Kävimme siis tänään ostamassa eläinlääkäriltä mielenrauhaa.

Snadin mukana klinikalle tuli myös Myy, terveenä verrokkipentuesisaruksena. Aluksi pennuille tehtiin erilaisia testejä; miten ne reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin.

Snadi reagoi asioihin rauhallisemmin kuin Myy, mutta kuitenkin reaktiot olivat "oikeita". Päällisessä tarkastuksessa todettiin ainoastaan että Snadilla toinen silmä aavistuksen karsastaa, se ottaa hieman huonommin katsekontaktia ja reagoi vähän hitaammin. On reipas ja jäntevä, kävelee hyvin, leikkii. Kallonmuoto hieman pyöreämpi mutta ei mitenkään korostunut. Varmuuden vuoksi molemmat pennut vielä kuvattiin vierekkäin pään alueelta tietokonetomografialla ja kyseisen lääkärin mielestä vesipäähän viittaavia, eikä muitakaan poikkeamia ei ollut. Kuvat lähetetään vielä lausuttavaksi Englantiin asiantuntijalle joka työkseen tutkii viipalekuvauksia. Ne vastauksen saan viimeistään alkuviikosta.

Eläinlääkärin suosituksesta Snadi on meillä 10vk ikäiseksi asti tarkkailussa. Huomioitavia asioita ovat mm. se että käyttääkö Snadi perus arjessa ja askareissa enemmän nenää vai silmiään, törmäileekö se huonekaluihin  (ei), säpsähteleekö se "turhista" (ei), miten sen kehitys (niin fyysinen kuin henkinenkin) edistyy, lisäksi tarkkaillaan ateriontia, juomista ja tarpeidentekoa. Jos kehitys on normaalia, on Snadi valmis uuteen kotiin.

Tokihan eläinlääkäri sanoi että koira voidaan kyllä tutkia hännänpäästä kuononkärkeen, jokaisen elimen toiminta voidaan varmistaa, ja sitä kautta ehkä saada syy pienempään syntymäpainoon ja rauhallisuuteen, mutta ei nähnyt sitä kuitenkaan tässä kohtaa tarpeellisena. On mahdollista että Snadista kasvaa täysin normaali koira, mutta toki on myös mahdollista että näin ei käykään. Ja tosiasiahan on se että kuka tahansa noista pennuista saattaa olla viallinen, sitä ei vaan päälle päin näy.

Eläinlääkärin mielestä ja omasta mielestäni (toivottavasti myös muiden) olen nyt toiminut tarpeeksi vastuullisesti kasvattajana, tutkinut sen mikä mieltä vaivasi ja saanut siihen vastauksia. Jos myöhemmin ilmenee jotakin muuta, se ei ole näissä tutkimuksissa tullut ilmi.

Oli kyllä suuri helpotus. Kaikista pahinta tässä kuuden viikon aikana on ollut epätietoisuus. Oikeastaan ajatelin eilen ja tänään, että minulle on ihan sama mikä se tulos ja ratkaisu on, kunhan vaan asiaan saadaan joku tieto. Enkä nyt tarkoita että olisin jotenkin tunteeton ja että olisi helppoa tehdä eutanasiapäätös, mutta onneksi niin ei käynytkään. Tässä kohtaa tieto ei lisännyt tuskaa, vaan tieto toi helpotuksen ja vapauttavan tunteen.

Snadi klinikalla vähän ennen tutkimuksia

Onneksi tämä kuva ei jäänytkään viimeiseksi :)