Sivut

torstai 30. tammikuuta 2014

Päivän kevennys =D

Nyt on menny meijän tanskalais-ruotsalaisella pointterilla jalat sekasin tai stten se treenaa joutsenlampea...

Yks kaunis talvipäivä

Yks kaunis talvipäivä mentiin taas metsään. Ja kameran kanssa, kun kerrankin pääsin lenkille valoisaan aikaan.

Armi osaa nää ilmeet :)

Ja pomput
Kerttu mennä kahlailee pitkin hankia. Lumi oli kevyttä pakkaslunta ja pöllysi aika kovasti. Se ei Kerttua kyllä haitannut yhtään.






Eipä ole sellaista metsäreissua etteikö Armi löytäisi keppiä

Armi aarre

Kumman keppi?

No molempien

Kerttua naurattaa

Armikin intoutui juoksentelemaan ja poseeraamaan, kun pitkästä aikaa ei ollut liian kylmää...

Kutsuitko?

Näin sitä mennään kieli keskellä suuta, kirjaimellisesti

Sekä lapsi että koirat ovat kovasti lumipallojen perään. Nyt oli kuitenkin ihan liian kylmää, jotta olisimme saaneet aikaiseksi lumipalloja. Lapsi sitten tyytyi heittelemään höytyväistä pakkaslunta koirille. Siitä riitti hupia pitkäksi aikaa.




Mulla oli kuvia tältä reissulta monta sataa, mutta... jossain vaiheessa metsässä huomasin että tuleepas kumman epätarkkoja kuvia. Mulla oli kamerasta lipsahtanut automaattitarkennus pois päältä, ja aika selväähän on että näin nopeista malleista ei meikäläisen taidoilla vielä manuualitarkennuksella tule mitään muuta kun suttua... Harmittavan monta hyvää tilannetta meni nyt ihan pöperöksi, mutta joskus vaan näin käy. Täytyy olla jatkossa tarkkaavaisempi...

Ihania ja aurinkoisia talvipäiviä kaikille!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Tää viikko on saatu nauttia tosi ihanasta talvisäästä. On kllä vähän siinä ja siinä että alkaako jo olla mun (ja koirienkin) makuun himppasen liian kylmää... Miinus viidentoista asteen molemmin puolin näyttää mittari, ja tuuli kyllä jonkun verran vielä lisää pakkasentuntua... Kaunista, valoisaa ja valkoista on joka tapauksessa, aivan ihanaa, kun olis ihan pikkasen lämpimämpää...





Voimalinjojen alla kulkee kesät talvet hyvä lenkkipolku. Vaikka siellä näkyy tosi paljon muiden koirien jälkiä, oikeestaan koskaan ei tuu ketään vastaan.

Armi

Kerttu

Uuden lumen kätköissä on paljon tuoksuja

Kauaa ei pihakoiran tassut kestä olla paikallaan, pienen tähystyksen vain
Meidän lenkkimaastot on kyllä sellaset että tossuja on ihan turha ees kuvitella laittavansa noille jalkaan. Kun harvemmin tulee kuljettua ihan tietä pitkin, vaan enimmäkseen jossain metsikössä tai pellolla. Sinne hankeenhan se töppöset jäisivät kuitenkin. Ja kun vauhti on reipas ja koirat saa itse päättää nopeuden, niin olen kyllä sitä mieltä että pitävät aika hyvin itse varpaansa lämpöisinä. Villapaidat ollaan vedetty päälle nyt kun on ollut yli 10 pakkasta ja jos oikein kylmä ilma tulee, niin sitten vielä tuulenpitävät sademanttelit tuohon päälle niin ei lämpö karkaa. Eikös se niin menekin että kerrospukeutuminen on lämmintä ja trendikästä :)

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kapaloitu koira

Meidän koirien vuoden vaihde sujui paremmin kuin koskaan ennen. Tai no ei verrata Armin ihan ensimmäiseen uuden vuoden viettoon, koska pikkupennut harvemmin reagoivat huonosti.

Kerttu on nyt juhlinut 4 vuoden vaihdetta, ja jokainen niistä on sujunut mallikkaasti. Laittelemme verhot kiinni ja valot päälle, telkkariin äänekästä ohjelmaa ja yritämme itse parhaamme mukaan olla huomaamatta pauketta tai koirien muuttuvia mielialoja. Kerttu ei välitä mennä ulos paukkeen alettua (eikä sen tietysti missään nimessä tarvitsekaan). Muutoin Kertulla oli eilen illalla ihan normi päivä, ja se käyttäytyi kaikin puolin tavallisesti. Mutta Armin kanssa onkin toinen juttu.

