Pevi-pihisten laumalenkki

Viimeviikolla saatiin kasaan oikein laumallinen pevi-pihiksiä.Vuoden sisällä pevi-koulutuksessa meidän tyttöjen lisäksi on käynyt Taisto, Jojo, Edi ja Remu. Ja meidän Ronda on saanut sellaisen semi-pevi -koulutuksen, jotta pärjää meidän tyttöjen kanssa paremmin.

Tapaamispaikka sovittiin kauppakeskus Veturin pihalle, ja siitä sitten lähdettiin kiertämään Niivermäki.

Taisto, Jojo, Ronda, Kerttu, Armi, Edi ja Remu

Mukana siis 3 narttu ja 4 urosta, joista 2 pallittomia. Sopu säilyi justiinsa niin hyvin kuin näillä laumalenkeillä voi odottaa; kukaan ei härkkinyt toista, jokaisella oli oma tila johon muut eivät luvatta saaneet tulla, minkäänlaista voimienmittelöä ei nähty, ei hampaita eikä pahaa silmää. Muutama pikkumurina huomautuksena silloin kun se oli aiheellista.

Jonossa

Ronda hääräsi aina tuolla poikien keskellä

Ronda oli tosiaan meillä muutaman päivän oppimassa vähän kuria, kunnioitusta ja itsehillintää. Mietin alkuun että arvaanko ottaa sitä ollenkaan mukaan tuonne pevi-lenkille, mutta siellähän se meni ihan yhtä hyvin kuin muukin porukka. Hieno tyttö!

Käpyjä ja keppejä se pistelee ihan niinkuin äitinsäkin

Tällä kertaa oli Armin vuoro käydä turvekylvyssä

Taisto ja Ronda

Taisto ja Edi

Veljekset tutustuu, Remu ja Taisto

Edi ja Jojo

Remu Kettunen

Taisto palvoo emäntää <3

Koko komppania!

Haluaako joku muu pihis vielä tunnustaa olevansa samaa joukkoa, ja liittyä meidän lenkkiseuraksi ensi kerralla?

Ilmon pentutesti

 Lauantaiaamulle oli varattu Ilmolle aika Koirakoulu Homeettaan pentutestiin. Alla tulokset ja vähän avausta. Omistaja siis tuo pennun testiin vieraaseen paikkaan ja vieraan ihmisen testattavaksi. Mitä aiemmin testi tehdään, sen alkukantaisempia pennun reaktiot ovat, sillä ei ole vielä opittuja tapoja, eikä suurta kiintymystä omistajaan. Ilmo oli ehtinyt asua Helenalla reilu viikon verran ja se vaikutti hieman tuloksiin (varsinkin kohtiin 1, 2 ja 4). Testin aluksi omistaja ei ole paikalla, jossakin vaiheessa voi tulla seuraamaan testiä. Me Helenan kanssa katsottiin alkuun ikkunasta testiä, välissä Ilmo kävi leikkimässä 4kk kultaisennoutujan pennun kanssa, ja sitten mentiin kaikki testihuoneeseen jatkamaan testiä.

PAT Volhards Puppy Personality Test

1) SOSIAALISUUS
Aseta pentu testialueelle. Houkuttele pentua luoksesi istuessasi polvillasi ja taputtamalla käsiäsi n. metrin päässä siitä.
Osio kertoo: luottamuksen, turvallisuudentunteen ja läheisyydenkaipuun asteen

pisteytys:
1. pentu tulee halukkaasti, korkea häntä, hyppii, puree käsiä
2. tulee halukkaasti, korkea häntä, lyö tassuilla, nuolee käsiä
3. tulee halukkaasti, korkea häntä X myöhemmin tuli näin mutta lähti pois
4. tulee varovaisesti, korkea häntä
5. tulee varovaisesti, matala häntä  
6. ei tule lainkaan X Omistaja toi ovesta ja Ilmo oli kovasti omistajan perään 
 

2) SEURAAMINEN (JOHTAJUUDEN HYVÄKSYMINEN)
Nouse ja kävele pennusta poispäin. Huolehti että pentu näkee lähtösi.
Osio kertoo: Halusta seurata ihmistä. Seuraamattomuus voi kertoa itsenäisyydestä.

