Pennut kasvaa kauheeta vauhtia. Taisivat olla kuusipäiväisiä kun tuplasivat painonsa.

Maitobaarissa alkaa olla ahdasta

Meidän pennut on aiemmin syntyneet ja kasvaneet kokonaan olohuoneessa. Rondan pennut on vielä makkarissa, kaikessa rauhassa omilta koirilta ja muulta hälinältä. Silloin tällöin käyn kurkkaamassa että miten siellä voidaan. Ronda viihtyy kakaroiden kanssa oikein hyvin, se ei edes pyri meidän seuraan. Suurimman eron edellisiin pentueisiin huomaan siinä, että valokuvattua tulee tosi paljon vähemmän. No, jahka epelit muuttaa olkkariin jossain vaiheessa, niin eiköhän sekin sitten taas muutu... :)

Naamakuvat piti kuitenkin jokaisesta ottaa

Rekku
(valkeaselkäinen)

Merlin Suttunaama
(pikkupoika)

Pepi
(iso musta uros)

Muru

Pennut on kovia menijöitä. Möyrivät pitkin pentulaatikkoa, hakeutuvat välillä kasalle ja välillä erilleen. Eilen huomasin että ekalla pennulla on silmät viirullaan. Ja kukapa muukaan se on kuin meidän pikkusievä ( lue möllykkäpullukka) narttupentu Muru. Se on kyllä semmonen pötikkä ettei paremmasta väliä. Ja varhaiskypsä nähtävästi myös :) Kynnet on leikattu kertaallen, ja se on kyllä tarkkaa puuhaa se, kun pennun tassut on semmoisia pikkusormen pään kokoisia, ja siihen mahtuu kuitenkin 4 varvasta ja kynttä... :)

Kun äiti hoitaa, on pakko antautua!

Ronda ottaa kyllä nää äiti-hommat ihan mahtavan tosissaan! Pennut saa maitoa ja hoivaa. Ja puhdasta  ja siistiä tulee. 

Ilmo 10kk

Sain tänään Helenalta kuvia Ilmosta. Ikää on nyt 10kk ja täytyy kyllä sanoa että aikamoisen komea nuorukainen!

No, parin viikon päästä otetaan miehestä mittaa, kun Ilmo starttaa virallisen näyttelyuransa ekassa junnuluokassa Lahden KV-näyttelyssä... Aika jännää!

Kuka kukin on?

Tää on nyt henkilökohtaista, olkaa hyvät:

Uros 1
Ihan Rekku vaan

Uros 2
Merlin

Uros 3
Pepi

Narttu
Jolla ei vielä ole nimeä

Rakas lapseni 3v on kertonut minulle pentujen nimet :)

Rondan synnytys

Rondan synnytys tosiaan sujui hyvin ja rauhallisesti. Lämmöt laskivat maanantain puolella, mutta mitään muuta huomattavaa koirassa ei näkynyt, se ei läähätellyt eikä petaillut. Siksi varmaan mulla meni ihan ohi, kun ensimmäinen pentu syntyi vähän ennen viittä tiistaiaamuna.

Armin synnytykset ovat olleet "dramaattisia"; Armi on alkanut petailla, läähättää ja ravata ees taas päivää ennen synnytystä. Ronda ähkäisi pari kertaa laatikossa ja eka pentu oli syntynyt, en silloin vielä edes tajunnut sitä, vaan vasta sitten kun alkoi kamala lotina ja pennun putsaaminen, menin katsomaan että mitäs nyt...

Oikeastaan oli hyvä, etten huomannut synnytyksen alkamista, enpähän ehtunyt jännittää ja stressata turhaan. Riskinä Rondalla on tuo pieni koko 31cm ja paino 5,5kg. Samoin puolitoista vuotta sitten tapahtunut onnettomuus, jolloin vatsaan tuli pitkä ja syvä viiltohaava, joka sitten päivystävän eläinlääkärin autotallissa tikattiin. Noita jos olisin ehtinyt alkaa ponnistusvaiheessa miettiä, niin paniikki olisi tullut.

Eka uros ja pieni uros

Ensimmäinen pentu on jo kuiva, toinen vielä vähän märkä. Ronda huilaa ja kerää voimia seuraavaa pentua varten. Pentujen välillä aikaa kului tunnista kahteen. Ronda ehti hyvin kuivata pennun ja pentu ehti imeä, ennen kuin seuraavaa alettiin edes suunnitella. Supistusten aikana, kun pentu meni kanavaan, Ronda makoili rauhallisesti, sitten nousi seisaalleen, ponnisti pari kertaa ja pentu syntyi. Ymmärtääkseni kaikki pennut tulivat pää edellä.

