Ilmonhakureissu

Emil on nyt siis saanut nimekseen ILMO. Ihastuttava ilmiömäisen ihana Ilmo!

Mutta olipahan reissu tuo pennunhakumatka... :) Vaikka sitä kuinka varautuisin vähän kaikkeen ja tarkastaisit ja tuplatsekkaisit kaikki asiat, niin siltikään kommelluksilta ei näemmä voi välttyä... :)

Oltiin siis Helenan (Ilmon emännän) kanssa varattu laiva HKI-Tukholma-HKI autopaikalla ja paluumatkalle tietysti myös matkalippu lemmikkieläimelle. Tukholmasta on n. 120km matka Mellösaan, ja aikaa eestakaiseen matkantekoon ihan riittävästi.

Meno matka meni lähinnä tutustuessa toisiimme, koirakasvatus- ja koulutusjuttuihin, jännittämiseen ja rentoutumiseen laivalla. Aamulla sitten kymmeneltä laivasta ulos Tukholman aamuhulinaan ja kohti maaseutua. Mä olin varmuuden vuoksi kotona kirjoittanut lapulle satamasta poistumisohjeet, satamaan paluuohjeet, kasvattajan osoitteen ja puhelinnumeron. Eka vastoinkäyminen; se lappu on kotona eteisen pöydällä...

Ehkä eniten jännitin etukäteen sitä Tukholmassa ajamista, mutta kuten arvata saattaa, se ei ollut sen kummempaa kuin Helsingissäkään ajaminen. Ulosmenotiet löytyi hyvin ja päästiin hyvin ihan viime metreille asti pieneen kylään. Kasvattajan kotisivuilla oli kuitenkin osoite jota navigaattori ei löytänyt, joten loppumatkasta jouduimme kysellä naapureilta että mistä paikka löytyy. Osoite oli kaiketikin tilan/talon nimi ja lopulta pääsimme pihaan, mutta vastassa ei ollut ketään. Tunne oli aika ahdistava kun kukaan ei ollut vastassa sovittuna aikana, ekana tuli mieleen että nyt on sattunut jotain vakavaa... Saatiin kuitenkin etsittyä kasvattajan puhelinnumero ja soitettuamme saimme selville että olemmekin heidän kesäpaikallaan, onneksi päätaloon oli kuitenkin vain n. kilometrin matka...

Kahdesta ruskeasta urospennusta Emil oli alustavasti varattuna meille, ja heti kun näin sen, olin ihan varma että tämä on justiinsa se oikea tyyppi! Kasvattaja kuvaili koko pentuetta sanalla "lagom" (sopiva, tasainen, ei-huomiota-herättävä) ja erityisesti siis Ilmoa. Ulkonäöllisesti Ilmo oli ehdottomasti paras, luonteensa puolesta taas hyvinkin lagom. Se ei ollut ihan ekana tervehtimässä meitä, vaan kurkisti pentukopasta ja jatkoi sitten touhuaan. Tuli ajallaan tervehtimään ja antoi käsitellä. Yksi nartuista oli ihan mahdoton tättähäärä, oli käsissä ja sukissa kiinni koko kaks tuntia mitä kasvattajan luona oltiin (molemmat salaa mielessämme huokaistiin että onneks se meidän pentu ei oo toi...) Parin tunnin ja paperihommien jälkeen lähdettiin ajelemaan takasin Tukholmaan.

Ilmo yritti matkan aikana viissiin kaks kertaa sanoa piip, mutta hiljeni heti kun sille huokasi pari kertaa syvään. Panta oli kaulassa ekaa kertaa ikinä, eikä tyyppi ollut moksiskaan. Tienvieressä käytiin kerran pissillä, samoin sataman vilinässä. Meidän paluu satamaan oli aika jäätävä... ajettiin auto lastauslaiturille ja katsottiin että tuollahan se laiva nyt menee... menee! Siis voi herran jestas mikä paniikki, hyperventilaatio ja hätä! Ainut joka ei tässä kohtaa ollut moksiskaan, oli tietysti pikkupentu... se käänsi kylkeä, haukotteli ja nukahti uudestaan :) Me oltiin siis moelmmat luettu matkalippuja väärin, mietittiin vielä vähän ennen Tukholmaa että ollaanpa hyvissä ajoissa, 2 tuntia ennen laivan lähtöä.

Äkkiä sitten vaan terminaaliin selvittämään että päästäänkö vielä samana iltana kotiin, vai pitääkö etsiä yösijaa Ruotsin puolelta. Onneksi saatiin autolle paikka parin tunnin päästä lähtevään toiseen laivaan, ja itsellemme kansipaikat. Ja vielä suuremmaksi onneksi joku oli myöhästynyt myös tästä laivasta, niin kuin ihmeen kaupalla saatiin vielä pikkiriikkinen hyttikin pienen odottelun jälkeen. Tämä laiva meni Turkuun, ja olikin siellä sitten ihan hävyttömän aikasin aamulla... ja mulla tietysti puolet matkatavaroista siellä ekassa laivassa eli ajettiin vielä Katajanokan kautta kotiin.

Ilmohan pärjäili matkalla sekä laivassa että autossa ihan loistavasti. Se on ihan ihme kakara muutenkin: syö, juo, tekee tarpeensa, leikkii ja nukkuu kun käsketään. On harkitsevainen mutta rohkea. Totesi kerran jälkeen että piippaaminen ei kannata, eikä sen jälkeen sitä yrittänyt. Reagoi ihan uskomattoman hienosti äänensävyihin, elekieleen ja hengitykseen. En ole eläissäni nähnyt näin täyspäistä pihakoiran pentua (enkä kyllä kovin montaa aikuistakaan pihistä). Peittoaa ihan mennen tullen meidän likat!

Koska matka oli näinkin vaiherikas, musta alkaa tuntua että sillä oli jokin suurempikin tarkoitus ja opetus. Tarkasta aina matkaliput ja aikataulut vähintään neljästi! Ja osoitteet ja puhelinnumerot. Luota siihen että asiat järjestyy! Toimi, älä jäädy! Ilmosta on ihan pakko tulla hieno!