pisteytys:
1. seuraa halukkaasti, korkea häntä, kävelee jalkojen ympärillä, puree jalkoja
2. seuraa halukkaasti, korkea häntä, kävelee jalkojen ympärillä
3. seuraa halukkaasti, korkea häntä
4. seuraa halukkaasti, matala häntä
5. seuraa varovaisesti, matala häntä

6. ei seuraa laisinkaan tai kulkee toiseen suuntaan X Tavoitteli oven luona omistajan luokse. Ei ollut kiinnostunut testaajasta laisinkaan. Ajatteli, vinkui, ajatteli, hyppi ovea vasten, ajatteli, etsi ratkaisua, näki ikkunasta ihmisiä ja tavoitteli heidän luokse. Koko ajan häntä pystyssä, liikkui huoneen läpi todella tasapainoisesti ja reippaasti. Toimintakykyinen ja fiksu. Ei halunnut tukeutua tippaakaan vieraaseen ihmiseen. Suuri taistelutahto 

3)KIINNIPITÄMINEN

Istu alas ja aseta pentu varovasti selälleen. Pidä pentua selällään n. 30 sekunnin ajan.

Osio kertoo: Taipumus dominanssiin tai alistuvuuteen. Kuinka pentu kestää sosiaaliseen ja fyysiseen dominanssiin liittyvän stressin.

pisteytys:

1. kamppailee voimakkaasti, puree, murisee

2. kamppailee voimakkaasti X

3. rento, ei kamppaile

4. kamppailee, lopettaa, nuolee

5. ei kamppaile, nuolee käsiä

6.  jähmettynyt, ei kamppaile

4) SOSIAALINEN DOMINANSSI

Laita pentu seisomaan lattialle. Asetu pennun sivulle kyykkyyn ja sivele sitä selän yli päästä häntään. Jatka sivelyä kunnes pentu selvästi reagoi.

Osio kertoo: Sosiaalisen dominanssin hyväksynnän aste. Pentu voi yrittää dominoida hyppimällä, puremalla tai näyttämällä itsenäisyytensä jättämällä paikan.

pisteytys:

1. hyppii, lyö tassulla, murisee, puree

2. hyppii, lyö tassulla X ei hypi vaan haluaa pois

3. painautuu testaajan lähelle ja haluaa nuolla kasvoja

4. vääntelehtii, nuolee käsiä

5. heittäytyy selälleen, nuolee käsiä

6. kävelee pois ja pysyy poissa X Ilmon lopputilanne

5)NOSTAMINEN

Aseta kämmenet pennun mahan alle ja nosta sitä hieman ilmaan. Pidä pentua tällä tavoin n. 30 sekutnia.

Osio kertoo: Dominanssin hyväksyminen tilanteessa johon pentu ei voi vaikuttaa.

pisteytys:

1. kamppailee voimakkaasti, puree, murisee

2. kamppailee voimakkaasti X testin alussa tämä ja tämän jättäisin voimaan.

3. rento, ei kamppaile X testin lopussa, toisen pennun kanssa leikittyään tämä, mutta kamppaili hieman.

4. ei kamppaile, nuolee käsiä

5. jähmettynyt, ei kamppaile

6) SAALISVIETTI (KIINNOSTUMINEN SAALIISTA)

Mene pennun viereen kyykkyyn ja yritä saada sen mielenkiinto paperipallolla. Kun pentu osoittaa kiinnostusta ja seuraa palloa, heitä pallo noin metrin päähän pennen eteen.

Osio kertoo: Halu tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa. Hyvä noutotaipumus.

pistytys:

1. lähtee esineen perään, ottaa sen suuhun ja juoksee toiseen suuntaan X

2. lähtee esineen perään, seisoo esineen päällä, ei tule takaisin

3. lähtee esineen perään, tulee takaisin testaajan luokse esineen kanssa

4. lähtee esineen perään, tulee testaajan luokse ilman esinettä

5. lähtee hieman esineen perään, mutta menettää pian mielenkiintonsa

6. ei lähde esineen perään

7) KIVUNSIETOKYKY

Pidä pennun tassua kädessäsi ja purista kevyesti peukalolla ja etusormella nahkaa kahden varpaan välissä ("räpylää"). Lisää painetta tasaisesti laskiessasi kymmeneen. Lopeta heti, kun pentu vetää tassua tai osoittaa muulla tavoin kipua tai epämiellyttävyyden tunnetta.

