Rondan astutuksesta on nyt pari viikkoa, ja vielä on ihan liian aikaista sanoa yhtään mitään suuntaan tai toiseen. Erilaisen tästä odotuksesta tekee se, että Ronda on omassa kodissaan, eikä täällä meillä niinkuin tähän asti Armin kanssa luonnollisestikin tapahtui.

Sannan kertoman mukaan Rondalla sujuu oikein hyvin. Ronda on tosi rauhallinen ja hillitty, sen olemuksesta huokuu jotain erilaista; näyttää kuulemma ilmeiltään ihan Armilta. Ruokahalu on hyvä. Laitoin Rondalle jo heti astutuksen jälkeen syötäväksi RC Starterin ja Nutrolinin pentuöljyn, koska Ronda on ollut välillä vähän huono syömäri...

Ronda muuttaa meille jo vähän etuajassa, tammi-helmikuun vaihteessa. Yritän saada sille tiineysultran joko pe 30.1. tai ma 2.2. ja siitä eteenpäin se saakin asustella meillä ihan pentujen luovutukseen saakka (jos niitä siis tulee). Tuommoisessa hoikassa koirassa tiineys näkyisi varmasti hyvin ihan paljaalla silmälläkin, mutta haluan varmuuden vuoksi käydä ultrassa varmistamassa että onko pentuja yksi, kaksi vai monta.

Ronda on niin pieni että koko ajan mielessä kummittelee pelko vain yhdestä tai kahdesta pennusta. Olen selaillut koira.netin jalostustietojärjestelmää ja sieltä on todettavissa että aika monella pienellä pihakoiralla on ollut pieni pentue, toki poikkeuksiakin on. Pieni pentue taas lisää synnytysvaikeuksien riskiä. Toisaalta, Armilla on ollut 2x 7 pentua, samoin Armin suvussa on ollut suurehkoja pentueita, joten perinnöllisyys hyvään hedelmällisyyteenkin on olemassa. Toivon kovasti että pentusia olisi 3-5. Jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu, pitäisi pentujen syntyä maaliskuun ekalla viikolla. Olen siihen ajankohtaan varannut myös itselleni talviloman.

Ronda ja Rina

Välillä kyllä tuntuu että olen ihan totaalisesti loman tarpeessa... Sen lisäksi että käyn töissä ja odottelen tätä pentuetta, olen syksystä asti ollut myös opiskelija. Tavoitteena olisi eläintehoitajantutkinto suuntautumisena trimmaus, ja valmistua pitäisi tämän vuoden lopussa. Koulupäiviä on 2-4/kk Helsingissä Amiedussa, osa teoriaa ja osa koirien puunailua. Viimeviikolla tein esim. tämmöisen muodonmuutoksen:

Koska koulussa ehditään tekemään vain yksi asiakas päivässä, on selvää että kotona pitää sitten tehdä läksykoiria, ja marras-joulukuussa niitä piti olla kymmenen. Siinäpä menikin melkein kaikki vapaapäivät koiria duunatessa... Nyt tammikuun aikana pitäis taas tehdä viisi lisää... Mutta tekemällä oppii, enää ei ihan niin paljoa pelota iskeä trimmauskonetta ja saksia tuonne turkkiin...

Lisäksi saatiin koulusta tehtäväksi opettaa omille koirille käsi-kuono-kosketus, operantisti. Armia on joskus kauan sitten koulutettu klassisella ehdollistumisella, ja Kerttua ei koskaan mitenkään... Mietin että mitenköhän mahtaa käydä :)  Onneks noi molemmat oli sen verran uteliaita, että alkoivat aika nopsaan tökkiä kuonolla tyhjää kämmentä. Kerttu keksi idean nopeammin ja tekee jo hyviä toistoja, Armi tarjoilee edelleen vuorotellen kaikkia osaamiaan temppuja :) onhan sille aina ennen annettu käskyt vaihdellen; istu, maahan, ryömi, kieri; niin nyt se ei vaan osaa käsittää että miksi pitäis tehdä samaa koko ajan. Kertulta pääsen jo kohta vaatimaan kestoa.

En osaa laittaa tänne blogiin videoita, mutta sekä Armin että Kertun treenit löytyy Kennel Pihapolun facebookista.

Armi pääsi kantamaan kortensa kekoon osallistumalla pihakoirien perimän monimuotoisuuskartoitukseen. MyDogDNA-passi on tilattu, ja nyt vaan odotellaan tuloksia joiden pitäisi tulla suunnilleen kuukauden kuluttua. Mielenkiintoista! Mitään jalostuksen apuvälinettä tästä ei meidän tapauksessa ole tulossa, kunhan vaan mielenkiinnosta haluan tietää mistä palasista se oma koira onkaan tehty :)

Kerttu

Kerttu on kuitenkin tällä hetkellä se, joka ilahduttaa minua eniten, joka päivä, olemalla vaan niin ihana! On erikoista huomata, kuinka koirasta, jonka olin valmis päästämään pois tästä maailmasta, kehittyy pienten takapakkien kautta mitä miellyttävin otus