Edin ja Remun kanssa

Eilen käytiin kinkkuja sulattelemassa mitä parhaassa seurassa:

Edi, Remu, Kerttu ja Armi

Mietin vähän viime kokemusten perusteella että mitähän tästäkin yhdistelmästä mahtaa tulla... Toisaalta vahingosta viisastuneena valittiin erilainen ympäristö; ei-kenenkään-maa, jossa Kertulla on kuitenkin lievä kotikenttäetu.

Tällaista Kerttua nähtiin aluksi

Mutta siitä ei ollut pitkä matka tähän :)

Olen niin ylpeä Kertusta!

Ei nyt suoranaisesti voida sanoa että Kerttu olisi leikkinyt Edin ja Remun kanssa. Lähemmäksi totuutta päästään kun ajatellaan että Kerttu sieti niitä, tai jopa tuli toimeen niiden kanssa. Pentu kunnioitti Kerttua ja Remukin taisi kyllä vähän kääntää päätänsä, taisi ajatella että rähiskööt Kärtty-Kerttu rauhassa. Onneksi kummatkin sekä Edi että Remu on sen verran täyspäisiä ja hienosti koulutettuja etteivät lähteneet Kertun provosointiin mukaan. Kerttua oli kuitenkin edelleen koko ajan pidettävä silmällä, ja keksittävä sille tekemistä; jos tuli liian pitkä "tyhjä hetki", saattoi vaarana olla kiukkuinen ryntäys poikien suuntaan. Mutta pärjättiin kuitenkin, hienoa!

Koko porukka kumipallon metsästyksessä

Voitteko kuvitella, meidän Kerttu on tuossa läjässä!

Edistä on kasvanut komea nuorimies (no kuinkas muutenkaan).Miten voikin koiranpoikanen olla pelkkää pitkää viuhuvaa uloketta joka suuntaan; on jalkoja, häntää, kuonoa ja korvia... =D Mutta kaiken tuon honkkelin koipeliinin takaa paistaa kuitenkin hyvänmallinen uroksen alku!

Häntänen :)

Koipeloinen :)

Edi ja Remu on ihan mahtava parivaljakkko, tulevat tosi hyvin toimeen keskenään sen kummemmin kinastelematta.

"Veljekset"

Isoveikka auraa pienemmälle latua :)

Saas nähdä kuinka loppujen lopuksi käy, Edi alkaa olla jo Remun kanssa yhtä korkea, ja tassut ovat vähintäänkin samankokoiset... Mutta ei kai sekään mitään haittaa jos pikkuveli kasvaa isommaksi :)

Omat murut

Armilla alkoi juoksu, joten tämä irti säntäily jääkin nyt joksikin aikaa taas viimeiseksi. Toivottavasti Kertullakin alkaisi tässä suurinpiirtein samaan aikaan, että voisin sitten yhdessä viedä ne eläinlääkärin pöydälle vatsat levälleen. Armin vauvat on nyt siis tehty, ja Kerttu ei sitä "onnea" koskaan pääse kokemaankaan.

Loppuun vielä pari kuvaa Edistä, se on vaan niin kertakaikkisen suloinen nappisilmä :)

Meinaa alkaa jo varpaita paleltaa...

Kiitos Nina ja pojat!