Osio kertoo: Kivunsietokynnyksen asteen

pisteytys:

1. laskeminen 8-10 ennen pennun reaktiota

2. laskeminen 7-8 ennen pennun reaktiota

3. laskeminen 5-6 ennen pennun reaktiota  X

4. laskeminen 3-4 ennen pennun reaktiota

5. laskeminen 1-2 ennen pennun reaktiota

8) ÄÄNIHERKKYYS

Aseta pentu testialueen keskelle. Testaaja tai avustaja aiheuttaa terävän äänen noin metrin päässä pennusta. Iso metallilusikka kattilankantta vasten käy hyvin. Ketjukaulain teräskuppiin.

Osio kertoo: Ääniherkkyyden aste (mahdollisesti kuurouden?)

pistytys:

1. kuuntelee, paikallistaa äänen lähteen, kävelee ääntä kohti ja haukkuu

2. kuuntelee, paikallistaa äänen lähteen, haukkuu

3. kuuntelee, paikallistaa äänen lähteen, osoittaa kiinnostusta ja kävelee ääntä kohti X työnsi päänsä metallikuppiin ja uskalsi kääntää kupille selkänsä

4. kuuntelee, paikallistaa äänen lähteen

5. painuu kasaan, lähtee poispäin, piiloutuu

6. on välinpitämätön, ei osoita mitään kiinnostusta

9) UTELIAISUUS

Aseta pentu testialueen keskelle. Kiinnitä pyyhkeeseen narunpätkä ja vedä sitä nykien lattialla muutaman mertin päässä pennusta. Vedä pyyhettä poikittain pennun edessä ja poispäin, ei pentua kohti.

Osio kertoo: reaktion voimakkuus pennun havaitessa tuntemattoman objektin.

pisteytys:

1. katsoo, hyökkää puree X

2. katsoo, ottaa kiinni, haukkuu

3. katsoo kiinnostuneena, menee esineen luo tutkiakseen sitä

4.katsoo, haukkuu, häntä jalkojen välissä

5. hyppää pakoon, piiloutuu

10) FYYSINEN TARKASTUS

Pentua tarkastellaan sen seisoessa rentona paikallaan. Tässä ei anneta pisteitä, vaan arvostellaan pentua rotumääritelmään ja käyttötaroitukseen nähden. "Hyvä", "hyväksytty" tai "hylätty" ja lyhyt kuvaus.

Hyvä

Tasapainoinen pentu joka kantaa itsensä. Arvioi uuden asian nopeasti ja oon aktiivinen heti ollessaan varma asiasta/paikasta.

Oli liukkaalla pinnalla ja rappusissa kuin kotonaan. Liikkui hyvin eikä kartellut erilaisia alustoja.

Oli kiinnostunut namista ja tavoitteli uutterasti häntä pystyssä, ei lannistunut.

PISTEIDEN TULKITSEMINEN: 

Eniten 1:siä: Koira on erittäin dominoiva ja omaa aggressiivisia piirteitä. Se on nopea puremaan eikä sovellu lapsiperheeseen. Tarvitsee kokeneen kouluttajan, joka osaa säilyttää johtajuuden itsellään.

Eniten 2:sia: Tällainen koira on dominoiva ja saadaan provosoimalla puremaan. Tarvitsee johdonmukaista, määrätietoista ja oikeudenmukaista kohtelua aikuisten parissa ja voi kehittyä uskolliseksi toveriksi, kunhan johtajuus on selvä. Usein eloisa ja ulospäin suuntautunut koira.

Eniten 3:sia: Tämän tyyppinen koira hyväksyy ihmisen helposti johtajakseen ja on paras vaihtoehto tavalliselle koiranomistajalle. Se sopeutuu nopeasti uusiin tilanteisiin ja sopii hyvin vanhusten ja lasten koiraksi, vaikka saattaa olla liian aktiivinen joissain tilanteissa. Hyvää ainesta tottelevaisuuteen.

