Kertun luonnetesti

Sunnuntaina 27.4 oli Tuusulassa SSKY:n järjestämä luonnetesti jossa tuomareina toimivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen. Alunperin pihapolkulaisia oli ilmoittautunut oikein kaksin kappalein, mutta lopulta testattiinkin vain Kerttu.

Ei ollut kaunista katseltavaa se puolituntinen, ei todellakaan. Laitan tähän alkuun nuo pisteet (joka eivät sinänsä kerro vielä kovinkaan paljoa) ja sitten avaan vähän joka kohtaa tarkemmin.

Pihapolun Aurora "KERTTU"
Toimintakyky: Kohtuullinen +15
Terävyys: Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +2
Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty +3
Taistelutahto: Kohtuullinen +20
Hermorakenne: Hieman rauhaton +35
Temperamentti: Häiritsevän vilkas -15
Kovuus: Hieman pehmeä +8
Luoksepäästävyys: Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen +30
Laukauspelottomuus: Laukauskokematon ++
YHTEENSÄ: 113 - 15 = 98

Yhdeksänkymmenenkahdeksan pisteen koiran luulisi olevan sellainen harmiton perusrakki. Mutta oleellisinta tässä testissä onkin se että mistä ominaisuuksista pisteet tulee... Meillä ne tuli osittain vähän "vääristä" kohdista.

Testi alkaa tutustumisella ja tuomareiden haastattelulla. Tässä kohtaa kerroin mm. että Kerttu on pian 4-vuotias, asuu emänsä kanssa, meillä on ollut ongelmia ja olemme korjanneet niitä PeVi-metodilla. Tuomari totesi että "ei remmirähjäys ja pikkunäykkäisy ojennusmielessä tee koirasta vielä ongelmakoiraa, mutta katsotaan..."

Tutustumisen jälkeen alkaa leikitys. Ensin tuomari leikittää koiraa patukalla, kepillä, rätillä, mikä nyt sattuukin olemaan koiran mieleen. Jos koira ei leiki tuomarin kanssa, saa omistaja leikittää. Kerttuhan on oppinut leikkimään ihmisen kanssa vasta tänä keväänä,  joten tiesin ettei meidän leikkimisestä tule mitään. Ollaan Kertun kanssa saalistettu patukkaa palkintona ja vietinpurkuna, mutta aina ihan kahdestaan. Eli en saanut sitä innostettua leikkimään ollenkaan. Leikin päätarkoitus on testata koiran taistelutahtoa. Vaikka Kerttu ei siis leikkinyt ollenkaan, se sai kuitenkin pisteitä taisteluhalusta +20 eli Kohtuullinen. Taistelutahtoa mitataan testin jokaisessa osasuorituksessa, ja Kerttu sai nuo pisteensä siitä, että vaikka sitä pelottaa ihan vietävästi, niin se taistelee pelkonsa läpi ja yli.

Leikin jälkeen tulee kelkkakoe. Pulkkaan oli kiinnitetty takki ja lippis ihmishahmoksi, ja toinen tuomareista veti holtittomasti nytkähtelevää rakennelmaa meitä kohti. Kerttu puolusti ensin vierestäni ja lopuksi takaa. Kelkka vedettiin ihan lähelle asti. Tutustuminen kelkan pysähdyttyä otti melko paljon aikaa, mutta lopulta Kerttu kuitenkin rohkaisi mielensä ja minun avullani kävi haistelemassa hahmon hihoja. Tämä osa on tehty Kertulle aiemminkin, Homeetassa neuvolatunnilla. Silloin Kerttu toimi huomattavasti rohkeammin, se haukkui kelkalle edessäni ihan innoissaan häntä pysytyssä ja kun kelkka pysähtyi, kävi puremassa sitä persuksiin... Olinkin vähän hämmentynyt, luulin että Kerttu olisi ollut tässä tilanteessa rohkeampi. 

