Mä olen ihan varma että kaikilla
koirilla on joitain hassuja tapoja, joihin ei ole syytä, mutta jotka
hauskuuttavat ja ihmetyttävät omistajia.
Pihakoirilla rotuna on varmasti muutamia yhteisiä tapoja; vaikkapa rakkaus lämpöön, saunomiseen, auringonläikkiin, peiton alla makoiluun... nämäkin ominaisuudet meidän tytöiltä löytyy, mutta sitten on muutama sellainen hassumpi oma tapa.
Koirat ei niinkään välitä suihkutuksesta ja pesusta, mutta aina kun ihminen tulee suihkusta, on molempien koirien päästävä nuolemaan sääret. Mitä märemmät sen paremmat. Sama pätisi jalkarasvaan, käsirasvaan ja huulirasvaan, niitä en tosin anna nuolla. Meillä kylpyhuoneen oven edustalle laitetaan pikkuinen matto suihkun jälkeen johon on hyvä kuivata jalat. Armin täytyy joka kerta päästä siihen matolle pyöriskelemään. Parasta on jos kylpytakki unohtuu hetkeksi (vaikka pukemisen ajaksi) sängylle, siinä voisi piehtaroida holtittomasti vaikka kuinka kauan, varsinkin siinä märimmässä niskakohdassa. Kerttu puolestaan käy säännöllisin väliajoin siivoamassa meidän suihkukaivon puhtaaksi hiuksista ja muusta nöyhtästä, ja tuo saaliinsa olohuoneen matolle.
Armi luulee että se yhtenä suurinpana tehtävänä vartioimisen lisäksi on toimia vessavahtina. AINA kun mamma menee vessaan, se tulee mukaan. Olipa sitten kyseessä hiusten kampaus, meikkaus, käsien huuhtelu, hampaidenpesu tai vessa-asiointi. Aina pytyllä istuessani se nostaa etutassunsa polvilleni, tai sitten lepuuttaa leukaa polvella.
Lenkkeillessä Armilla on joku pakkomielle ojarumpuihin, niihin pitää aina aika ajoin käydä kurkkaamassa (liekö jotain luolakoira-peruja...) Kertulla on taas tapana pikkupissailla katukaivojen kansien päälle. Tuota ojarumpusyndroomaa olen tavannut muillakin (piha)koirilla, mutta kaivonkansien merkkailua en kyllä kenelläkään... Joka kevät Armi maistelee leskenlehtiä, ja joka kerta ne on yhtä irvistyttävän pahanmakuisia. Mitään muita maasta kasvavia juttuja meidän koirat ei maistele, paitsi joskus heinää jos ruuansulatus sitä vaatii. Meillä koirat osaa kulkea tien kummassakin reunassa. Siis jos käsken ne reunaan niin menevät lähimpään reunaa. Tämä on kätevää, verrattuna siihen että ne kulkisivat aina vain vasemmalla. No olipa reuna kumpi hyvänsä, Kerttu kulkee aina ojan puolella ja Armi heti siinä vieressä tienpuolella. Paitsi jos kaivan namin taskusta niin Armi siirtyy automaattisesti vasemmalle "seurauspaikalle" ja Kerttu kokonaan minun oikealle puolelle (namit on aina oikeassa taskussa).
Kun koirille annetaan isompia herkkuja, ei niitä voi missään nimessä syödä siinä huoneessa missä ne on annettu. Useimmiten siis juostaan keittiöstä olohuoneeseen valtavalla vauhdilla. Joskus olen kokeillut antaa luut koirille vasta olohuoneessa, silloin ne pitää ensin juoksuttaa keittiössä mutka ennen kuin voi alkaa järsiä...
Kertun lempipaikka nukkua on Armin päällä. Armi taas tykkää nukkua ihan pienessä kippurassa niin että kuono on tiukasti työnnetty takajalan alle. Silloin harvoin kun koirat pääsevät hetkesi sänkyyn, menee Armi jalkopäähän odottamaan että nostan sille peittoa. Sitten se kömpii polvitelttaan ja on maailman onnellisin asemastaan. Kertusta paras paikka on sellainen että kieli olisi mahdollisimman lähellä ihmisen korvaa...