Eniten 4:sia: Tällainen koira on erittäin alistuva ja sopii useimpiin koteihin. Se on hieman rauhallisempi ja vähemmän ulospäin suuntautunut kuin edellinen. Suhtautuu yleensä hyvin lapsiin ja on helposti koulutettavissa.

Eniten 5:sia: Tällainen koira on erittäin alistuva ja tarvitsee paljon rohkaisua kasvattaakseen itseluottamustaan ja tullakseen ulos kuorestaan. Sopeutuu huonosti muutoksiin ja tarvitsee rauhallisen ja tasaisen kodin. Tavallisesti varma lasten kanssa ja puree vain stressaantuneena. Ei paras vaihtoehto ensikertalaiselle koiranomistajalle, koska tämän tyyppinen koira pelästyy helposti ja tarvitsee pitkän ajan sopeutuakseen uusiin kokemuksiin.

Eniten 6:sia: Itsenäinen koira, joka saattaa pitää taputuksia jopa epämiellyttävänä. Saattaa olla vaikea sekä käyttö- että seurakoirana. Jos muista osa-alueista on 1:siä, saattaa koira purra stressaantuneena. Saatuaan 5:sia muista osista, voi alistuva koira piiloutua vieraita ihmisiä tavatessaan.

Ei selkeää kaavaa (paljon 1:siä, 2:sia ja 5:sia): Tällaisella koiralla saattaa olla jotain vaivaa testitilanteessa. Se on ehkä juuri syönyt, madotettu tai muuta vastaavaa. Kannattaa testata uudestaan muutamaa päivää myöhemmin. Jos tulos on sama, koira on luultavasti hyvin epävakaa eikä sovellu käyttö- eikä seurakoiraksi. 

Ilmolla keskiarvo pisteeksi nousi kakkonen ja kolmonen, höystettynä kutosella ja ykkösellä. Eli kohtuullisen dominoiva ja itsenäinen pentu. Tasapainoinen ja varma pentu, hyvä hermorakenne. Älykäs ja fiksu ongelmanratkaisija. Oikeanlaisella käsittelyllä Ilmosta tulee ihan huippu luonteinen, mutta dominanssin, itsenäisyyden ja ongelmaratkaisukyvyn vuoksi pentu on myös "helppo pilata" hankalaksi ja jopa vaikeaksi. Tarvii vahvan, luotettavan ja oikeudenmukaisen johtajan ja tapakasvatuksen. Erittäin hyvä harrastuskoira.

Itse testistä mulla ei ole kuvia, koska istuimme huomaamattomina huoneen reunalla, mutta leikistä Cocon kanssa välitunnilla sain montakin hyvää otosta. Leikkikin kertoo paljon pennusta, samoin alla olevat kuvat. Sitä ei haittaa että Coco on isompi ja vanhempi. Luonteeltaan Coco on melko lailla samoilla pisteillä varustettu, ja testaaja sanoikin että näistä koirista tulisi ihan parhaat kaverit!

Juostaan kilpaa!

Louskis!

Istun sitten päälle kun en muuta voi...

Testin jälkeen Ilmo esiteltiin myös "anopille" eli Armille :) Ja Kertulle myös. Pentu näytettiin Kertulle takapuoli edellä, Kerttu sai todeta sen ällöttäväksi ja arvottomaksi mitättömyydeksi. Niin kauan kuin Ilmo ei riekkunut Kertulle, ei Kerttu välittänyt pennusta ollenkaan. Armi vastasi Ilmon leikkinkutsuihin ja haasteli itsekin Ilmoa leikkimään. Huomautti asiallisesti jos oli tarvis.

Ilmo ja tytöt

Kerttu tarkastaa mikä pentu on miehiään

Armi ja Ilmo

Ruottalainen panomies!

Pennun näkemys poskisuukoista

Kun aikansa rassaa, niin "anoppi" puuttuu asiaan

 Mulla on niin hyvät fiilikset tän projektin suhteen että!!

Ilmonhakureissu

Emil on nyt siis saanut nimekseen ILMO. Ihastuttava ilmiömäisen ihana Ilmo!

