Sivut

lauantai 24. marraskuuta 2012

Perushoitoa

Koiran hoito ei ole pelkkää ruokkimista ja lenkkeilyä.

Joka ikinen päivä koiran kanssa on havainnointia. Miten koira syö? Miten se liikkuu? Miten leikkii? Kommunikoi? Rentoutuu? Kun koiraa tarkkailee tiukalla silmällä päivittäin, on helpompaa todeta että asiat on hyvin, tai että nyt on joku vialla.

Meillä päivittäisiin rutiineihin kuuluu tietysti ruokailu ja liikunta. Koirat syövät kerran vuorokaudessa, yleensä illalla. Katson vieressä kun koirat syövät; miten ne syövät ja kuinka paljon. Ulkoillessa pyrin liikuttamaan koiria eri askellajeissa ja vaihtelevassa maastossa. Erittäin tärkeänä pidän jätteen seurantaa, olen ihan kakkapoliisina lenkillä, koska mielestäni laatu ja määrä kertoo koiran yleisestä hyvinvoinnista. Liikuntaa voi harrastaa myös sisällä, ainakin aivojumppaa ja kaverin kanssa painimista. Juoksuleikit sisällä pyrin pitämään kiellettynä.

Viikottaisiin rutiineihin kuuluu mm. kynsien leikkuu ja koiran tarkempi läpikäyminen. Harjata pitäisi varmasti useammin kuin pari kertaa kuussa, mutta jotenkin se vaan tuppaa jäämään aika vähiin.  Suunnilleen kerran kuukaudessa on Armilla hieman inhottavampi hoitohetki; nypin siltä toisesta alaluomesta muutaman sisäänpäin kasvavan ripsen pois. Tämä on perua Armin pentuajalta, jolloin meillä asui 3 kissaa, ja leikkien tiimellyksessä Armi sai kissalta terävää tassua alaluomeensa.

Loppusyksy tuntuu koettelevan meidän koiria. Mulla on sellainen muistikuva että joka syksy on ollut jotain pientä sanomista hyvinvoinnissa...

Tällä hetkellä Armilla on pieni varvasväliongelma. Ei mitenkään vakava, mutta inhottava silti. Toisen etutassun yksi varvasväli punoittaa ja ilmeisestikin aristaa sen verran että välillä pitää roikottaa tassua, tai sitten hienoisesti ontua. Septidinellä olen sitä puhdistellut ja lenkit on olleet nyt hyvin lyhyitä (johtuen myös siitä että meillä on koko ihmisporukka kamalassa flunssassa). Syksy on oikeasti aika haastavaa aikaa koirien tassuille. Meilläpäin on aikakin ehtinyt olla jo maantiesuolaa sekä hiekoitussepeliä teillä. Suola on huono juttu, samoin terävä sepeli. Takapiha on mahdottoman mutainen ja Armilla on tapana ottaa siellä tosi kovia spurtteja ja ruopia ja potkutella. Varpaidenvälistä löytyy välillä mitä ihmeellisimpiä ruohotuppuja, kasoittain hiekkaa, havunneulasia ja mutaa. On kaiketikin muutaman kerran jäänyt koirien varpaiden putsaaminen vähän huonoksi, ja kaiken tämän yhdistelmä on luultavasti aiheuttanut ongelman. Pieni naarmu räpylänahassa, siihen suolaa ja sitten mutakuorrutus. Hautunut ehkä jopa yön yli, ja Voila! valmista tuli! Eli putsatkaa koirienne varpaat PERUSTEELLISESTI  jokaisen ulkoilun jälkeen. Samoin kainalot ja nivuset.

Toinen ongelma jonka muistan viime syksyltä on korvat. Armi ja Kerttu ovat kovia nuolemaan toistensa korvia. Se ei sinänsä aiheuta ongelmaa, mutta jos lähtee litimärillä korvilla lenkille tuuliseen pikkupakkaseen niin tuloksena on rohtuneet korvanlehdet. Ei kiva, ei ollenkaan. Kokemusta on. Samoin syksyllä on tärkeää kuivat korvat sisälle tullessa. Meillä ainakin koirat nuohoaa pitkin pientareita ja heinikkoja naama edellä ja usein korvat on ihan märät, ja onpa siellä välillä jotain muutakin kuin kosteutta, korviin voi joutua vaikkapa pieniä siemeniä tai höytyviä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja nyt tuntuu olevan menossa huonojen sattumien summa.
a) Armilla on kipeä varvas (josta seuraa ->)
b) liikunta on todella vähäistä
c) mulla jäi vahingossa sulamaan kokonainen pussi broilerinsiipiä joten kaikki on syötävä peräkkäisinä päivinä ( = normaalia enemmän luuta)

a+b+c = EI HYVÄ yhtälö. Lievää ummetusta ja hirveitä riehumiskohtauksia sisällä.

