Ystävänpäivän afterpartyt

Viikonloppuna treffattiin Edin ja Remun kanssa koirapuistossa. Aitauksen puolella ei muita koiria ollut, koirapolulla kyllä oli ohikulkijaa jonkin verran. Ehkäpä muut ei vät arvanneet tulla sisään, kun meillä oli niin vauhdikas meno... :)

Mitäpä muuta siellä puistossa voisikaan tehdä paremmin kuin juosta keppien perässä. Mulla oli mukana vaan ihan pikkukamera, ja sää oli aika sumuinen, joten kuvista tuli huonoja... Lisäksi mukana oli myös pikkuinen kepinheittäjä, joten vahdittavaa oli aika lailla...

 

Pojilla oli heti yhteiset leikit, vaikkeivat ole toisiaan juurikaan tavanneet. Eliaksen mielestä Edi ja Remu oli tosi kivoja, ja koiratkin ottivat lapset tosi hienosti!

Puistoilun jälkeen otin Edinv ielä meille loppupäiväksi. Tarkoituksena oli testata että miten Kerttu sen meille hyäksyisi, sujuuko kotioloissa yhtä hyvin kuin ulkosalla. Tuolla puistossa Kertun ei siis tarvinnut kertaakaan kunnolla kimahtaa Edille, Remusta se ei ollut moksiskaan. Muutaman kerran Kertulla nousi ylähuuli, jos Edi tuppasi ihan liian lähelle, mutta muuten meidän entisestä ärtsy-tätsystä ei ollut tietoakaan.

Kotona Kertulla oli samat sävelet, liian lähelle ei saanut tulla, eikä Kertun omaan petiin saanut mennä. Ihan samalla tavalla siis käyttäytyi kuin viimeksi Rondan kanssa. Oikeastaan Edin kanssa sujui siinä mielessä paremmin, että Ronda on niin kamalan vilkas ja koko ajan liikkeessä ja leikkimässä ja jopa härnäämässä Kerttua, mutta Edi käyttäytyi kuten aikuisen koiran kuuluukin eli kiersi paikat ja rauhoittui. Kertulla ei ollut mitään syytä ojentaa sitä.

Aluksi kuljetin Ediä itsessäni hihnalla kiinni, jotta saisin sen itseteosta kiinni jos se yrittää alkaa merkkailla jonnekin. Laitettiin ruokaa ja tehtiin pyykkihommia ihan yhdessä koko porukka. Taisi kyllä käydä niin että Edi sai tehdä meillä vähän kaikkea sellaista mitä kotona ei saa... Niinkuin vaikka kerjätä pöydästä ja loikoilla sohvalla sylissä.

Äiti ja poika

Lurpsis-Maiskis

Mä olen miettinyt että ketä Edi niin kovasti muistuttaa... Mun mielestä siinä on tosi paljon Armin emää Inkkua, ja sitten isänsä puolelta "setäänsä" Pabloa. Komea poika joka tapauksessa. Saattoipa tässä viikonlopun aikana käydä niinkin, että lupauduin ottamaan tuon komistuksen meille ihan kokonaiseksi viikoksi hoitoon jonkun ajan päästä... Saa nähdä mitä mieltä semmoisen urankan jälkeen olen murrosikäisistä pihakoirapojista... =D

Voitteko uskoa:

Isosisko ja pikkuveli