Seuraavaksi vuorossa on tuomarin hyökkäys meitä kohtaan. Tuomari tuli esiin auton takaa todella uhkaavana, huusi meille, heilutteli keppiä ja liikkui pelottavasti. Kerttu räjähti samantien ja puolusti edessäni. Tuomari tuli ihan päälle asti ennen kuin muuttui ystävällismieliseksi. Tästä palautuminen kerti Kertulla tosi kauan, se ei olisi millään meinannut luottaa tuomariin eikä uskoa että vaara on ohi. Kun koira lakkaa puolustamasta, on sen vielä annettava tuomarin koskea itseään. Sitten tuomari ja koira lähtevät kävelemään toiseen suuntaan ja minä pois päin, ja tästä tehdään luoksetulo. Kertusta oli ihan kamalaa lähteä sitä uhanneen tuomarin mukaan ja tuomarin pitikin kierrellä sen kanssa hetki kentällä ennen kuin Kerttu oli sen verran rauhallinen että palautuminen hyväksyttiin ja luoksetulo voitiin suorittaa.

Lisää pelottelua; haalari ja tynnyri. Kuljimme Kertun kanssa kohti parakin nurkalla maassa makaavaa työmieshaalaria. Haalari vedetään pystyyn kun koirakko on siinä kohdalla. Kerttu otti kunnon loikan takavasemmalle. Pieni paluu takaisinpäin jonka jälkeen uusi ohitus liikkumattomasta haalarista. Heti ohituksen jälkeen perään hyökkää rämisevä peltitynnyri. Tällä kertaa loikka oli pienempi ja hillitympi. Tutustuminen sekä haalariin että tynnyriin sujuu huomattavasti nopeammin kuin aiempi kelkkaan tutustuminen. 

Näiden uhkaavien tilanteiden jälkeen tuli Kertun bravuuri, pimeä huone. Koira annetaan tuomarille ja toinen tuomari johdattaa omistajan pimeään huoneeseen (parakkiin) perimmäiseen nurkkaan mutkien taakse. Parakissa oli erilaisia esteitä vaikeuttamassa koiran kulkua; pressuverhoja, huonekaluja, lankkuja, erituntuisia pohjamateriaaleja. Koiran tulisi löytää tiensä omistajan luo itsenäisesti. Kerttu tuli ekalla yrittämällä viimeiselle pressulle asti eli n. metrin päähän, sitten se kävi hakemassa vauhtia ovelta ja löysi suoraan luokseni.

Viimeisenä oli Kertulle kaikista pahin paikka. Sen piti ottaa vastaan tuomarin hyökkäys seinään sidottuna ihan yksin, ilman minua. Olin siis piilossa parakin takana enkä nähnyt mitä tapahtui, mutta kuulin kyllä oikein hyvin että ihan täysi rähinä siellä oli heti päälllä kun uhkaava tuomari astui esiin piilostaan. Tämäkin hyökkäys vietiin ihan päälle asti, ja senpä jälkeen olikin tuomarilla kova homma lepytellä Kerttu edes hieman sietämään itseään. Tässäkin kokeessa koiran piti antaa koskea itseään, jotta se katsotaan palautumiskykyiseksi. Sain odotella piilossa tosi kauan ennen kuin minut kutsuttiin kehumaan Kerttua.

Ihan viimeisenä suoritetaan vielä laukaustestaus, kaksi laukausta starttipistoolilla. Niihin Kerttu ei juurikaan reagoinut, vähän pysähtyi kuulostelemaan. Arvosanaksi ++ eli laukauskokematon.

Eli tässä testin kulku teoriassa, mutta se meidän käytäntö olikin sitten ihan eri asia... Olen seurannut yhteensä ehkä kymmenen luonnetestiä ja niissä kaikissa on ollut tyypillistä se miten koirat paineistuvat testin edetessä pikkuhiljaa, koiran stressitaso nousee kuin portaita kävelisi ylöspäin. Kerttu oli ihan kummallinen. Jokaisessa osasuorituksessa se otti heti hirveät kierrokset, oli välillä ihan hysteriapaniikissa, ja sitten kun kun tuli tauko, sen stressitaso laski ihan alas. Siis koko koira muuttui ihan normaaliksi, rennoksi, iloisesti häntää heiluttelevaksi ja tyytyväiseksi. Seuraavaan osioon lähdettiin "nollasta". Mua jännitti etukäteen nuo tuomareiden hyökkäykset, ja se että palautuuko Kerttu tarpeeksi nopeasti niistä. Taisi olla varsinkin tuossa seinähyökkäyksessä ihan siinä ja siinä että saatiin se läpi. Jälkeenpäin kuulin että se oli ollut ihan kamalaa katsottavaa, Kerttu oli vuorotellen hyökännyt tuomaria kohti ja heti seuraavassa sekunnissa yrittänyt paeta, eli juossut täysillä pääedellä seinään päin. Monta kertaa.

