Rondaa moikkaamassa

Perjantaina käytiin Armin ja Kertun kanssa Rondaa moikkaamassa. Tai no Kertun osalta visiitti jäi lyhyeksi, erittäin lyhyeksi. Ehkä viisi minuuttia kestin sen kulmahampaita sormissani ennen kuin vein sen takaisin autoon. Häkkiin. Josta se söi itsensä ulos. Kertulla oli ehkä pahin päivä IKINÄ! Ronda oli Kertun mielestä kamala, hirveä, kaikinpuolin vastenmielinen. Niin vastenmielinen että siihen olisi voinut upottaa hampaansa oikein kunnolla. Ei siis yhtään leikillään. Ihan tosissaan. En ole kyllä koskaan nähnyt Kerttua niin raivon vallassa. Mulle tuli niin paha mieli että kotimatkalla piti pysähtyä tien varteen pillittämään...

Armilla ja Rondalla sen sijaan sujui ihan niinkuin pitikin. Ronda oli tosi riehakkaalla tuulella ja haasteli Armia leikkiin koko ajan ja Armi vastasi kutsuun. Onhan se niin mahdottoman mukavaa välillä leikkiä sopivan kokoisen kaverin kanssa; Rondalla kun on kotona isosiskona labradorinnoutaja Rina, joka on kyllä ihan kelpo remukaveri, mutta välillä hieman liian suuri... :)

Äitiiii, leikitään!

Rondasta oli ihanaa kiusata Armia...

...mutta olla silti samalla ihan mielinkielin :)

Äitiiii, halataan!

Rondakin oli kasvanut kovasti sitten viime näkemältä. Pojat on tietysti ihan eri lailla suurempia jo, mutta hyvin tuntuu kasvavan tämäkin neiti. Tyyppi on ihan selvästi nukkunut kauneus-unensa :)

Toinen niin nättinä <3

Joitain tapoja Ronda on ihan selvästi oppinut parhaalta kaveriltaan; Pipari-kissalta :)

Täällä vaanin MINÄ!

Kissamaisen ketterä :)

Lapset on ihan parhaita koirien leikittäjiä!

Välillä Armi oli sitä mieltä että nyt yrittää kakarainen mennä yli rajojensa, ja näytti pennulle vähän kaapin paikkaa. Oikein hyvässä hengessä tosin.

Äiti kun karjaisee, on paras taipua vaikka lattian rakoon...

Okei okei, mä oon ihan kiltti tyttö!

Armi on kyllä niin huippu tyyppi! Sillä on tälläisissä tilanteissa rautahermot! Talo täynnä lapsia ja muita eläimiä, Armi tarkastaa tilanteen ja alkaa temuta pennun kanssa. Sosiaalinen koira on onni! Toisaalta, Armilla fuskaa ne hermot sitten toisenlaisissa tilanteissa; leikkiä ja riehumista on välillä todella vaikea lopettaa, tai jos jossain ulottumattomissa on ruokaa/pallo tms. on se pakko saada ja sen perään voi piipittää ja vinkua taukoamatta vaikka 3 tuntia (kokemusta on). Armilla tuppaa asiat ja mielentilat "jäämään  päälle"...

Mutta Kerttu. Minulla on suuri halu ja motivaatio (ja pakko) sopeuttaa Kerttu ja Ronda toisiinsa. Ja pitkän tähtäimen (2v) SUUNNITELMA. Homman on oltava hanskassa ennen kuin Ronda tulee tekemään meille ekat pentunsa (jos piahkoirien Luoja näin suo). Tahtotila on nyt huipussaan ja tästä alkaa työstäminen pikkuhiljaa. Saa toivottaa onnea ja menestystä.