Perinteisestihän jokainen uusi vuosi on ollut Armille hieman rankempi kuin edellinen. Aiempina vuosina Armi on läähättänyt ja vapissut jossain pienessä pimeässä kolossa. Se on hakeutunut vessan nurkkaan, sohvan taakse, Eliaksen vaunujen alle eteisiin... Tämä uusi vuosi vietettiin eri tavalla! 



Armi se köllötteli vieressä sohvalla, ei puuskuttanut eikä tutissut. Sen verran on levoton oli kyllä että käveli perässä ja halusi olla ihan kyljessä kiinni, mutta huomattava parannus edellisiin kuuteen vuoteen! Varttia vaille 12 kun ulkona alkoi olla ihan maailmanlopunmeininki, repesi Armilta kuitenkin hermot, se kaivautui peiton alle ja alkoi läähättää. Kuitenkin paukkujen loputtua palautuminen oli suhteellisen nopeaa. 

Mä olen töissä useampana vuonna vähän naurahdellen ja hymähdellen myynyt noita ThunderShirt-pelkopaitoja asiakkaille... että sopiihan sitä kokeilla, tule sitten kertomaan miten toimi... Nyt sain kuitenkin jostain syystä halun koittaa sitä itsekin, tai siis Armille. Olin tosi skeptinen ja pikkuisen kokeilin paitaa Armin päälle aatonaattona, ja totesin vaan että kai sen voi sille päälle laittaa, kun lähdetään töihin (koirat joutui siis olemaan kaksistaan kotona klo 11-18.30). 

En olis kyllä voinut uskoa että paita toimi noin hyvin! TS perustuu vähän samaan kuin vauvan kapalointi, tasainen paineen tunne rauhoittaa ja tyynnyttää. Tuo paita pakataan koiran päälle tosi tiukkaan, se on semmoista napakkaa mutta venyvää trikoota. Ääniherkkyyden lisäksi sen pitäisi auttaa vähän kaikissa koiraa jännittävissä tilanteissa, vaikkapa autoillessa, uudessa kodissa, myrskyilmalla... Mä ainakin meinaan kieputtaa Armin tuohon kapaloon ens kesänä heti kun säätiedotus lupaa ukkosta! En kyllä sanoisi että Armi ihan virallisesti pelkäisi ukonilmaa, mutta hieman levottomaksi se kuitenkin muuttuu. 

Jos joku nyt hymähtelee mulle samalla lailla kun mä oon aiemmin myhäillyt tolle paidalle ja sen käyttäjille, niin sanonpahan vaan että kyllä kannattaa kokeilla! Ihan vaikkapa vaan sen vuoksi, että TS:ssä on 100% tyytyväisyystakuu ja 30pvn täysi rahattakaisin-palautusoikeus. 


Kerttu ja Armi toivottaa ihan just sulle, just sellaista sun näköistä, ja sun tarpeisiin sopivaa vuotta 2014! Turvallista ja terveellistä nyt ainakin!

torstai 19. joulukuuta 2013

Nordic Winner

No nyt on koko kolmikon arvostelut mun hyppysissä niin pääsen kirjoittamaan meidän messarireissusta.

Mehän lähdettiin Armin kanssa kehään sillä asenteella että nyt uusitaan tuo 4 vuotta sitten saatu PMV-09 titteli. Ja jos ei uusita niin sitten pojasta polvi paranee, eli jompi kumpi junnuista tulee Voittajana kotiin... No ei vaineskaan lähdetty! Me lähdettiin sinne tapaamaan tuttuja ja pyörähtämään kehässä edes jonkinmoisen arvostelun verran. Ja itseasiassa meni ihan loistavasti, saatiin todella hienot ja rehelliset arvostelut: Tanskalaisen Ulf Bråthenin mukaan Erinomaisella Armilla on Erittäin Hyvät pojat!

Pihapolun Eemil "EDI"
JUN EH3
"Good size. Good skull. Could be little more filled out in the nose. Good neck. Could have bit more forechest. Correct length in the body. Falling a little bit too much in the group. Normal angulated behind. Good coat and color. Moves bit overbuild. Needs more ringtreining."