Narttu syntyi

Ronda tiesi hyvin mitä tehdä. Ensin se päästi pennun kalvoista, veti sitten jälkeiset ulos ja söi ne, katkaisi napanuoran ja alkoi puhdistaa ja kuivata pentua.

Ronda kerää voimia kolmen pennun kanssa ennen neljännen syntymää

Neljäs pentu näkyi melkein tyhjässä mahassa selvästi. Hyvin näkyi myös se, kun pentu liikkui kohti lantiota pää edellä.

Neljäs pentu oli uros

Kaikki oli ohi vähän ennen kymmentä, eli semmoinen viiden tunnin urakka se oli. Tosi hyvä mieli jäi kyllä tästä oppikirjasynnytyksestä. Rauhallinen ja hiljainen koira, kun vertaa Armiin joka kiljui ja kohelsi.

Koko joukko

Kolme pennuista oli painoltaan 160-170g ja toisena syntynyt uros 110g. Vaikka se on noin pieni, se on kuitenkin ihan sopusuhtainen, pullea ja pennunpyöreä. En ole siitä lainkaan huolissani. Edellisen pentueen Snadi oli himpun verran pienempi syntyessään, ja näytti ihan erilaiselta, ei niin terveeltä (ja ihan kelpo koira siitäkin on kasvanut). Tämä poika näyttää  ihan kunnon pennulta :)

Yksi porukasta on aina se poikkeava :)

H-pentue

Pennut syntyivät 3.3. aamuyöstä. Ronda oli ilmiömäinen synnyttäjä, rauhallinen ja varma. Samoin emona aivan luonteva. Tuloksena kolme urosta ja yksi prinsessa. Kaikki hyvin!

Äiti ja pikku-Hoot

Ronda 54 vrk

Päivät sen kun vähenee ja h-hetki lähenee.

54 vrk

Mitään suurta muodonmuutosta ei viikossa ole tapahtunut, henkisellä puolella ja perus jaksamisessa taas enemmänkin. Painoa on ultrapäivästä (28 vrk) tullut lisää 1,4kg eli ihan sopivasti. Lenkit on hyvin lyhyitä, korttelin ympäri kierretään pari kertaa päiväsä. Ruokahalu on edelleen hyvä.

Ronda urputtaa ja kurisee ja tuijottaa että saisko sitä iltapalaa :)

Ehkä kaikista suurin ja ihanin muutos on se, että pentujen liikkeet tuntuu nyt mahan läpi. Voisin istua sohvalla kämmenet Rondan vatsan ympärillä vaikka koko päivän. Siellä ne möyrii ja puskee, ja pikkutassuilla rapsuttelee vastaan :)

Ihanaa 

Joku joskus kauan sitten sanoi että koiran silmistä näkee, kun se on kantava. Muistan kun Sanna sanoi vähän astutuksen jälkeen että Rondan katse on erilainen. No, näistä silmistä sen kyllä näkee...

Ronda 48 vrk

Rondalla on nyt menossa 48 vuorokausi, ja masun kasvatusta olisi edessä vielä kaksi viikkoa. Somasti on murunen pyöristynyt.

Meno alkaa olla aika rauhallista. Meidän peruslenkki alkaa olla Rondalle jo vähän liian pitkä, täytyy alkaa käyttää sitä erikseen parilla pienemmällä lenkillä. Ruokahalu on hyvä, pieniä annoksia menee 3 tai 4 päivässä. Yksi lihaa ja loput RC Mini Starteria. Nisät on kasvaneet reilusta, samoin maitorauhaset, ja maitoa erittyy jo pikkuisen puristettaessa.

Siskokset on bestikset

Kerttu ja Ronda on vaan niin... ... aaah, ihanat yhdessä. Armi on se, joka jää kolmanneksi pyöräksi.

Omilla tytöillä on ihan järkyttävä karvanlähtö. Kertulla irtoaa pohjavilla ja Armilla päälliskarva.  Tilasin zooplussalta furmiksen kumisuan, se on kyllä vallan mahtava vekotin! Rondakin nauttii sen hierovista ominaisuuksista.