Mutta olipahan reissu tuo pennunhakumatka... :) Vaikka sitä kuinka varautuisin vähän kaikkeen ja tarkastaisit ja tuplatsekkaisit kaikki asiat, niin siltikään kommelluksilta ei näemmä voi välttyä... :)

Oltiin siis Helenan (Ilmon emännän) kanssa varattu laiva HKI-Tukholma-HKI autopaikalla ja paluumatkalle tietysti myös matkalippu lemmikkieläimelle. Tukholmasta on n. 120km matka Mellösaan, ja aikaa eestakaiseen matkantekoon ihan riittävästi.

Meno matka meni lähinnä tutustuessa toisiimme, koirakasvatus- ja koulutusjuttuihin, jännittämiseen ja rentoutumiseen laivalla. Aamulla sitten kymmeneltä laivasta ulos Tukholman aamuhulinaan ja kohti maaseutua. Mä olin varmuuden vuoksi kotona kirjoittanut lapulle satamasta poistumisohjeet, satamaan paluuohjeet, kasvattajan osoitteen ja puhelinnumeron. Eka vastoinkäyminen; se lappu on kotona eteisen pöydällä...

Ehkä eniten jännitin etukäteen sitä Tukholmassa ajamista, mutta kuten arvata saattaa, se ei ollut sen kummempaa kuin Helsingissäkään ajaminen. Ulosmenotiet löytyi hyvin ja päästiin hyvin ihan viime metreille asti pieneen kylään. Kasvattajan kotisivuilla oli kuitenkin osoite jota navigaattori ei löytänyt, joten loppumatkasta jouduimme kysellä naapureilta että mistä paikka löytyy. Osoite oli kaiketikin tilan/talon nimi ja lopulta pääsimme pihaan, mutta vastassa ei ollut ketään. Tunne oli aika ahdistava kun kukaan ei ollut vastassa sovittuna aikana, ekana tuli mieleen että nyt on sattunut jotain vakavaa... Saatiin kuitenkin etsittyä kasvattajan puhelinnumero ja soitettuamme saimme selville että olemmekin heidän kesäpaikallaan, onneksi päätaloon oli kuitenkin vain n. kilometrin matka...

Kahdesta ruskeasta urospennusta Emil oli alustavasti varattuna meille, ja heti kun näin sen, olin ihan varma että tämä on justiinsa se oikea tyyppi! Kasvattaja kuvaili koko pentuetta sanalla "lagom" (sopiva, tasainen, ei-huomiota-herättävä) ja erityisesti siis Ilmoa. Ulkonäöllisesti Ilmo oli ehdottomasti paras, luonteensa puolesta taas hyvinkin lagom. Se ei ollut ihan ekana tervehtimässä meitä, vaan kurkisti pentukopasta ja jatkoi sitten touhuaan. Tuli ajallaan tervehtimään ja antoi käsitellä. Yksi nartuista oli ihan mahdoton tättähäärä, oli käsissä ja sukissa kiinni koko kaks tuntia mitä kasvattajan luona oltiin (molemmat salaa mielessämme huokaistiin että onneks se meidän pentu ei oo toi...) Parin tunnin ja paperihommien jälkeen lähdettiin ajelemaan takasin Tukholmaan.

Ilmo yritti matkan aikana viissiin kaks kertaa sanoa piip, mutta hiljeni heti kun sille huokasi pari kertaa syvään. Panta oli kaulassa ekaa kertaa ikinä, eikä tyyppi ollut moksiskaan. Tienvieressä käytiin kerran pissillä, samoin sataman vilinässä. Meidän paluu satamaan oli aika jäätävä... ajettiin auto lastauslaiturille ja katsottiin että tuollahan se laiva nyt menee... menee! Siis voi herran jestas mikä paniikki, hyperventilaatio ja hätä! Ainut joka ei tässä kohtaa ollut moksiskaan, oli tietysti pikkupentu... se käänsi kylkeä, haukotteli ja nukahti uudestaan :) Me oltiin siis moelmmat luettu matkalippuja väärin, mietittiin vielä vähän ennen Tukholmaa että ollaanpa hyvissä ajoissa, 2 tuntia ennen laivan lähtöä.