Sitten vähän noista pisteistä. Kaikista ratkaisevin tässä meidän testissä taitaa olla tuo kohta: Temperamentti - Häiritsevän vilkas. Eli tässä ei nyt tarkoiteta koiran aktiivisuutta eikä sellaista "tekemisenhalu-vilkkautta" vaan sitä miten se huomioi ympäristönsä, miten reagoi huomioihinsa sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin. "Häiritsevän vilkas: Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi suuntautumaan häiriöääntä kohden. On kykenemätön keskittymään ja pysymään paikoillaan." Tuo kuvaa Kerttua oikein hyvin. Olen aina luonnehtinut Kerttua näin: Kerttu näkee kaiken, se huomaa kaiken. Se ei osaa/ehdi päätellä mikä on olennaista ja mikä epäolennaista, vaan ihan kaikkeen pitää reagoida heti ja voimakkaasti. Temperamenttia arvioidaan koko testin ajan.

Toinen asia joka tekee meidän elämästä hankalaa on Terävyys - Suuri. Terävyys on ominaisuus joka saa koiran käyttäytymään aggressiivisesti sen tuntiessaan itsensä uhatuksi. Terävyysaste on käänteisesti verrannollinen ärsykkeen suuruuteen, eli mitä pienempi ärsyke aiheuttaa aggression, sitä terävämpi koira on. Terävyysasteen lisäksi loppuun tulee maininta "ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua" tai "jäljellejäävin hyökkäys haluin".Luojan kiitos Kerttu sai näistä ensimmäisen. Eli luonnehdinta oli seuraava: Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua: "Koira reagoi aggressiiviseti heti tai miltei heti hyökkääjän aiheuttaman ensimmäisen rasahduksen jälkeen. Koira on selvästi hyvin aggressiivinen mutta palautuu uhkan päätyttyä." Tätä arvioidaan kaikissa uhkatilanteissa, mutta varsinkin noissa joissa tuomari uhkaa koiraa.

Sitten Puolustushalu - Kohtuullinen, hillitty. Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalua testatessa arvioidaan suorien hyökkäysten lisäksi myös koiran yrityksiä puolustaa itseään ja ohjaajaa. Hyökkäysyritykset ovat yhtä arvokkaita kuin "onnistuneet" hyökkäyksetkin. Puolustushalua tarkkaillaan koko testin ajan eri erikoiskokeissa. Tästä Kerttu sai "normipisteet" eli Kohtuullinen, hillitty: "Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan." Taistelutahto voidaan oikeastaan niputtaa tähän samaan kohtaan, siitä olikin jo ihan alussa puhetta, eli siitä myös normipisteet tosin vähän kiertoteiden kautta. Taistelutahto - Kohtuullinen: "Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen."

Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia. Kerttu sai arvioksi: Kovuus - Hieman pehmeä. Pehmeä koira muistaa "pelottelut", mutta kova koira ei niinkään. Tätä ominaisuutta testataan pääasiassa haalarilla ja tynnyrillä. Tai siis sillä että miten hyvin koira menee uusintakierroksella niistä ohi ja miten niihin jälkikäteen tutustuu. Hieman pehmeä: "Koira, joka osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästyttämispaikan suhteellisen läheltä ohjaajan tukemana."

Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiin henkilöihin. Tuomarit arvioivat tätä ominaisuutta koko testin ajan. Kerttuhan ei juurikaan välitä vieraista, eikä varsinkaan tuo itseään tykö. Sanoisin että se korkeintaan sietää vieraita ihmisiä. Tai siis kaikkia muita paitsi ihan läheisimpiä. Eli ei ollut ollenkaan yllätys että arviona oli Luoksepäästävyys - Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen "Koira joka ei itse etsi kosketusta vieraaseen ihmiseen, ja joka vaatii houkuttelua ennen kuin suostuu tutustumaan."

Lähin helposti ymmärrettävä synonyymi toimintakyvylle on rohkeus. Toimintakyky kertoo kuinka hyvin koira pitää puoliaan todellista tai kuviteltua uhkaa vastaan, ja kuinka se pystyy toimimaan tilanteessa jossa se on joutunut pelon valtaan, ja pystyykö se voittamaan pelkonsa. Toimintakykyä tarkkaillaan sekä uhan alla että ilman uhkaa, lähinnä siis kelkkakokeessa ja pimeässä huoneessa. Kerttu sai arvosanaksi Toimintakyky - Kohtuullinen "Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan." Kerttu on kyllä just tommoinen, että vaikka kuinka pelottaisi niin se ei lamaannu, vaan pystyy toimimaan. Toimintakyky oli tuomareiden mielestä monta kertaa menossa miinuksen puolelle, eli Kerttu meinattiin arvioida kyvyiltään pieneksi, tai kokonaan toimintakyvyttömäksi. Tuomareiden "oli kuitenkin pakko antaa" arvioksi "kohtuullinen" koska Kerttu palautui niin ällistyttävän hienosti kokeiden välissä. Tämä liittyy myös seuraavaan kohtaan, eli...

Viimeisenä sitten se tuomareiden suurin ihmetyksen aihe, hermorakenne.

Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa
voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Tämä on testin ehkä tärkein kohta, ja se on huomioitu myös pisteytyksessä; hermorakenteen pistekertoimet ovat kaikista suurimmat.

Hermorakenteen testaamiseen ei ole omaa erikoiskoetta, vaan lopputulokseen vaikuttaa koko testin suoritus, koiran kuormittuminen ja palautuminen osasuoritusten välillä sekä testin jälkeen.

 Kerttu on hermoiltaan Hieman rauhaton "Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee." Paitsi että taas se palautuminen, Kerttu ei siis nostanut stressitasoa, vaan nollasi joka välissä.

Tuomarit miettivät noita Kertun pisteitä tosi kauan. Ennen Kertun testiä ehdin katsoa muutaman testin ja pistelaskuihin meni aikaa ehkä 5 minuuttia. Kertun loppuarviointiin meni aikaa lähemmäs puoli tuntia ja tuomarit sanoivat ihan ensimmäiseksi että "riitelimme jokaisen rastin paikasta". Olivat siis ihan oikeasti hyvin hämmentyneitä tästä koirasta. Seuraavaksi sanoivat että "ei ole mikään ihme että teillä on ollut ongelmia" ja että "hienoa että pikkukoiran ongelmiin on puututtu, ja että näkee että koiran kanssa on tehty töitä" (tarkoittaen siis että koiraa on korjattu). Sanoivat myös sen, että heidän näkemyksensä mukaan Kerttu ei tosipaikan tullen pure ketään, vaan pyrkii loppupeleissä pakenemaan. Mutta jos pakomahdollisuutta ei ole, niin sitten kyllä puree. Kerttu on siis tosissaan haastava koira, ja  näemmä myös haastava arvioitava. Tuomarit sanoivat että koska koira on häiritsevän vilkas, täytyy koko testi suhteuttaa siihen. Ja tuohon vilkkauteensa nähden Kerttu pärjäsi siis yllätävän hyvin ja toimi hämmästyttävän loogisesti. Vilkkaus yhdistettynä terävyyteen on se meidän ongelmien alku ja juuri. Se, mikä minulle itselleni oli kaikista tärkeintä, oli tuomarien kommentti palautumisesta. Kerttu palautuu tilanteista yksinomaan minun ansiostani. Ilman minua se olisi romahtanut. Tämä oli niin tärkeä juttu että meinasi tulla itku siinä samantien. Tähän olemme vuodessa päässeet, tähän että Kerttu luottaa minuun ja että meidän välillä on ihan oikea suhde!

