Jotta tämä E-pentueen elämä ei kävisi "liian ruusuiseksi", koettiin meillä viimeyönä taas kerran kauhunhetkiä. Armilla oli kalkkikramppi.

Aamuruuan Armi oksensi, samoin osan iltaruuasta, ja siinä välillä syömänsä nappulat myös. 8 aikaan illalla katselin että Armi on vähän rauhaton, vaihtaa paikkaa ja kiehnää itseään mattoon ja seiniin. Mittasin kuumeen, normaali 38,3. Kymmeneltä Armi oli ihan selvästi levoton, alkoi pikkuisen läähätellä ja tutista. Soittelin heti päivystävälle eläinlääkärille joka sanoi että vatsanpuruja, kyllä se siitä. Tämä eläinlääkäri ei selvästikään tiennyt raakaruokinnasta mitään, vaan oli sitä mieltä että syy on aamulla syödyssä (pilaantuneessa) lihaisessa rasvassa ja että luut ja rustot ei muutenkaan sovi koiralle, saatikka sitten imettävälle nartulle. Jonkin aikaa asiasta kiisteltyämme sanoin että haluaisin jokatapauksessa tuoda Armin näytille ja sainkin siihen viimein luvan.

Lääkärille oli 20 minuutin ajomatka, ja matkalla Armin vointi huononi rajusti. Se oli häkissä takapenkillä joten en nähnyt sitä, mutta kuulin kuinka läähätys lisääntyi ja Armi petasi koko matkan ihan hulluna. Lääkärin pihaan päästyämme Armilla ei enää jalat kantaneet, silmät kääntyivät päässä ja se vapisi kauttaaltaan, se oli yhtä aikaa ihan veltto mutta kuitenkin kankea. Kuumetta oli jo reilusti yli 40.

Lääkkeeksi saatiin mm. (en varmaan edes kaikkea muista) kaksi pistosta kalkkia suoneen ja kaksi nahan alle niskaan, kuumetta alentavaa lääkettä, vapinaa helpottavaa lääkettä, pahoinvointilääkettä sekä lopuksi pistoksen joka vähentään maidontuotantoa. Armia piti makuuttaa pihalla viileässä ja tuulisessa paikassa jotta kuume laskisi ja välillä yrittää kävelyttää että nähdään miten lääkkeet lähtee vaikuttamaan. Kaksi tuntia Armin vointia tarkkailtiin ennen kuin uskalsin lähteä sen kanssa kotiin. Kotimatkalla Armi ihan selkeästi parani ja kotona se oli jo lähes oma itsensä, väsynyt ja nälkäinen tosin.

Tiedän kyllä että syy kalkkikramppiin on useimmiten ruokinnassa. Olen kuitenkin ruokkinut Armia parhaani mukaan, se on saanut tosi paljon luita, rustoja, kananmunia kuorineen ja myös maitotuotteita. Nappulaa on ollut suunnilleen puolet ruuasta. Olen oikeasti yrittänyt perehtyä asiaan jo useamman kuukauden ja olin siinä hyvässä uskossa että ruokinta on kunnossa. Kalkkikramppi voi tulla myös emälle joka syö koko ajan pelkästään vain laadukasta pentunappulaa. Toisaalta syytän itseäni, toisaalta en...

Koska Armilta tulee nyt vähemmän maitoa, on minun taas tartuttava tuttipulloon. Tai oikeastaan ruiskuun, jostain syystä nuo pennut ei nyt ainakaan vielä ole ihan tajunneet että miten tuttipullosta imetään. Lääkäri sanoi että yöt Armi saa imettää oman mielensä mukaan, ja päivisin annan pennuille lisäruokaa. Pennut on jo kuitenkin kohta 3-viikkoisia ja alkavat pian maistella kiinteitä, ja sitten helpottaa hieman. Nyt täytyy toivoa että Armi jaksaa rankan kokemuksen jälkeen vielä hoitaa pentuja, antaa niille lämpöä ja pissittää niitä.

Kerttu on nyt viimein vastannut luontonsa kutsuun.

Tämä kuva on otettu maanantaina. Armille on ihan ok että isosisko auttelee pentujen hoidossa. Meillä on täällä vissiin jotkut susilauman säännöt, ja luottamus pelaa, koska ei kai tuollaista muuten pääsisi tapahtumaan.

Snadista vielä pikkuisen. Vaikka se tuntuukin kasvavan ja kehittyvän edelleen hyvin, on ihan ensimmäisestä päivästä lähtien ollut pieni epäilys, että sillä saattaa olla lievä vesipää. En ole vielä saanut tilanteeseen selvyyttä, mutta kunhan nuo sumeat silmät ja haparoivat askeleet (siis kaikkien pentujen) tuosta vakiintuvat, niin sitten ollaan taas hieman lähempänä ratkaisua, että missä kunnossa Snadi on. Vaikka kaikki näyttäisi hyvältä, saatan silti käyttää sen kohtapuoliin eläinlääkärilllä tarkastuksessa, ihan varmuuden vuoksi.

Että jokohan tässä olisi nyt huolta kerrakseen, yhden pentueen osalle...