Vapaasti suomennettuna kutakuinkin näin:
"Hyvän kokoinen. Hyvä kallo. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi. Hyvä kaula. Voisi olla hieman enemmön eturintaa. Hyvä rungonmitta. Hieman laskeva lantio. Normaalit takakulmaukset. Hyvä turkki ja väri. Liikkuu hieman takakorkeasti. Tarvitsee lisää kehäkokemusta"

Hirveän hienosti Edi ainakin seistäpönötti kehässä!

kuva Emmi Keränen
Heti seuraavana oli Murren vuoro

Pihapolun Eerik "MURRE"
JUN EH4
"15 months old male of good size. Enough built body for the age. Nice head. Could have little bit more forechest. Good neck. Good back and loin. Enough angulated behind. Good coat and colors. Moves well up and down, moves little bit overbuilt. Nice temperament."

Ja tämän vapaa käännös:
"15 kuukautta vanha hyvänkokoinen uros. Riittävästi rakentunut runko ikäisekseen. Kaunis pää. Saisi olla hieman enemmän eturintaa. Hyvä niska. Hyvä selkä ja lantio. Riittävästi kulmautunut takaa. Hyvä turkki ja väritys. Liikkuu hyvin ylös ja alas, hieman takakorkeasti. Mukava luonne."

Ja vallan hienosti kehässä seisoi myös Murre

kuva Emmi Keränen

Viimeisenä meikäläisistä kehässä tepasteli Armi


Villiniinyn Adalmiina "ARMI"
VAL ERI SA
"6,5 years old, well filled out in body, beautiful head, could have better earcarriage. Correct neck, good forechest. Correct back and loin. Well angulated behind. Good coat and color. Good temperament. Typical mover."


"6,5-vuotias, hyvin kehittynyt runko, kaunis pää, voisi kantaa korvansa paremmin. Oikeanlainen kaula, hyvä eturinta. Oikea selkä ja lanne. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä turkki ja väri. Hyvä luonne. Tyypilliset liikkeet."

Armi edusti hienosti valioluokassa kaikista vanhimpana koirana. Kyllähän siinä jo himpun verran alkaa ikä näkyä, ja ymmärrän oikein hyvin että nuoret koirat näyttääkin timmimmälle ja siten siis paremmalle. Ihan vähän tuollainen kuivahkon oloinen alkaa Armi jo olla. Se oli muutenkin niin kovin varhaiskypsä (mun mielestä parhammillaan 2-3 vuotiaana) joten kaipa sitten se rupsahtaminenkin käy nopeammin... :)

kuva Emmi Keränen
Sen lisäksi että Armista näkyy ikä, näkyy tässä seuraavassa kuvassa myös nöyryys ja kuuliasuus, ja ehkä vähän väsymyskin. Meillä oli pitkä päivä, ja vaikka Armi onkin kokenut näyttelyssä kävijä, on messarin hulina pitkine matkoineen aina uuvuttavaa.

kuva Linda Salomaa
Kiitos Ninalle ja Hannalle että olitte poikien kanssa mukana! Ja Emmille ja Lindalle kuvista.  Mulle jäi koko päivästä ihan mahtavan hyvä fiilis pitkäksi aikaa. Oli tosi kiva tavata sekä uusia että jo tuttuja pihisihmisiä ja vaihtaa kuulumisia. Musta oli myös liikuttavaa huomata miten ihmiset olivat huolissaan Rondasta, lähettivät terkkuja ja pikaisia paranemisia... Muutama kävi kiittämässä tyttöjen koulutus/kasvatus blogipostauksista... Ei voi todeta muuta kun että pihikset ja pihistyypit on ihania!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Enkeleitä matkassa

Eilen illalla sain tekstarin: "Soita! Rondaa sattui!"

Hui kamala, mitä on tapahtunut? Ronda ja Sanna olivat olleet tekemässä iltatallia ja ottamassa poneja sisälle, kun osa poneista oli vauhkoontunut kovassa myrskyssä. Ronda oli jäänyt ponien jalkoihin tallottavaksi, eikä ihan tarkkaan tiedety että miten pahasti oli käynyt, pikkuisia naarmuja näkyi siellä täällä ja mahassa oli isompi vekki; noin viisisenttinen palkeenkieli joka alkuun näytti pintaviillolta sekin, mutta tarkemmin tutkiessa oli sentin matkalta sen verran syvä että siitä näkyi mahan sisälle asti. Mutta kyllähän sen tietää kuka jää kakkoseksi kun 500kg ja 5,5kg joutuu törmäyskurssille. Koira oli ilmeisen shokissa koska ei edes kiljunut, eikä siitä juurikaan vuotanut edes verta. Juoksi talliin omalle paikalleen lampaantaljalle ja tapitteli sieltä silmät päässä seisoen.

