Miten väsytetään pihakoira

Meillä makaa täällä kaksi pihakoiraraatoa, laiskaa lahnaa, puhkiväsynyttä tyttöä. Seuraavat kuvat puhukoot puolestaan...

Tytöt oli vähän sukuloimassa

Kuva kertoo näistä neljästä koirasta ne oleellisimmat asiat:

• Bertta tähystelee lintuja tai muita kivoja pikkusaaliita jahdattavaksi
• Armilla on keppi
• Inkku kantaa kiveä
• Kerttu meinaa pudota ojaan

Päivään kuului siis kunnon pihakoiramaista ohjelmaa jokaisen makuun

Inkku kanteli kiviä, tai pitäisikö sanoa että RAAHASI kiviä

Mä en voi ymmärtää että millaiset niskalihakset (ja niskajumit) tuolla koiralla mahtaakaan olla!

Metsässä oli ihan mieletön sammalmatto, sellainen minne kivi upposi humpsahti oikein syvälle...



...sieltä piti sitten kaivella turpeet pöllyten


Metsässä voi myös haistella kaikkea ihanaa, vaikka ketun ja hirven jälkiä


Koska metsässä on puita, on siellä myös keppejä!


(mulla on muuten Armista varmaan 100 tälläistä kuvaa, mutta tää nyt vaan on Armin jokapäiväistä elämää, eikä sille sitten muuta voi...)

Välillä voi myös pysähtyä vähän kuulostelemaan


Ja jopa tähystääkin vähäsen


Neiti Kerttu Kesäheinä <3


Armipa osaa yhtäaikaa tähystää ja poseerata!

Koko ajan oli joku koirista juoksentelemassa joko kilpaa tai itsekseen, ihan omaksi ilokseen

Kerttu ja Bertta kisailee


Armin tyylinäyte


Armi juoksee kaikken parhaiten silloin kun sillä on keppi suussa


Lälläslää, etpäs saa!


Sitten Armille kävi moka, se heilautti naaman takas meno suuntaan, no sinne samaan suuntaan singahti sitten keppikin...

Näiden kuvien perusteella voisi päätellä että juokseva pihakoira ei välttämättä ole se kaikkein elegantein luojan luoma otus... =)

Kerttukin juoksi TOSI LUJAA!

Kerttu höperehti myös kaikkia  muita Kerttumaisia höperöitä juttuja

Otti mutahoitoa varpaille kyntöpellolla


...ja ihasteli kaunista kuvaansa siellä samaisella pellolla...


...ja pellon pientareella


On pikkaisen jyrkkä ojanpenger, aika taitavasti täytyy yrittää laittaa tassua toisen eteen


Inkku on ihan varma että ojan pohjalla on ihan varmasti mahtava varasto isoja kivenmurikkaJÄRKÄLEITÄ!

Koska juoksemista ei voi koskaan harrastaa liikaa, jatkettiin sitä vielä pallon kanssa pihalla

Heitä jo!


Iän ja kokemuksen viisastuttama Inkku...


...ottaa ensin takapakkia...

...ja alkaa sitten jo käännähtää...


No nyt, nyt se lähtee, ihan kohta....


PERÄÄN!


Kuvasta puuttu se joka vei pallon... ja muut näyttäis olevan vähän ihmeissään että minne sitä sitten seuraavaksi suuntais...


Koko jengi koolla taas


Kerttu on aina niin iloinen :)


... ja Armi vekkuli ja lennokas :)


Pallo on päätynyt Inkulle joten Armi ei voi muuta kun heittäytyä nöyräksi ja mielistellä pentumaisesti mammaansa...


Armi tosin osaa paremmin huijata kuin nöyristellä


Mitään en oo koskaan sulta vienyt...

Ja sitten taas sama uudestaan!

Hei me LENNETÄÄN!


Koska koolla oli kuitenkin 3 sukupolvea, päätti koirat leikkiä vähän kotileikkejä leikkimökissä


Loppuun siis vielä kuvat illan ihanista ja vieraanvaraisista emännistä

Bertta-sisko-täti


Ja Inkku-äiti-mummo

Inkku on muuten ihka ensimmäinen pihakoira jonka olen koskaan tavannut, ja ihan ehdottomasti myös nappisilmäisin ikinä näkemäni pihakoira. Ja tällaisia tummakasvoisia nättinaamoja toivoisin myös siitä meidän seuraavasta pentueesta :)