Äkkiä sitten vaan terminaaliin selvittämään että päästäänkö vielä samana iltana kotiin, vai pitääkö etsiä yösijaa Ruotsin puolelta. Onneksi saatiin autolle paikka parin tunnin päästä lähtevään toiseen laivaan, ja itsellemme kansipaikat. Ja vielä suuremmaksi onneksi joku oli myöhästynyt myös tästä laivasta, niin kuin ihmeen kaupalla saatiin vielä pikkiriikkinen hyttikin pienen odottelun jälkeen. Tämä laiva meni Turkuun, ja olikin siellä sitten ihan hävyttömän aikasin aamulla... ja mulla tietysti puolet matkatavaroista siellä ekassa laivassa eli ajettiin vielä Katajanokan kautta kotiin.

Ilmohan pärjäili matkalla sekä laivassa että autossa ihan loistavasti. Se on ihan ihme kakara muutenkin: syö, juo, tekee tarpeensa, leikkii ja nukkuu kun käsketään. On harkitsevainen mutta rohkea. Totesi kerran jälkeen että piippaaminen ei kannata, eikä sen jälkeen sitä yrittänyt. Reagoi ihan uskomattoman hienosti äänensävyihin, elekieleen ja hengitykseen. En ole eläissäni nähnyt näin täyspäistä pihakoiran pentua (enkä kyllä kovin montaa aikuistakaan pihistä). Peittoaa ihan mennen tullen meidän likat!

Koska matka oli näinkin vaiherikas, musta alkaa tuntua että sillä oli jokin suurempikin tarkoitus ja opetus. Tarkasta aina matkaliput ja aikataulut vähintään neljästi! Ja osoitteet ja puhelinnumerot. Luota siihen että asiat järjestyy! Toimi, älä jäädy! Ilmosta on ihan pakko tulla hieno!

Mahtava näyttelyviikonloppu!

Viikonloppuna oli kaksi näyttelyä, joihin osallistui  meidän nuoret poijjaat Edi ja Murre. Lauantaina oli SSKY:n erikoisnäyttely Nastolassa ja sunnuntaina KR Juvalla. Molemmat pojat esiintyivät erittäin hienosti:

5.7.2014 Nastola Erikoisnäyttely
tuomari Markku Kipinä

Pihapolun Eemil "EDI"
NUO ERI SA NUK1 PU1 SERT VSP

Pihapolun Eerik "MURRE"
NUO ERI SA NUK2 PU2 VA-SERT

*** 

6.7.2014 Juva KR
tuomari Marianne Holm

Pihapolun Eemil "EDI"
NUO ERI SA NUK1 PU1 SERT ROP

Pihapolun Eerik "MURRE"
NUO EH

Edillä oli tosiaan voittoputki päällä, ensin lauantaina VSP ja sitten sunnuntaina ROP. 

Ediltä sain jo kuvia ja näyttelyarvostelut, Murrelta vielä odotan, ja lisään sitten tänne kunhan saan.

 
5.7.2014 Nastola SSKY, tuomari Markku Kipinä

NUO ERI NUK1 SA PU1 VSP SERT

Tyypiltään erinomainen maskuliininen uros, jolla hyväilmeinen pää. Hyvä purenta, ikäisekseen hyvä runko. Hieman luisu lantio. Tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu vaivattomalla askeleella. Miellyttävä luonne. Väritys ok.

6.7.2014 Juva KR, tuomari Marianne Holm

NUO ERI NUK1 SA PU1 SERT ROP

Erinomainen tyyppi, oikeat mittasuhteet ja vahvuus. Hieno pää, oikeanlainen kallo. Hyvä kuono, oikein asettuneet ja kiinnittyneet taittokorvat. Erinomainen kaula. Lupaava eturinta ja rintakehä. Hyvin kaunis ylälinja ja oikein kiinnittynyt häntä. Liikkuu moitteetta tarmokkain askelin. Oikeanlainen temperamentti.

Edin koko olemuksessa näkyy rentous. Olen ihan mahdottoman ylpeä Edistä ja omistajista ja siitä mistä tämä "uusi Edi" on tehty. Kovan työn tulos alkaa näkyä. Tiedän tasan tarkkaan miten rankkaa ja toisaalta myös palkitsevaa on käydä koiran kanssa läpi PeVi-koulutus. Arvostan suuresti että kasvattieni omistajat ottavat viimeisen päälle tosissaan tapakasvatuksen ja arjen sujuvuuden haasteet!  