Lähdin heti puhelun päätyttyä Rondan luo ja siitä lähdimme Paulin (Rondan isäntä) kanssa viemään potilasta päivystävälle eläinlääkärille, joka sattui siis olemaan melkein tunnin ajomatkan päässä. Ronda oli hipihiljaa takatilassa häkissä, mutta päätettiin että ei pysähdytä matkalla tarkastamaan että miten siellä voidaan, vaan mahdollisimman nopeasti yritetään saada koira hoitoon. Kyllä tuossa matkan aikana ehti käydä mielessä vaikka mitä diagnooseja ja kauhukuvia... Pari minuuttia ennen lääkärin vastaanottoa alkoi mulla kamala vapina ja pintahengitys.

Lääkäri tutki heti Rondan päällisin puolin ja sanoi perusasioiden olevan kunnossa. Hengitys- ja sydänäänet normaalit, ikenet punaiset, ei arista oikeastaan mistään. Eli ei kylkiluita poikki, ei ilmarintaa, ei suurta sisäistä verenvuotoa eikä sisäelinvammoja. Koska Rondalla on juoksu, ja peräpuolesta tietystikin tipahteli verta, ei virtsarakon repeämään voitu sulkea pois, ja tuollaisessa tällissä se on hyvinkin mahdollinen tapaturma. Tällä päivystävällä lääkärillä ei ollut vastaanotolla ultraa eikä röntgeniä, ainoastaan lääkkeitä ja side- ja ompelutarvikkeita, joten tarkemmat tutkimukset jäivät aika vähälle sinä yönä. Ronda kuitenkin rauhoitettiin ja haavat vatsan alla ommeltiin kiinni. Vuorotellen avustettiin lääkäriä Paulin kanssa, ja vuorotellen käytiin vähän pihalla puhaltelemassa ja hengittelemässä syvään kylmää, raikasta ja myrskyistä pakkasilmaa... Tikkejä tuli kahteen kerrokseen, ensin piti ommella vatsakalvo (jos nyt oikein ymmärsin) kiinni ja sitten päällisnahka siihenpäälle. Niskaan piikit kipulääkettä, kortisonia ja antibioottia, sekä pari desiä nesteytystä. Kehotus käydä seuraavana aamuna jossain klinikalla kuvauksissa että sisäisiä vammoja tai tihkuvuotoa ei ole. Herätyspiikki ja matkalle kotiinpäin. Siinä vaiheessa tuli toinen vapina, kun jännitys laukesi...

Yön Ronda vietti häkissä vilttiin käärittynä kauluri päässä ja ohjeiksi saatiin vielä tarkkailla hengitystä ja ikenien väriä, aamulla sai varovasti mennä pissille ja sekin hihnassa ja pissi piti tarkistaa että onko verta mukana. Tarkastuskäynti ja ultraääni Univetiin saatiin heti aamu yhdeksältä ja tunnin päästä sainkin hyviä uutisia Sannalta, mitään vakavampaa ei ole käynyt, vatsassa ei ole mitään rikki sisäpuolella, kylkiluut (ja kaikki muutkin luut) on ehjät, haava on siisti, nestettä ei ole kertynyt, sisäistä verenvuotoa ei ole, virtsarakko on ehjä, samoin kohtu. Pieniä naarmuja tosiaan on siellä täällä; päässä, kintereissä, hännässä on ihan kunnon lovi (siitä saatiin varmuuden vuoksi tapaturmatodistus), ja toinen kylki on hieman turvoksissa. Antibioottia ja kipulääkettä, ja tikkien poisto vajaan kahden viikon päästä. Aika näyttää että kasvaako tuonne haavakohtiin arpikudosta tai kiinnikkeitä, ja ovatko ne mahdollisesti este jalostuskäytölle, mutta tällä hetkellä ennuste on hyvä, oikeastaan paras mahdollinen. Kun miettii että mitä kaikkea olisi voinut tuossa yhteentörmäyksessä tapahtua...

