Tuttuja vieraita

Meillä on viime viikkoina käynyt kaksijalkaisten vierailijoiden lisäksi myös näitä nelijalkaisia. Ihan ekanahan pentuihin kävi tutustumassa Capu-isä.

Kuva on vanha tuttu, mutta mielestäni niin loistava että ansaitsee tulla näytetyksi uudestaan

Capun mukana oli myös "isoveikka" appenzellin paimenkoira Nemo. Nemo tykkäsi pennuista kovasti, mutta jostain syystä ei tullut otettua yhtään valokuvaa pentujen ja lempeän jättiläisen kohtaamisista...

Vakiovieraat Inkku-mummo ja Bertta-täti ovat käyneet pariinkin otteeseen. Berttaa ei paljon pennut kiinnosta, se valitsi tarkkailupaikakseen sohvan selkänojan tai turvallisen sylin, ettei vaan tarvinnut olla kosketuksissa siskontyttöihin ja -poikiin.

Inkku sen sijaan oli haltioissaan. Ihania lapsia, se tuntui sanovan jokaisella ilmeellään ja eleellään.

Penskat tarkasti saako mummoltakin maitoa :)

Ei herunut Inkku-mummosta maitoa, mutta yllättäen jotain ihan muuta. Inkku päätti näyttää mallia että miten noita pentuja oikein luomuruokitaan ja oksensi lapsenlapsilleen juuri syömänsä aterian. En ole aiemmin tuotakaan tapahtumaa nähnyt, aika liikuttavaa jotenkin. No Armipa sitten ottamaan mallia omasta emostaan, Armi on nyt kahdesti oksentanut pennuille minun nähteni, eilen illalla ja tänään päivällä. Voihan olla että näin on käynyt jo aiemminkin, mutta en vaan ole sattunut paikalle.

Inkku tosiaan tykkäsi pennuista ihan valtavasti ja leikitti niitä oikein mallikkaasti. Muisti myös komentaa jos alkoi mennä liian hurjaksi (toisin kuin Kerttu, sehän ei sisaruksiaan juurikaan ojentele).

Mutta ehkä vielä Inkkuakin ihastuneempi oli Touko! Katja sanoikin että missä tahansa he pentuja näkevät on Toukon mielestä "mitä pienempi sen parampi" :) Touko leikitti uusia sukulaisiaan samaan tapaan kuin Kerttu, vauhdikkaasti vailla rajoja.

Murre, Nella ja Ronda tarkkailevat isoveikkaa

Nenätysten Touko ja Edi

Pentujen päät kääntyi aina sinne missä Touko :)

Kylään saatiin myös toinen velipoika, Aatos.

Aatos tutustuu Murreen

Aatos oli hyvin hillittyä poikaa... Se oli vähän silleen että hetkinen, mitä noi rääpäleet on?! Voi Aatos, kun tietäisit vaan että kohta tuo Murren"rääpäle" on pysyvästi sun harmina ja riesana... =D Ei auta muu kuin korjata asennetta ja alkaa näyttää ihan oikeasti isoveljen mallia!

Isoveljeksi on päätymässä myös Remu ja tokihan hänenkin piti käydä jo vähän etukäteen pikkuveikkaan tutustumassa. Remu otti aika lailla saman asenteen kuin Aatoskin.

Nella ja Murre tutkii nöyrää Remua

Ai meistäkö veljekset, no pistetään mietintään...

Taitaa kuitenkin vähän kiinnostaa... :)

Vieraat ei suinkaan ole käyneet samana päivänä, eivätkä edes samalla viikolla, vaan tässä pikkuhiljaa ajan kuluessa. Pennut ovat siis saaneet kokemuksia vieraiden ihmisten lisäksi "vieraista" koirista. Toivottavasti sama meno jatkuu heti uuteen kotiin päästyäänkin. Sosialistaminen on yksi tärkeimmistä asioista mitä pennulle voi opettaa!

Tänään kolahti pentusten rekkarit postilaatikkoon. Enää puuttuu Royalin pentupaketit ja eläinlääkärin lopputarkastus, sitten on kakrut valmiita maailmalle.

Ensimmäisenä laumasta lähtee

 Pihapolun Eemil "EDI"

Edillä olis ollut paljon muutakin hommaa kuin poseeraaminen, ei kiinnostanut, ei sitten yhtään... Edi muuttaa tähän aika lähelle, Kouvolan toiselle laidalle pihakoira Remun (Dandinas Heart of Hurriganes) kaveriksi.

Edin tavoin kahdeksanviikkoisena uuteen kotiin muuttaa

Pihapolun Estelle "RONDA"

Rondasta tulee ensimmäinen sijoituskoirani ja sekin jää tähän kulmille; Elimäelle Koivukaaren ponitallille. Rondan laumaan kuuluu mm. labradorinnoutaja Rina, kissa, poneja ja paljon lapsia. Pääsee pikkukoiranen toteuttamaan itseään oikeisiin töihin!