Luonnetestissähän pitää olla pääsääntöisesti huomioimatta koiraa. Sitä ei siis saa puhutella, opastaa, ohjata hihnasta tms. kesken kokeen, vaan vasta osasuorituksen jälkeen ja välissä saa tyynnytellä ja kehua. Tämä oli Kertusta hyvin hämmentävää. Nyt vuoden aikana Kerttu on oppinut siihen että minä hoidan asiat, sen ei enää tarvitse. Siinä on varmaan osa syy siihen että luulin aluksi Kertun olevan testissä rohkeampi. Me ollaan kuitenkin eletty tätä meidän "uutta elämää" vasta tosi vähän aikaa, ja testin lopputulos olisi voinut olla hieman "parempi" jos olisin odottanut vielä toisen vuoden, mutta nyt tuntui vaan oikealta hetkeltä mennä testiin.

Toinen asia mistä tuomarit sanoivat monta kertaa, oli se palautuminen hysteriasta normitilaan, sekä se että vaikka he luulivat että nyt siitä tuli toimintakyvytön, niin "sille oli pakko laittaa toimintakyky plussalle, koska aina se häntä sieltä nousi heilumaan". Paikalla oli sekä tuttuja että ihan vieraita katsojia, ja sain jälkikäteen sellaista kommenttia että tuomarit menivät ihan oikeasti välillä vähän liian pitkälle. Että vetivät Kertun ihan siihen sietokyvyn rajalle ja vähän ylikin. Varsinkin seinäkokeessa. Samoin "yleisöstä" joku sanoi että oli ihan varma pariinkin kertaan että koe keskeytetään, siis ihan kesken osasuorituksen, mutta sitten osio loppui ja tuli taas se ihmepalautuminen, ja varsinkin kun tulimme pimeästä huoneesta pois, oli Kerttu ihan mahtavan rennossa mielentilassa. Mutta kaikenkaikkiaan oli siis ollut aika kiusallista katsottavaa ne itse testiosiot. Ja ihanaa katsottavaa ne palautumiset. Ensimmäinen kommentti mitä kuulin katsojilta kokeen jälkeen oli että "sulla on hirvittävän hieno ja mielenkiintoinen koira".

Taitaa olla aika mysteeri tuo meidän Kepa! Testin jälkeen Kerttu kävi tervehtimässä kaikki vieraat ihmiset (mitä se ei oo ikinä kuuna päivänä tehny!) ja hyppäsi sitten ensin hetkeksi mun syliin, sitten Hannan syliin ja lopuksi Harrin syliin ja asettui siihen. Koira joka ei ole ikinä mennyt vapaaehtoisesti kenenkään vieraan viereen, saati sitten syliin. Aiemmin on ehkä ohimennen antanut Hannan pikkuisen hipaista itseään...

Olen ihan uteliaisuuttani tutkiskellut vähän noita luonnetestattuja pihakoiria, eikä yksikään koira ole saanut tuloksia "häiritsevän vilkas" eikä "terävyys - suuri". Eli on meillä täällä vaan sellainen tilastopoikkema että huh huh. Ja olen myös ihmisten kanssa jutellessani tullut siihen lopputulokseen että Kerttu on perusluonteensa pohjalta vielä haastavampi ja hankalampi koira kuin olin alunperin osannut aavistaakkaan. Josta voin siis jopa vähän itsekkäästi päätellä että olen kyllä ihan oikeasti tehnyt sen kanssa aikamoisen suuren ja mahtavan työn, että ollaan nyt tässä vaiheessa ja pärjätään näin hienosti. Mä luulen että Kertulla on mun elämässä jokin suurempikin tarkoitus, joka ehkä paljastuu joskus aikanaan. Hanna sanoi mulle että "mä niin rakastan näitä tilastopoikkeuksia". Mä vastasin sille ihan suoraan sydämestä että "Mä niiiiin rakastan tätä meidän Kerttua!"

Kiitos Maria avaimista uuteen elämään! Ilman sinua Kerttua ei enää edes olisi olemassa...