Häätö!

Keskiviikkona oli meidän viimeinen virallinen treenikerta. Teema oli seuraavanlainen: Koirat vapaana, vastaan tulee vieras koira kouluttajan kanssa, miten meidän koirat reagoi, oma sekä vastaantulijan toiminta sen mukaista. Toivottavaa oli että koirat olisivat kurittomia, koska tavoitteena oli HÄÄTÖ.

Olimme treenipaikalla Korian Pioneeripuistossa vähän etuajassa, joten kävimme heittämässä ennen treenin alkua ihan "peruslenkin" metsässä. Meitä tuli vastaan aika holtittomasti käyttäytyvä iso sekarotuinen, ja tämä kohtaaminen lämmitti koirat sopivasti kiihdyksiin.

Ekana oli Armin vuoro. Sovimme kouluttajan kanssa että hän tulee belgin kanssa kodalta päin ja me kävelemme vastaan pitkää suoraa. Armi on irti, ei käskyn alla, ja meidän tehtävänä on sanallisesti pitää Armi poissa heidän luota ohitustilanteessa. Tämä harjoitus meni siinä mielessä mönkään että olin ymmärtänyt ohjeistuksen väärin. Kielsin Armia ihan liian napakasti ja ihan liian monta kertaa. Olin jotenkin ymmärtänyt niin että meidän piti yrittää parhaamme jotta Armi ei irtoaisi treeniparin luo. No, Armi ei lähtenyt rähisemään, mutta oli kuitenkin aika kiihtyneessä tilassa. Siinä mielessä siis hyvä harjoitus että sain pidettyä sen poissa vieraan koiran luota, mutta ei nyt tässä tapauksessa vastannut tarkoitusta eikä me päästy päämäärään. Armin kiihtymys joka tapauksessa laukesi välittömästi kun itse kyykistyin, kutsuin sen luokse ja silitin irokeesin alas. Koira "putosi" heti, ja rentoutui silminnähden. Eli palkinto onnistumisesta osui kohdalleen. Heti perään tuli oikea tositilanne kun toista polkua pitkin tuli mopsiherra perheineen. Tästä Armi oli enää lievästi kiinnostunut, ja joukon ohitettua meidät meinasi Armi vaivihkaa hipsiä perään, mutta palasi luokseni ihan pienellä Eillä.

Kerttu odotteli autossa Armin treenin ajan, ja sillä aikaa kun kävimme hakemassa Kertunkin treenaamaan, kävi kouluttaja vaihtamassa häiriökoiraa, ja "sattumalta tapahtuva" kohtaaminen sovittiin vähän eri reitille. Kertulle oli jäänyt päälle se aiempi kohtaaminen sekarotuisen kanssa, joten päästyään autosta se oli kuumana kuin kekäle. Lähdettiin taas "normilenkille" molemmat koirat irti ja tällä kertaa onnistuin ymmärtämään ohjeistuksenkin oikein; Heti  kun koirien olemus muuttuu sen verran että kohta saattaisi jotain tapahtua (tyypit jähmettyy, korvat nousee) niin annetaan yksi rauhallinen kielto, ja sen pitäisi pysyä koirien mielessä koko ohituksen ajan. Mä niiiiin tiesin että se ei tuu onnistumaan :)

En osaa sanoa että millaisen matkan päässä olimme treeniparista (10-20m) kun tytöt ensin jähmettyi, sitten nousi korvat. Sanoin niille EI, tuli ehkä pienen pieni vastakaiku, mutta sitten räjähti. Molemmat pinkaisi juoksuun täys rähinä päällä  bullia kohti. En oo koskaan joutunut tällaiseen tositilanteeseen, joten en tiennyt että kuika pitkälle/lähelle koirat menisi. Parin kolmen metrin päähän ne jäi haukkumaan ja uhittelemaan, mutta eivät uskaltaneet sen lähemmäs mennä. Pienen hetken kouluttaja antoi niiden aukoa päätään, ja sitten tuli kunnon häätö. Kyllä siinä purkit kolisi ja kirasanat sinkoili niin että metsä raikui kun meidän tytöt toivotettiin tervemenneeksi helvettiin  =D

Seuraavaksi mun mielestä koitti koko jutun mielenkiintoisin osuus, eli miten koirat reagoivat häätöön. Vaihtoehtoja on kolme; 1. Tullaan nöyrästi häntä ja korvat alhaalla oman väen luo ja pysähdytään jalkojen juureen. 2. Tullaan suht nöyrästi, mutta juostaan ohi. 3. Tullaan ihan rällätellen häntä pystyssä ego edelleen taivaissa. Arvatkaapas miten meidän tytöt tuli?