Viikko noiden kahden lähdön jälkeen muuttaa omiensa luo

Pihapolun Eerik "MURRE"

Murre suuntaa Lahteen meidän Aatoksen pikkuveljeksi. Lahtelaiset on jo vähän kyselleet että tuleeko tästä yhtä komea kuin Aatoksesta. Toivotaan parasta :)

Kymppiviikkoisiksi asti meillä majailevat vielä ruskeat tytöt. Ensin lähtee

Pihapolun Eleonoora "NELLA"

En ole vielä oikein oppinut kutsumaan Snadia Nellaksi, mutta onneksi tässä on vielä 3 viikkoa aikaa... :) Nella muuttaa Kirkkonummelle Veikkolaan lapsiperheeseen.

Ihan viimeisenä matkaan lähtee

Pihapolun Elviira "PIMU"

Myös Pimun uusi koti on pääkaupunkiseudulla, Vantaalla. Perheen tytöt odottavat Pimua jo kovasti uuteen kotiin ( ja varmasti myös äiti ja isäkin).

Loppuviikko ennen ensimmäistä luovutusitkua tehdään ihan täysillä vielä tätä!

Tuosta kasasta lähtee ihan justiinsa samanlainen surina kuin vihaisesta ampiaspesästä! =D

Aamusella

Nyt viikonloppuna on ollut kiva sää; selvästi syksyinen, mutta sateeton ja jopa aurink oon hieman pilkahdellut välillä. Sunnuntaiaamun ulkoilusää oli mitä parhain.

Meidän lauma

Pennut ottaa ihan hirveitä spurtteja eikä vastaherännyt emäntä ehdi mitenkään tarkentaa kameraa kunnolla, mutta kuvista välittynee silti juoksemisen riemu... :)

Pienen riehumisen jälkeen malttaa jo hieman tutustua ja tutkiakin

Mustat menee nenä edellä

Pieni tutkimusmatkailija

the BobDog

Luomulelu

Pentujen koulutus jatkuu kaiken aikaa. Armi vierottaa pentuja nyt tosissaan, pitää niille lelu- ja herkkusulkeisia ja opettaa jokaiselle oman paikkansa maailmassa. Pienen pennun paikka on lauman alimmaisena. Koiranpentu alistuu vahvemmille luonnostaan, se on sisäänrakennettu toiminto.

Olen ihan pieni, viaton ja harmiton

Muut karjaistiin muualle, kun yhden koulutus oli menossa.

Tilanne ohi, saa nousta, kaveri auttaa

Virallista

No nyt on pikkutyypit Kennelliiton järjestelmässä :) Ei enää muuta kun odotellaan postilaatikon kolahdusta...

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Kävimme siis tänään ostamassa eläinlääkäriltä mielenrauhaa.

Snadin mukana klinikalle tuli myös Myy, terveenä verrokkipentuesisaruksena. Aluksi pennuille tehtiin erilaisia testejä; miten ne reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin.

Snadi reagoi asioihin rauhallisemmin kuin Myy, mutta kuitenkin reaktiot olivat "oikeita". Päällisessä tarkastuksessa todettiin ainoastaan että Snadilla toinen silmä aavistuksen karsastaa, se ottaa hieman huonommin katsekontaktia ja reagoi vähän hitaammin. On reipas ja jäntevä, kävelee hyvin, leikkii. Kallonmuoto hieman pyöreämpi mutta ei mitenkään korostunut. Varmuuden vuoksi molemmat pennut vielä kuvattiin vierekkäin pään alueelta tietokonetomografialla ja kyseisen lääkärin mielestä vesipäähän viittaavia, eikä muitakaan poikkeamia ei ollut. Kuvat lähetetään vielä lausuttavaksi Englantiin asiantuntijalle joka työkseen tutkii viipalekuvauksia. Ne vastauksen saan viimeistään alkuviikosta.

Eläinlääkärin suosituksesta Snadi on meillä 10vk ikäiseksi asti tarkkailussa. Huomioitavia asioita ovat mm. se että käyttääkö Snadi perus arjessa ja askareissa enemmän nenää vai silmiään, törmäileekö se huonekaluihin  (ei), säpsähteleekö se "turhista" (ei), miten sen kehitys (niin fyysinen kuin henkinenkin) edistyy, lisäksi tarkkaillaan ateriontia, juomista ja tarpeidentekoa. Jos kehitys on normaalia, on Snadi valmis uuteen kotiin.

Tokihan eläinlääkäri sanoi että koira voidaan kyllä tutkia hännänpäästä kuononkärkeen, jokaisen elimen toiminta voidaan varmistaa, ja sitä kautta ehkä saada syy pienempään syntymäpainoon ja rauhallisuuteen, mutta ei nähnyt sitä kuitenkaan tässä kohtaa tarpeellisena. On mahdollista että Snadista kasvaa täysin normaali koira, mutta toki on myös mahdollista että näin ei käykään. Ja tosiasiahan on se että kuka tahansa noista pennuista saattaa olla viallinen, sitä ei vaan päälle päin näy.

Eläinlääkärin mielestä ja omasta mielestäni (toivottavasti myös muiden) olen nyt toiminut tarpeeksi vastuullisesti kasvattajana, tutkinut sen mikä mieltä vaivasi ja saanut siihen vastauksia. Jos myöhemmin ilmenee jotakin muuta, se ei ole näissä tutkimuksissa tullut ilmi.