Kaikista hassuinta on kuitenkin se että uneliaat koirat tuoksuu popcornille, varsinkin varpaista!
Pihakoirilla rotuna on varmasti muutamia yhteisiä tapoja; vaikkapa rakkaus lämpöön, saunomiseen, auringonläikkiin, peiton alla makoiluun... nämäkin ominaisuudet meidän tytöiltä löytyy, mutta sitten on muutama sellainen hassumpi oma tapa.
Koirat ei niinkään välitä suihkutuksesta ja pesusta, mutta aina kun ihminen tulee suihkusta, on molempien koirien päästävä nuolemaan sääret. Mitä märemmät sen paremmat. Sama pätisi jalkarasvaan, käsirasvaan ja huulirasvaan, niitä en tosin anna nuolla. Meillä kylpyhuoneen oven edustalle laitetaan pikkuinen matto suihkun jälkeen johon on hyvä kuivata jalat. Armin täytyy joka kerta päästä siihen matolle pyöriskelemään. Parasta on jos kylpytakki unohtuu hetkeksi (vaikka pukemisen ajaksi) sängylle, siinä voisi piehtaroida holtittomasti vaikka kuinka kauan, varsinkin siinä märimmässä niskakohdassa. Kerttu puolestaan käy säännöllisin väliajoin siivoamassa meidän suihkukaivon puhtaaksi hiuksista ja muusta nöyhtästä, ja tuo saaliinsa olohuoneen matolle.
Armi luulee että se yhtenä suurinpana tehtävänä vartioimisen lisäksi on toimia vessavahtina. AINA kun mamma menee vessaan, se tulee mukaan. Olipa sitten kyseessä hiusten kampaus, meikkaus, käsien huuhtelu, hampaidenpesu tai vessa-asiointi. Aina pytyllä istuessani se nostaa etutassunsa polvilleni, tai sitten lepuuttaa leukaa polvella.
Lenkkeillessä Armilla on joku pakkomielle ojarumpuihin, niihin pitää aina aika ajoin käydä kurkkaamassa (liekö jotain luolakoira-peruja...) Kertulla on taas tapana pikkupissailla katukaivojen kansien päälle. Tuota ojarumpusyndroomaa olen tavannut muillakin (piha)koirilla, mutta kaivonkansien merkkailua en kyllä kenelläkään... Joka kevät Armi maistelee leskenlehtiä, ja joka kerta ne on yhtä irvistyttävän pahanmakuisia. Mitään muita maasta kasvavia juttuja meidän koirat ei maistele, paitsi joskus heinää jos ruuansulatus sitä vaatii. Meillä koirat osaa kulkea tien kummassakin reunassa. Siis jos käsken ne reunaan niin menevät lähimpään reunaa. Tämä on kätevää, verrattuna siihen että ne kulkisivat aina vain vasemmalla. No olipa reuna kumpi hyvänsä, Kerttu kulkee aina ojan puolella ja Armi heti siinä vieressä tienpuolella. Paitsi jos kaivan namin taskusta niin Armi siirtyy automaattisesti vasemmalle "seurauspaikalle" ja Kerttu kokonaan minun oikealle puolelle (namit on aina oikeassa taskussa).
Kun koirille annetaan isompia herkkuja, ei niitä voi missään nimessä syödä siinä huoneessa missä ne on annettu. Useimmiten siis juostaan keittiöstä olohuoneeseen valtavalla vauhdilla. Joskus olen kokeillut antaa luut koirille vasta olohuoneessa, silloin ne pitää ensin juoksuttaa keittiössä mutka ennen kuin voi alkaa järsiä...
Kertun lempipaikka nukkua on Armin päällä. Armi taas tykkää nukkua ihan pienessä kippurassa niin että kuono on tiukasti työnnetty takajalan alle. Silloin harvoin kun koirat pääsevät hetkesi sänkyyn, menee Armi jalkopäähän odottamaan että nostan sille peittoa. Sitten se kömpii polvitelttaan ja on maailman onnellisin asemastaan. Kertusta paras paikka on sellainen että kieli olisi mahdollisimman lähellä ihmisen korvaa...
Kaikista hassuinta on kuitenkin se että uneliaat koirat tuoksuu popcornille, varsinkin varpaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos tassunjäljistäsi!