Nyt sitten vaan odotellaan että molemmat pojat täyttää kaksi vuotta, ja tosissaan aletaan jännityksellä "metsästää sitä viimeistä sertiä"... =D

 

Myntagården's Emil of Sweden

Uusi Ruotsin tulokas

Myntagården's Emil of Sweden

7vk

Kesämies

syntynyt 8.5.2014
kasvattaja Carin Stoehr, Kennel Myntagården's
isä Himlatorp's Anton
emä Leonbergetz Alva af Queen
om. Kennel Pihapolun & Kennel Pihatorpan co/ Helena Mielikäinen

Alva & Anton

Tusen Tack Carin!
Tervetuloa Suomeen Emil!

Juhannus mökillä

Kuten varmaan suurin osa suomalaisista perheistä, mekin vietettiin juhannusta mökkeillen. Luumäen Hongistonmäelle meitä kokoontui koko meidän jengi, ja lisäksi isäni ja äitini. Reissu sujui koirien kannalta ihan mahdottoman hyvin! Käytöksessä ei ollut moitteen sanaa; koirat pysyivät tontilla, eivät haukkuneet vanhempiani eivätkä naapurimökeiltä ja vastarannalta kuuluvia ääniä.

Armin juhannus sujui tutuissa merkeissä; uimista, leikkiä pallon ja keppien kanssa, sekä sonninkorvien piilotusta. Poikkeuksena aiempiin mökkireissuihin, yksikään noista toimista ei mennyt överiksi. Uimassa käytiin luvalla ja hillitysti. Armi leikki palloilla ja kepeillä omatoimisesti eikä kertaakaan räkyttänyt tai kometanut ketään leikkimään kanssaan. No, tuo korvienpiilotus meni kyllä vähän yli mun ymmärryksen, mistään ei meinannut löytyä tarpeeksi hyviä piilopaikkoja, joten niitä korvia piilotettiin varmaan ainakin kahteen sataan eri paikkaan... :)

Nesteytys pelaa omatoimisesti

Neidit tähystäjät

Keppi on paras lelu

Ja maukkain

Kertunkin juhannus sujui ihan mallikkaasti...

Tähystellen ulapalle

Ja rennosti juoksennellen

Mutta sitten jossain vaiheessa huomasin että jokin ei ole ihan kunnossa. Kerttu viihtyi vähän liiankin hyvin saunan terassilla. Ensin ajattelin että no onpa se rauhakseen, Kerttu the Perskärpänen onkin osannut asettua aloilleen ja ottaa rennosti. Vähän ajan päästä katsoin tarkemmin ja aloin seurata Kertun puuhia...

Kerttu vaivutti itsensä ihan transsiin siellä saunankuistilla ampiaisten pörinässä. Se kuunteli keskittyneesti, käänteli päätään, huojui hitaasti puolelta toiselle, teki pieniä tasajalka hypähdyksiä ja tanssi yksinäistä balettiaan. Saattoi kulua vartti, puolikin tuntia ennen kuin tajusin mennä "herättämään" sitä. Ja todellakin koira tarvitsi ihan tosissaan herättää tuosta koomasta, ja vetää ulos kuplastaan. Koira joka yleensä reagoi hienosti tavalliseen rauhalliseen puheääneen ja uskoo pienen pientäkin purkin rapsahdusta, piti purkittaa tosi voimakkaasti hereille. Aina tilaisuuden tullen kun silmä vältti, se yritti terassille uudestaan. Jos ehdin kieltää sitä viimeistään rappusilla, se palasi kiltisti takaisin ja keksi muuta tekemistä, mutta jos myöhästyin, oli koira käytävä ihan vieressä herättelemässä.

Kerttuhan on pienestä pitäen ollut sellainen pöppiäisten napsija, lenkillä aina haukkailemassa ötököitä suuhunsa, mutta enpä olisi kyllä ikinä uskonut että se kehittää itselleen niistä tuommoisen pakkoneuroosin. Uusimmassa Koiramme-lehdessä on artikkeli koirien pakkoneurooseista ja ensin ajattelin että ylireagoin tuohon Kertun touhuun, kun olin justiinsa lukenut sen jutun, mutta tarkemmin seurattuani, ja  muutamien koirien käytösongelmista tietävien ihmisten kanssa puhuttuani tulin siihen tulokseen että kyllä se meidän henkisesti monivammainen Kerttu on kehittänyt itselleen vielä yhden ongelman lisää... Ihan sääliksi käy pikku-raasua. Toivottavasti tästä ei nyt tule pysyvä tapa.

