuissa ja jaloissa näyttäisi olevan vahvuutta ja pää on oikein nätti.

Äiti hoitaa

Aatoksella ja Murrella sujuu hyvin yhteen. Alkukankeuksien jälkeen tyypit on sopeutuneet hienosti yhteiseloon ja leikkivät, syövät ja elelevät rauhallisesti sovussa. Nimen omaan rauhallisesti, Armin tullessa kylään alkoi sellainen säpinä että nämä pojat eivät olekaan kuulemma kahdestaan samalla lailla vielä riehuneet... Olen kyllä aina tiennyt että Armi on vilkas ja leikkisä, mutta nyt se tuli taas kerran niin hyvin ilmi. Aatos istuskeli häkissään kun Armi ja Murre riehui pitkin lattioita ja sohvia. Armi leikitti Murrea ihan hulluna ja haasteli sitä juoksuun, painiin ja palloleikkeihin :)

Kakara vei pallon!

Murre haastelee Armia leikkiin

Mamman sylissä rauhoittumassa

Koko ajan voisi natustella jotain pientä, vaikka lampaantaljan palasia

Kun joku on vaan niin ältsin söde <3

Murre herkuttelee :)

Murre on raakaruokaillut melkeinpä alusta asti ja se on hienoa. Kuka nyt viitsisikään mitään kuivamuonia syödä, kun isoveljen kupissa on niin hyvät herkut.

HelsinkiWinner 2012

Armi Voittajassa

VAL ERI SA PN2
Tuomarina Svante Frisk, Ruotsi
"Good proportions, nice in skull, roundly eyes, bite ok, good neck. Nice topline, very good angulated in rare, good front. Wide infront in movement, good sidemoves"

"Hyvät mittasuhteet, hyvä kallo, pyöreät silmät, purenta ok, hyvä kaula. Hyvä ylälinja, erittäin hyvin kulmautunut takaa, hyvin edestä. Leveät etuliikkeet, hyvät sivuliikket"

Voi mahdoton mieten hieno Armi! Ei tietoakaan ontumisesta. Eikä kyllä kehäkäyttäytymisestäkään... Rouva kulki nenä maassa napsien muiden pudottamia herkkuja, kävi maaten kesken arvostelun ja pyörähtipä tuo seljälläänkin... :) Ehkä vähän liian vähän virikkeitä ja treeniä viimeaikoina... =) Mutta oli tosi kiva reissu ja hyvä mieli tuli joka tapauksessa. Armi on niin murunen!

Voihan ressi ja jännitys, ahdistus ja loppujen lopuksi helpotus! Me päästään sittenkin HelsinkiWinneriin Armin kanssa.

Oisko tästä pari viikkoa kun Armi alkoi ontua ja riiputtaa toista etujalkaa, ja olin huomaavinani varpaidenvälissä pientä punoitusta. Seuraavana päivänä räpylänahka näytti aivan normaalille mutta ontuminen jatkui satunnaisesti vielä ainakin viikon. Taisin jo facebookissa kirjoitellakin että varasin Armille ajan Kouvolan Univetiin ortopedille tämän viikon tiistaille ja siellä manailin / toivoskelin että pystyisin ajan vielä perumaan ja että Armi tulisi kuntoon. Niin siinä sitten kävikin, maanantaina Armi lakkasi ontumasta. Liekö apu tullut viikon lenkittömyydestä vai mistä ihmeestä, mutta nyt kaikki tuntuisi olevan kunnossa. Ontuminen lakkasi samana päivänä kun ekat kunnon pakkaset tuli...

Nyt ollaan parina päivänä käyty pienillä rauhallisilla lenkeillä ja onpa se Armi aika riehakkaastikin peuhannut tuolla takapihalla uudessa lumessa, mutta hyvin on jalka kestänyt. Nyt toivon vaan että kestäisi vielä pari päivää, sinne Winneriin asti. Ja tietysti siitä eteenkin päin olisi kiva pysyä terveenä... :)

Nyt on tietysti selvää että Armi ei ole parhaassa mahdollisessa kisakunnossa noin niinkuin ulkomuodollisesti, mutta ei voi auttaa, näillä on nyt mentävä. Ilmoitin Armin nimen omaan lauantaille ihan vain tuomarin vuoksi. En siis tiedä että millainen tuomari tuo ruotsalainen Svante Frisk on, mutta pääasia että hän on rodun alkuperämaasta... Olen varmaan ennekin sanonut että arvostan eniten tanskalaisia ja ruotsalaisia tuomareita. Saapa tosiaan nähdä että kuinka käy...