Metsään mentiin

Sunnuntaina oli niin ihana ilma että lähdettiin koirien ja Eliaksen kanssa kunnon metsälenkille. Aina kun lapselta kysytään että mitä tehtäis, se vastaa: Hauvat mettää!

Perusjuttuja: Armilla keppi, Kerttu juoksentelee

Tosin, nyt viimeaikoina meidän metsälenkitkin ovat olleet aiempaa hillitympiä. Koirat ei enää juokse ihan päättömästi miten sattuu, vaan ottavat irtiolonkin rauhallisemmin. Ovat koko ajan kuulolla vähintäänkin toisella korvalla, ja tulevat luokse kutsuttaessa. Jopa Armi, jopa keppien kanssa. Aiemminhan Armia oli lähes mahdoton saada lenkin päätteeksi kiinni, se piti huijata lähelle toisen kepin kanssa, mutta nykyään se tulee luokse kuuliaisesti ja rauhallisesti keppi suussa, tai parhaassa tapauksessa jättää kepin sikseen ja tulee ihan muuten vaan.

Taas yksi tällainen kuvaa :)

On se vaan hyvä että kamerassa on sarjalaukaisin. Tai siis sporttitoiminto. Tai what ever. Semmoinen kuitenkin että voi pitää laukaisinta koko ajan pohjassa ja kamera räpsää kuvia taukoamatta. Hyvällä onnella saattaa saada ihan loistavia otoksia :)

Haukkaan!

Jäiköhän mulla jotain hampaankoloon...

... ja kitalakeenkin myös

...kielessäkin on tikkuja

yäk!

Pthyi!

Mä olen aina ollut sitä mieltä että Armi ei välttämättä ole se kaikista feminiinisin pihakoiranarttu... :) Varsinkin tuossa kolmannessa kuvassa, jossa se irvistää oikein kunnolla koko naama kurtussa, Armi näyttää ihan jätkältä!

Kerttukin on tosiaan pikkuhiljaa alkanut kiinnostua kepeistä.

Ihan sama alkuasento kuin Armillakin

Nauttii oikein silmät ummessa :)

Juokseminen on kuitenkin edelleen Kertulle SE JUTTU! Se juoksentelee mielellään ihan itsekseen, mutta nyt myös vähitellen esim. patukan perässä. Mä en tiedä huomaako muut, mutta mun mielestä meidän koirat näyttää uusissa (tänä kesänä) otetuissa kuvissa rennommilta kuin aiemmissa kuvissa. Vaikka joissakin kuvissa on kova meno ja vauhti, on yleisolemus kuitenkin rauhallisempi. Itse olen oikein vartavasten verrannut vanhoja kuvia uusiin, ja ainakin omasta mielestäni löydän selviä eroja... Ilmeetkin on pehmeämpiä <3

Kerttu iki-iloinen

Nenä vie koiraa

Löysin jokunen aika sitten facebookista ihan paikkaansapitävän jutun, tuli heti se taas mieleen kun kävimme nauttimasta olostamme ihan tuossa lähimetsässä (jonne muuten on maksimissaan 300m matka):

On kyllä harvinaisen totta!

Mulla oli ainakin tuon sunnuntaisen metsäreissun jälkeen erittäin rentoutunut ja hyvä olo. Samaa olin lukevinani sekä koirista, että pojasta.

Mun ihanat lapsoset

Touko oli muuten ollut ihan samoissa hommissa viikonloppuna. Otin pari luvallista kuvakaappausta Katjalta.

Ihana, kaunis, satumainen metsä ja ihana, komea, satumainen koira!

Täällä on tilaa pienen koiran juosta ja nauttia!

Törky-Touko :)

Voi hyvät ystävät, menkää syksyiseen metsään ja nauttikaa täysin rinnoin ja nenin!