Just kun mun piti saada Armi huippukuntoon Helsinki Winneriä varten. Suunnitelmissa oli kiinteyttää loputkin pentupläskit pois ja saada tilalle lihaksia. HÖH. Saapa nähdä kuinka käy. Että lähdetäänkö edes koko näyttelyyn. Jos parannutaan kotikonstein niin ettei Armi onnu ollenkaan ja näyttää suurinpiirtein siedettävälle niin sitten yritettän kisata. Mutta jos joudutaan turvautumaan eläinlääkärin apuun, niin sitten pitää varmaan jättää väliin. En nimittäin missään tilanteessa veisi näyttelyyn"doupattua" koiraa, vaikka osa noista Kennelliiton doping-säännöistä onkin vähän kyseenalaistettavia...

8 kommenttia:

  1. Sepeli ja pieni pakkanen jalkakäytävillä on todella inhottava yhdistelmä. Tarttuu anturoihin ja varvasväleihin kuin sinitarra. Lenkillä pitää putsailla varvasvälejä säännöllisesti. Onneksi tassut ovat säilyneet ehjinä ja kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Mutta silti putsailu on helpompaa kuin se, että yrittäisi saada koirat pitämään töppösiä... :)

      Poista
    2. Töppösiä en ole kokeillut. Tiedän jo etukäteen ettei ne pysy. Kåre juoksi kerran kalliolla anturansa rikki ja tein sille toooosi hienon sidetöppösen. Se oli viidessä minuutissa näppärästi poistettu.

      Poista
  2. Kosteus ja lämpö = bakteerien juhla! Ja jos kaikki ei olekaan ihan timmissä kunnossa, niin iho reagoi ensimmäisenä...
    Mitenkäs ruokintapuoli? Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen. Olen kahdella nartulla todennut pentujen jälkeen (toisella myös valeraskauden) varvasvälissä ehkä samanmoisen ongelman, joka on poistunut tasapainoisella ja reilummalla & rasvaisemmalla ruokinnalla, ilman antibiootteja ja desinfiointeja. Koiran palautuminen tiineydestä ja imetyksestä ei tapahdu hetkessä, se vie aikaa. Pelkkä ylläpitoruokinta ei riitä, narttu tulee ruokkia hyvään kuntoon, jotta huvenneet varastot täydentyvät. Enkä nyt tarkoita ettet ruokkisi koiriasi, vaan yhtenä vaihtoehtona ongelmanratkaisuun. Täällä on hyvää tietoa ihotulehduksesta http://www.shetland.fi/Artikkelit/SOLUT.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni ruokintapuoli on kunnossa, Armi saa edelleen enemmän ja tuhtimpaa ruokaa kuin normaalisti ja reilummat lisät purkeista. Barffauksessa on tosin vaikeampaa ruokkia koiraa oikein, mutta tällä hetkellä sapuskaan kuuluu vielä normaalia enemmän ihraa ja rasvaisia lihoja, rutkasti luita ja hyvin vähän hiilareita.
      Kaikienkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen Armin peruskuntoon ja ulkonäköön, A-pentujen jälkeen se oli tosi pitkään tosi kuivassa kunnossa, nyt sitä ongelmaa ei ole.
      Varpaanvälivaiva on varmaankin vähän kaikkien osien summa, ja totisesti toivon että päästäisiin siitä eroon ihan kotihoidolla. Nyt jo näyttää paremmalta parin päivän jälkeen :)
      Toivottavasti näemme Voittajissa!

      Poista
    2. Hyvä, on vaan viime aikoina tullut vastaan useita tapauksia joissa raakaravinnolla olevilla koirilla on iho-ongelmia, tulehduksineen, kutinoineen kaikkineen...mene ja tiedä sitten.

      Ja nythän meillä on lämpötilakin laskenut ja talvi tuloillaan, itsekin olen joutunut lisäämään koirille annoskokoa, lämmön tuotantoon tarvitaan paljon energiaa, kun eihän pihakoiran turkki ole ihan supiturkin luokkaa=)

      Parin viikon päästä juu...toivottavasti.

      Poista
    3. Hyvä kirjoitus Maikki! Kyllä tosiaan kuuluu koiranhoitoon paljon muutakin kuin ruokinta ja lenkkeily. Koirien tarkkailu on tosi tärkeää niin sisällä kuin ulkona.Itse olen jo 20 vuotta kerännyt koirien kakat ja silloin syynään tietysti tuotokset. Samaten tuo varpaiden välienpuhdistus/välien tarkastus on tosi tärkeää. Ennen oli vähän laiskempi koiran kynsienleikkaaja, mutta nykyään agilitynkin takia viikko on maksimi väli.

      Poista
    4. Hyvä kirjoitus Maikki! Koirienhoito on tosiaan paljon muutakin, kun ruokinta ja lenkitys. Sitä ei vaan tule niin ajatelleeksi, kun on jo melko kauan "automaatiolla" tehnyt. Koirien tarkkailu/lukeminen sisällä & ulkona ihan ehdotonta. Itse olen kerännyt koirienkakat jo 20 vuotta. Näin ne tulee myös syynättyä. Varpaanvälienpuhdistus/-tarkastus aivan must! Suomessa kelit vaativat sitä. Tänään juuri viimeksi aamulla estelin Noppea nuolemasta Kessen korvia juuri ennen aamu-ulkoilua, täällä, kun on tuo hirmumyräkkä.

      Poista

Kiitos tassunjäljistäsi!