Sen verran haluan sanoa että Ronda on alusta asti opetettu tosi hyvin talli- ja hevoshommiin. Se kunnioittaa poneja, ei juoksentele tarhoissa eikä mene karsinoihin. Pitää kohteliasta etäisyyttä poneihin ja on varovainen. On siis ihan mysteeri että miten tämä kaikki pääsi käymään. Tapaturma on varmaankin monen onnettoman sattuman yhteissumma, myrsky tosiaan sai ponit pillastumaan ja säntäilemään miten sattuu, ja Rondalta varmaankin katosi suuntavaisto siinä samalla. Suurimmat haavat on myös hieman erikoisessa paikassa, nivusissa. Eli tästä olen päätellyt että Ronda on joko alistunut poneille ja heittäytynyt seljälleen niiden eteen, tai sitten kaatunut siinä rytäkässä ja sitä kautta saanut kaviosta vatsaansa.

Täytynee varmaan toimittaa Rondalle joululahja hieman etuajassa. Ronda on toivonut pukilta jotakin kivaa aktivointilelua talvi-iltojen ratoksi, ja just nyt toive tulee enemmän kuin tarpeeseen. Univetin lääkäri määräsi Rondalle häkkilepoa kahdeksi viikoksi, pieniä ja rauhallisia pissilenkkejä hihnassa eikä yhtään riehumista. Helpommin sanottu kuin totetutettu tuollainen pakkolepo, varsinkin kun perheessä asuu mm. 4 lasta, toinen (iso) koira, 3 kissaa (jotka on Rondan ihan parhaita riehukavereita)... No, kaksi viikkoa on toisaalta niin mahdottoman lyhyt aika, että kyllä se ihan varmasti onnistuu huilailla. PMV-näyttelyhän meiltä nyt jää väliin, mutta siitäkään en kyllä ala murehtimaan, pääasia on nyt että rakas pikku-Rontti on kunnossa! On sillä koiralla kyllä taitavat suojelusenkelit!

Pääsiskö täältä jo pois, kysyy Ronda Univetin tutkimusten jälkeen


maanantai 28. lokakuuta 2013

Lahden KV

Sunnuntaina oli Lahden KV näyttely ja mulla olikin ihan hurjan jännä päivä. Ensimmäistä kertaa meikäläisiä oli näyttelyssä 4 koiraa, kaikki siis omia kasvatteja ja vieläpä kahdesta eri yhdistelmästä. Ja sehän tarkoittaa siis kasvattajaryhmää!! Olin kuullut että tanskalainen tuomari Carsten Birk on tarkka ja tiukka ja ihan oikeasti ymmärtää pihakoirien päälle. Manasinkin koko menomatkan että katotaan vaan, joku koirista saa Hoon ja mulla jää kasvattajaluokka saamatta...

No, tyypit esiintyivät kuitenkin ihan mallikkaasti :)

Pihapolun Eemil "EDI"
JUN EH1
Good size, too big head, well carryed ears, dark eyes, could be shorter in muzzle, good bite. I'd prefer less elegant neck. Good topline, well developed ribcage, typical angulation. Good colour and coat, free movement, nice character.

***

Hyvän kokoinen, liian suuri pää, hyvin kannetut korvat, tummat silmät, saisi olla lyhyempi kuono, hyvä purenta. Arvostaisin vähemmän eleganttia kaulaa. Hyvä ylälinja, hyvin kehittynyt rintakehä, tyypilliset kulmaukset. Hyvä turkki ja väri, vapaat liikkeet, kiva luonne.

(kuva Emmi Keränen)

Pihapolun Eerik "MURRE"
JUN EH2
Good size. I´d like more depth of body for age, excellent shaped head, very nice expression, excellent bite, well carried ears, could have stronger neck. Good topline, good bone & feet, excellent colour& markings, free movement, excellent temperament.

***

Hyvän kokoinen. Saisi olla ikään nähden enemmän syvyyttä rungossa, erinomainen pää, erittäin hyvä ilme, erinomainen purenta, hyvin kannetut korvat, voisi olla vahvempi kaula. Hyvä yläkinja, hyvä luusto ja jalat. Erinomainen väri ja merkit, vapaat liikkeet, erinomainen luonne.