Armi tuli ykkösellä ja Kerttu kakkosella :) Koirien paluutavasta riippuen valitaan myös niille sopiva vastaanotto. Armi otettiin vastaan nätisti, kyykistyttiin ja silitettiin, ja taaskin se "tipahti" heti. Kertulle heitettiin perään hihna, ja huudettiin rivouksia perään. Jos jompi kumpi olisi tullut kolmosella, olisi meilläkin lentänyt purkki, ääntä olisi käytetty vielä vihaisemmin ja omaan laumaan takaisinhyväksyminen olisi kestänyt kauemmin. Nyt tytöt pääsi kuitenkin nopeasti takaisin porukkaan ja treenit jatkuivat.

Kävimme heittämässä pienen rauhoituskiekan, ja sillä aikaa kouluttaja ja bulli siirtyivät uusiin asemiin risteyksen taakse siten että meidän koirat havaitsivat heidät vasta melkein kohdalla. Armilla ei ollut mitään ongelmaa kun tyypit tulivat näkyviin ja pysähdyimme juttelemaan parin metrin päähän toisistamme. Kertun reaktio ohi hupaisa; äkättyään bullin se kävi matalana, kuikkasi risteykseen uudestaan ja kipitti luokseni. Muutaman kerran Kerttu meinasi pikkuisen murahdella jalkojeni juuresta, mutta se kiellettiin välittömästi. Pian koirat olivat taas ihan rentoina ja kuljeskelimme vielä jonkin aikaa yhdessä, ihan sulassa sovussa. Bulli on ihan mahtavan taitava provosoimaan, se kävi välillä hajoittamassa meidän lauman (tuli siis meidän ihmisten ja koirien väliin), jolloin mulle ja Petterille tuli tilaisuus "ojentaa" sitä ja kehoittaa sitä poistumaan meidän jengistä. Tämäkin nostaa meidän arvoa koiriemme silmissä, vaikka "ojennus" oli vain rauhallinen hipaisu kylkeen samalla kun sanoimme Menehän siitä. Mulla oli kyllä niin voittajafiilis! Meidän tytöt ja vieras koira, samalla polulla, kaikessa rauhassa rentona, täysi luotto päällä. Sattui vielä hyvä ilma, ja ilta oli kaunis ja raikas. Melkeinhän tässä voisi alkaa herkistelemään...

Treenin loputtua koirilla alkoi olla aika kiire autolle päin... Ei ole tarkoitus että näistä stressaavista tilanteista mennään suoraan autolle/kotiin "turvaan", joten kävelytimme koiria vielä hihnassa autosta ohi edes takaisin niin kauan että ne eivät enää pyrkineet suoraan autoon. Hypytettiin myös molempia koiria vielä sisään ja ulos muutama kerta, koska tässä on nyt muutaman kerran viimeaikoina taas käynyt niin että varsinkin Kerttu heittäytyy ihan veteläksi jos pitäisi tehdä parikin toistoa joko ulko-ovella, kotona häkin ovella tai autoon mennessä, ja varsinkin häkistä/autosta pois tullessa. Entinen ärhäkkä Kerttu kapinoi siis nykyään olemalla välinpitämätön ja haluton kaikkeen...

Kotona käytiin vielä rauhallinen rentoutuslenkki parin korttelin ympäri, irti hihnasta tietenkin. Nelijalkaisia vastaantulijoita ei tavattu, mutta kiinnostus vieraisiin ihmisiin oli hyvin vähäistä. Taisi olla henkisesti aika väsyttävä treeni. Seuraavat koiraohitukset pitäisi sujua rauhallisesti ja luontevasti ilman rähinää.
Niitä odotellessa =D
Taidankin pyytää joku päivä lenkkiseuraksi yhden "kohtalotoverin"...