Oli kyllä suuri helpotus. Kaikista pahinta tässä kuuden viikon aikana on ollut epätietoisuus. Oikeastaan ajatelin eilen ja tänään, että minulle on ihan sama mikä se tulos ja ratkaisu on, kunhan vaan asiaan saadaan joku tieto. Enkä nyt tarkoita että olisin jotenkin tunteeton ja että olisi helppoa tehdä eutanasiapäätös, mutta onneksi niin ei käynytkään. Tässä kohtaa tieto ei lisännyt tuskaa, vaan tieto toi helpotuksen ja vapauttavan tunteen.

Snadi klinikalla vähän ennen tutkimuksia

Onneksi tämä kuva ei jäänytkään viimeiseksi :)

Snadille on nyt varattu aika klinikalta. Huomenna (tiistaina) olemme hurjasti viisaampia siitä miten tämän pienen höppänän käy. Tällä hetkellä koira toimii täysin normaalisti, käyttäytyy normaalisti, näyttää normaalille. Tulee ehkä muutaman päivän jäljessä sisaruksistaan ja on hieman rauhallisempi, mutta kaikinpuolin muuten hurjan elinvoimainen ja reipas pentu.

Mutta koska mieleni perukoilla itää koko ajan pieni epäilys että mitä jos, mitä jos... asiaan on saatava varmuus ja sen kertoo meille tietokonetomografia. Olenpahan ainakin sitten vastuuni kantanut. Koen olevani sen verran oikeudentuntoinen ja vastuullinen ihminen, että en antaisi ikinä itselleni anteeksi jos koira jäisi tutkimatta ja jonkin ajan päästä se alkaisi oireilla ja aiheuttaisi suurta huolta, murhetta ja rahanmenoa uudelle perheelleen. Eikä se olisi itse pennullekaan oikein, jos joutuisi sairaana täällä pienen hetken elämään.

Huomenna lisää.

Leikki on lapsen työtä!

 Ihan alkuun pari kuvaa siitä, kun isä-Capu kävi "tunnustamassa" lapsensa. Varsinkin pojat olivat sitä mieltä että tollainen miestyyppi on tosi kiva! Ovat kasvaneet täällä akkavallassa ja ihan selvästi kaipasivat vähän miehen mallia :)

Alkuun hieman epäileväinen ilme

Pojat saivat neuvoja isältä suoraan kuonosta kuonoon

Meillä on kyllä täällä sellainen eläintarha / lastentarha että huhhuijaa... Armi toimii ylimpänä johtajattarena ja Kerttu virallisena leikittäjänä. Toki pennut pelaavat paljon myös keskenään, yksinään ja lelujen kanssa.

Musti ja Myy narusolmujen kimpussa

Samoin Murre

Söpöriiviö Myy

Leikkeihin mukaan on päässyt myös kaikkien aikojen kestosuosikki Riepu-Kettu. Ja Snadi on löytänyt sisäisen riiviönsä :)

Myy ja Snadi köydenvedossa

Snadi voitti :)

Kerttu leikittää Snadia

Ja melkein koko porukkaa

Kerttu on oikeasti ihan uskomaton! Sillä on mahdottomasti halua, energiaa ja tarmoa peuhata pentujen kanssa. Ja sillä on ihan äärettömän pitkä pinna! Armilla ehtii mennä hermo jo muutamaankin otteeseen, kun Kerttu jaksaa jatkaa vielä pitkän aikaan. Paras leikki on kun Kerttu kierii lattialla ja koko kakaralauma on kimpussa kuka missäkin.

Kerttu haastelee lapsia leikkimään

Snadi haastelee Kerttua

Joka suuntaan pitäis yrittää revetä...

Pojat kiusaa
(ja Omppu alimmaisena)

Kyllä, Omppu on siellä Kertun kidassa =D

Myy ottaa jo aika tosissaan

Leikki on nyt loppu!

Leikkiä voi sitten jatkaa vielä ilman aikuisia, ihan vaan omassa porukassa

Myy Omppu ja Murre

Pojat painii

Koska leikkiminen on niin rankkaa, pitää välillä syödä. Pennut söisivät kaikista mieluiten kuivia pikkuraksuja, ja jonkin verran olen niiden antanut niitä maistellakin.

Joka päivä käydään myös ulkoilemassa, useamman kerran aina kun sää sallii. Pyrin siihen että taka-ovi aukeaisi aina heti pentujen herättyä, sitten leikitään ja syödään, ja sitten vielä toinen pyrähdys pihalle. Silti tuntuu että lattioiden luuttuamis-urakka on loputon, ja pennunpissinhaju syöpynyt laminaattiin, ja omaan nenäänkin ikuisiksi ajoiksi...

 

Omppu leikki itsensä ihan väsyksiin

Mustin mielestä kielletyt lelut on parhaita

Murre alkaa suunnitella päikkäreitä

Väsy iskee vihdoin ja viimein koko porukkaan :)

Ah tätä äityiden onnea <3