(kuva Emmi Keränen)

On nuo veljekset vaan niin hienoja. Ja hassua on että ne on vuorotellen toinen toistaan parempia. Kuukausi sitten Murre oli ihan selkeästi muhkumpi, nyt taas Edi on puntannut ja saanut lisää muotoja. Ihan hurjan hyvät arvostelut molemmilla!

Aatos oli valioluokan ainoa uros, ja jostain syystä siitä ei ole yhtään kuvaa... Mutta arvostelu tälläkin miekkosella on hyvä, tai siis erinomainen!

Pihapolun Aatos "AATOS"
VAL ERI1
Good size, needs more substance in body & spring of ribs. Good expression, well carried ears, good bite, could have shorter muzzle, well carried tail, typical angulation. Sligtly long coat. Nice color, free movement, nice character.

***

Hyvän kokoinen, tarvitsee lisää täytettä runkoon ja rintakehä saisi olla pyöreämpi. Hyvä ilme, hyvin kannetut korvat, hyvä purenta, saisi olla lyhyempi kuono. Hyvin kannettu häntä, tyypilliset kulmaukset. Hieman pitkähkö turkki. Hyvän värinen, vapaat liikkeet, kiva luonne.

Öhöm... Aatoksesta ei ole kyllä ikinä sanottu että se tarvitsisi lisää massaa... :) No mutta, toisaalta tämä on varmaankin sen viimeinen näyttely, joten on muutenkin tärkeämpää olla "terveellisessä kunnossa" kuin näyttävässä näyttelykunnossa. Kilo lisää ja substanssia olisi sopivasti, mutta näin on silti parempi! On muuten ihan älyttömän haastavaa suomentaa noita arvosteluja... Tiedän siis ihan tasan tarkkaa mitä tuo Aatoksen eka lause tarkoittaa, mutta se on tosi vaikeaa sanoa järkevällä ja asiallisella tavalla suomeksi. Kuulostaisi ihan hassulle sanoa että pitäisi olla muhkumpi, ja kaarevammat kyljet... =D

No sitten poikien jälkeen oli Rondan vuoro:

Pihapolun Estelle "RONDA"
JUN ERI1
Good size, enough volymed body for age, nice expression. Well carried ears, excellent muzzle, good bite. Nice topline, enough bone, good angulation. Good colour and coat. Good movement and character.

***

Hyvän kokoinen, riittävän vankka runko ikään nähden, hyvä ilme. Hyvin kannetut korvat, erinomainen kuono, hyvä purenta. Hyvä ylälinja, riittävä luusto, hyvät kulmaukset. Hyvä väri ja turkki. Hyvät liikkeet ja luonne.

(kuva Emmi  Keränen)

Kaiken lisäksi Ronda sai vielä Royal Caninin jakaman epävirallisen ROP junior -tittelin. Ihan huippua! Ja tuomari sanoi virallisen arvostelun jälkeen että erittäin lupaava ikäisekseen, odotappa vaan että koira on 3-vuotias... :) Ja ihan viimeiseksi naurahti " She is so funny" =D Mulla on Rondan suhteen joku ihme ruma-ankanpoikanen-kompleksi... Tai siis ajattelen aina sen olevan liian pieni. Mittasuhteethan sillä on ihan älyttömän hyvät, ja se on kaikinpuolin tosi tasapainoinen kokonaisuus. Täytyy vissiin ihan oikeasti alkaa uskoa että siinä on ainesta vaikka mihin, kunhan vielä pari vuotta kehittyy!

No, koska jokainen kakara sai joko ERIn  tai EHn, pääsimme siis loppuviimeeksi esittämään vielä kasvattajaryhmän. Tällä kertaa meillä ei ollut kilpakumppaneita, joten saimme automaattisesti ykköspalkinnon, mutta ihan yhtä arvokas tämä  on silti!

Kennel Pihapolun
ROP-kasvattaja
2 combinations, nice expressions, nice eyes, good toplines. The group is not harmonic in substance. Nice colour and coat. Excellent character.

***

2 yhdistelmää. Hyvät yleisilmeet, hyvät silmät, hyvät ylälinjat. Ryhmä ei ole harmooninen (taas tää sana jota en ihan oikeesti osaa sanoa suomeksi)... Hyvät värit ja turkit. Erinomaiset luonteet.