Tyypit jonottaa harjaukseen :)

Viime aikoina meitä on kyllä hemmoteltu ihanilla helmikuun ilmoilla! Tuntuu jopa että havaittavissa olisi rippunen kevättä...

Trio lenkkeilee

Täältä tullaan!

Joku mielenkiintoinen haju

Ai pahus miten hyvin lumipallot katoaa umpihankeen

Rondakin jakselee vielä hyvin lenkkeillä mukana, vaikka masu kasvaa koko ajan.

Ronda 40 vrk. Armi vahtii taustalla

42 vrk

Tänään annettiin matolääkkeet koko porukalle. Rondalla viimeinen kolmannes on pyörähtänyt käyntiin, pennut alkaa vauhdikkaimman kasvunsa, samoin maha.

Ronda on ihan huippurauhallinen ja seurallinen ja hellyydenkipeä. Jos se ei pääse mun tai Petterin syliin/viereen, ja kaivautuu Kertun kylkeen. Niillä kahdella synkkaa ihan mahtavasti!

No, tarvii sitä omaakin rauhaa joskus jos oikein väsyttää :)

Perjantaina käytiin toteamassa että kyllä vaan, onhan niitä pikkupihiksiä tuloillaan :)

Tiine on!

Elimäen elukkalääkärissä oli kyllä hilpeä tunnelma. Mentiin yhdessä Sannan kanssa ultraan, Sanna kuvasi ja mä pitelin Rondaa. Eläinlääkäri sanoi aluksi että hän toteaa sitten vaan että onko tiine vai ei. Mä kyllä sanoin sille heti että viimeksikin samalla laitteella laskettiin Armille yksi kaksi monta... että täytyy se saada lasketuksi nytkin (lääkäri oli siis eri). Eläinlääkäri vaan totesi että no helevetti, kato nyt tätä anturia, sen pitäis olla lehmän perseessä eikä pikkukoiran vatsan päältä sivelemässä... :) No joka tapauksessa aikansa tutkittuaan päästiin kuitenkin lopputulokseen: Kyllä siellä ainakin kolme näkyy!

Ultraan mennessä olin melkein satavarma että Ronda on kantavana, sen vatsalinja oli kaventunut ja uuma levinnyt. Mulle oli kuitenkin kaikista tärkeintä tietää onko siellä yksi, kaksi vai useampi. Nyt helpottaa oloa kummasti, kun pentuja on tulossa vähintään kolme, mahdollisuudet normaaliin synnytykseen ovat paljon paremmat, kuin jos pentuja olisi ollut vähemmän.

Sattuneista syistä Ronda muutti meille jo nyt, pari viikkoa etuajassa. Tyyppi sopii niin hyvin meidän laumaan, että olkoon täällä vaan ja kotiutukoon kunnolla. Eipähän tule turhaa stressiä ravatessa oman kodin ja meidän kodin välillä.

Kertulla ja Rondalla synkkaa hyvin

Murut lenkille lähdössä

Yritin tossa äsken kuvailla Rondaa sivusta päin. Ei ne vauvat vielä ihan mitenkään kamalasti päälle päin näy, mutta ehkä pikkuisen kuitenkin.

Suora alalinja, tissit näkyy :)

No, pikkuhiljaa se Rontti siitä alkaa pyöristyä. Ruokahalu on tällä hetkellä ihan kohtuullinen, samoin liikunta vielä ihan normaalia. Täytyy katsella voimien mukaan että missä kohtaa aletaan lyhentämään lenkkiä. Peruskunto on kuitenkin Rondalla hyvä, kiitos tallitöiden ja innokkaiden leikittäjien kotona.

Terkkuja kotiin, täällä voidaan hyvin!

Rondan astutuksesta on nyt pari viikkoa, ja vielä on ihan liian aikaista sanoa yhtään mitään suuntaan tai toiseen. Erilaisen tästä odotuksesta tekee se, että Ronda on omassa kodissaan, eikä täällä meillä niinkuin tähän asti Armin kanssa luonnollisestikin tapahtui.

Sannan kertoman mukaan Rondalla sujuu oikein hyvin. Ronda on tosi rauhallinen ja hillitty, sen olemuksesta huokuu jotain erilaista; näyttää kuulemma ilmeiltään ihan Armilta. Ruokahalu on hyvä. Laitoin Rondalle jo heti astutuksen jälkeen syötäväksi RC Starterin ja Nutrolinin pentuöljyn, koska Ronda on ollut välillä vähän huono syömäri...