Jep, on aika selvää että tämä ryhmä-rämä ei ole kovin harmoonisen näköinen noin niin kuin rungon massavuuden suhteen... :) Kaksi keskenkasvuista junnu-urosta kaikkine pitkine raajoineen ja muine ulokkeineen (kuonoineen ja kauloineen), yksi keskenkasvuinen lilliputtinarttu, ja yksi ex-muhku 3-vuotias kohta puoliin kasvuaan lopetteleva massey-ferguson-uros. Mutta parempaankaan en tällä kertaa pystynyt... :) Musta tuo meidän rivistö oli lähinnä koominen ja hilpeyttä herättävä, mutta silti olen ihan hullun ylpee siitä!

maanantai 14. lokakuuta 2013

Metsään mentiin

Sunnuntaina oli niin ihana ilma että lähdettiin koirien ja Eliaksen kanssa kunnon metsälenkille. Aina kun lapselta kysytään että mitä tehtäis, se vastaa: Hauvat mettää!

Perusjuttuja: Armilla keppi, Kerttu juoksentelee

Tosin, nyt viimeaikoina meidän metsälenkitkin ovat olleet aiempaa hillitympiä. Koirat ei enää juokse ihan päättömästi miten sattuu, vaan ottavat irtiolonkin rauhallisemmin. Ovat koko ajan kuulolla vähintäänkin toisella korvalla, ja tulevat luokse kutsuttaessa. Jopa Armi, jopa keppien kanssa. Aiemminhan Armia oli lähes mahdoton saada lenkin päätteeksi kiinni, se piti huijata lähelle toisen kepin kanssa, mutta nykyään se tulee luokse kuuliaisesti ja rauhallisesti keppi suussa, tai parhaassa tapauksessa jättää kepin sikseen ja tulee ihan muuten vaan.

Taas yksi tällainen kuvaa :)
On se vaan hyvä että kamerassa on sarjalaukaisin. Tai siis sporttitoiminto. Tai what ever. Semmoinen kuitenkin että voi pitää laukaisinta koko ajan pohjassa ja kamera räpsää kuvia taukoamatta. Hyvällä onnella saattaa saada ihan loistavia otoksia :)

Haukkaan!

Jäiköhän mulla jotain hampaankoloon...

... ja kitalakeenkin myös

...kielessäkin on tikkuja

yäk!

Pthyi!
Mä olen aina ollut sitä mieltä että Armi ei välttämättä ole se kaikista feminiinisin pihakoiranarttu... :) Varsinkin tuossa kolmannessa kuvassa, jossa se irvistää oikein kunnolla koko naama kurtussa, Armi näyttää ihan jätkältä!

Kerttukin on tosiaan pikkuhiljaa alkanut kiinnostua kepeistä.

Ihan sama alkuasento kuin Armillakin

Nauttii oikein silmät ummessa :)
Juokseminen on kuitenkin edelleen Kertulle SE JUTTU! Se juoksentelee mielellään ihan itsekseen, mutta nyt myös vähitellen esim. patukan perässä. Mä en tiedä huomaako muut, mutta mun mielestä meidän koirat näyttää uusissa (tänä kesänä) otetuissa kuvissa rennommilta kuin aiemmissa kuvissa. Vaikka joissakin kuvissa on kova meno ja vauhti, on yleisolemus kuitenkin rauhallisempi. Itse olen oikein vartavasten verrannut vanhoja kuvia uusiin, ja ainakin omasta mielestäni löydän selviä eroja... Ilmeetkin on pehmeämpiä <3

Kerttu iki-iloinen

Nenä vie koiraa
Löysin jokunen aika sitten facebookista ihan paikkaansapitävän jutun, tuli heti se taas mieleen kun kävimme nauttimasta olostamme ihan tuossa lähimetsässä (jonne muuten on maksimissaan 300m matka):

On kyllä harvinaisen totta!
Mulla oli ainakin tuon sunnuntaisen metsäreissun jälkeen erittäin rentoutunut ja hyvä olo. Samaa olin lukevinani sekä koirista, että pojasta.

Mun ihanat lapsoset
Touko oli muuten ollut ihan samoissa hommissa viikonloppuna. Otin pari luvallista kuvakaappausta Katjalta.

Ihana, kaunis, satumainen metsä ja ihana, komea, satumainen koira!

Täällä on tilaa pienen koiran juosta ja nauttia!

Törky-Touko :)
Voi hyvät ystävät, menkää syksyiseen metsään ja nauttikaa täysin rinnoin ja nenin!