Ronda muuttaa meille jo vähän etuajassa, tammi-helmikuun vaihteessa. Yritän saada sille tiineysultran joko pe 30.1. tai ma 2.2. ja siitä eteenpäin se saakin asustella meillä ihan pentujen luovutukseen saakka (jos niitä siis tulee). Tuommoisessa hoikassa koirassa tiineys näkyisi varmasti hyvin ihan paljaalla silmälläkin, mutta haluan varmuuden vuoksi käydä ultrassa varmistamassa että onko pentuja yksi, kaksi vai monta.

Ronda on niin pieni että koko ajan mielessä kummittelee pelko vain yhdestä tai kahdesta pennusta. Olen selaillut koira.netin jalostustietojärjestelmää ja sieltä on todettavissa että aika monella pienellä pihakoiralla on ollut pieni pentue, toki poikkeuksiakin on. Pieni pentue taas lisää synnytysvaikeuksien riskiä. Toisaalta, Armilla on ollut 2x 7 pentua, samoin Armin suvussa on ollut suurehkoja pentueita, joten perinnöllisyys hyvään hedelmällisyyteenkin on olemassa. Toivon kovasti että pentusia olisi 3-5. Jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu, pitäisi pentujen syntyä maaliskuun ekalla viikolla. Olen siihen ajankohtaan varannut myös itselleni talviloman.

Ronda ja Rina

Välillä kyllä tuntuu että olen ihan totaalisesti loman tarpeessa... Sen lisäksi että käyn töissä ja odottelen tätä pentuetta, olen syksystä asti ollut myös opiskelija. Tavoitteena olisi eläintehoitajantutkinto suuntautumisena trimmaus, ja valmistua pitäisi tämän vuoden lopussa. Koulupäiviä on 2-4/kk Helsingissä Amiedussa, osa teoriaa ja osa koirien puunailua. Viimeviikolla tein esim. tämmöisen muodonmuutoksen:

Koska koulussa ehditään tekemään vain yksi asiakas päivässä, on selvää että kotona pitää sitten tehdä läksykoiria, ja marras-joulukuussa niitä piti olla kymmenen. Siinäpä menikin melkein kaikki vapaapäivät koiria duunatessa... Nyt tammikuun aikana pitäis taas tehdä viisi lisää... Mutta tekemällä oppii, enää ei ihan niin paljoa pelota iskeä trimmauskonetta ja saksia tuonne turkkiin...

Lisäksi saatiin koulusta tehtäväksi opettaa omille koirille käsi-kuono-kosketus, operantisti. Armia on joskus kauan sitten koulutettu klassisella ehdollistumisella, ja Kerttua ei koskaan mitenkään... Mietin että mitenköhän mahtaa käydä :)  Onneks noi molemmat oli sen verran uteliaita, että alkoivat aika nopsaan tökkiä kuonolla tyhjää kämmentä. Kerttu keksi idean nopeammin ja tekee jo hyviä toistoja, Armi tarjoilee edelleen vuorotellen kaikkia osaamiaan temppuja :) onhan sille aina ennen annettu käskyt vaihdellen; istu, maahan, ryömi, kieri; niin nyt se ei vaan osaa käsittää että miksi pitäis tehdä samaa koko ajan. Kertulta pääsen jo kohta vaatimaan kestoa.

En osaa laittaa tänne blogiin videoita, mutta sekä Armin että Kertun treenit löytyy Kennel Pihapolun facebookista.

Armi pääsi kantamaan kortensa kekoon osallistumalla pihakoirien perimän monimuotoisuuskartoitukseen. MyDogDNA-passi on tilattu, ja nyt vaan odotellaan tuloksia joiden pitäisi tulla suunnilleen kuukauden kuluttua. Mielenkiintoista! Mitään jalostuksen apuvälinettä tästä ei meidän tapauksessa ole tulossa, kunhan vaan mielenkiinnosta haluan tietää mistä palasista se oma koira onkaan tehty :)

Kerttu

Kerttu on kuitenkin tällä hetkellä se, joka ilahduttaa minua eniten, joka päivä, olemalla vaan niin ihana! On erikoista huomata, kuinka koirasta, jonka olin valmis päästämään pois tästä maailmasta, kehittyy pienten takapakkien kautta mitä miellyttävin otus