Osasyynä Kertun hämmentävään käytökseen oli varmasti stressaava paikka ja tilanne (ollut mökillä yhden kerran aiemmin, ja nyt tällä toisella kerralla seurueessa oli isäni joka ei pidä koirista ja pelkääkin niitä). Kerttu varmaankin "rauhoitteli" itseään, ja kun pääsi kuplaansa sisään, siellä oli turvallista heijata. Kotona takapihalla mökkireissun jälkeen oli ihan "normaali" määrä ötököitä, ja Kertun käytös oli ihan normaalia, eli napsi niitä ohimennen, mutta pysyi muuten ihan toimintakuntoisena ja kuulolla virkeässä tilassa. Olipahan kertakaikkisen hämmentävä kokemus.

Loppujen lopuksi tästäkin juhannuksesta jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen hyvät muistot, iloiset ja onnelliset koirat ja ihmiset. Jokainen päivä on uuden oppimista varten, vaikka välillä se saattaakin olla jotain kummallista ja pelottavaa. Tarkkailkaa koirianne, olkaa rehellisiä itsellenne ja rakastakaa täydestä sydämestä!

Uusi "harrastus"

Meidän tytöillä on nyt uusi harrastus, jos sitä nyt siksi voi kutsua.

PeVi-koirien kanssa laumalenkkeily.

Kaikki lähti silloin joku aika sitten kun Armille piti tehdä se kurinpalautus. Se oli oikeestaan meidän eka PeVi-lenkki, ja sen jälkeen on tullut säännöllisen epäsäännöllisesti tavattua muuta samankaltaista koiraporukkaa. Joko me sovimme tapaamiset meidän "salaisella foorumilla" ja muutamien kanssa ollaan muuten vaan vaihdettu yhteystietoja, ja tapaamme sitten pienemmällä porukalla.

Mä en ole koskaan kokeillut joogaa tai mitään muita mentaalisia mielenhallinta- ja hyvänolonhankinta -juttuja, mutta voisin vaikka vannoa että PeVi-lenkkeilystä tulee vähintäänkin yhtä rauhallinen, seesteinen ja maailmaa syleilevän hyvä olo. Jokainen koira ja emäntä (miksei isäntäkin, niitä vaan ei vielä ole näkynyt kuin yksi) tietää mitä tehdään missäkin tilanteessa. Koirat ovat rentoja ja kuuliaisia, ne ei rieku eikä nahistele. PeVi-koirat ei rymyä eikä tee sakinhivutusta, ne ei karkaile. Ne ei kulje nenä toisen hanurissa eikä haastele kisailemaan. Ne jolkottelee lähistöllä kuka missäkin. Kunnioittavat toisiaan ja luottavat toisiinsa, omistajiinsa ja toistensa omistajiin.
Ja nyt en sitten missään tapauksessa tarkoita etteivätkö "tavallisetkin" koirat osaisi kaikkea tuota, mutta tunnelma näillä lenkeillä on ihan eri, kuin muiden koirien kanssa tavatessa. Ja taustalla on kuitenkin koko ajan se "mörkö", että suurin osa on entisiä ongelmakoiria.

Meidän ihan ihanin lenkkikaveri on Inka. Ollaan käyty yhdessä metsissä samoilemassa jo useamman kerran, ja joka kerta nautittu ihan suunnattomasti.

Eka kerta yhdessä Veturin vieressä "vuorella"

Toka kerta Korialla puretulla junanradalla

Eilen käytiin taas Inkan kanssa lenkillä, tällä kertaa Pilkanmaassa ja Rekolassa. Lenkin lopuksi ihan kuin tilauksesta vastaan tuli kaksi muutakin PeVi-koiraa, joten saatiin aikaiseksi oikein kunnon laumalenkki.

Lenkin lopuksi mentiin vielä mattolaiturille uimaan.

Inka odottaa kun Armille heitellään keppiä

Koirille tekee oikein hyvää istua odottamassa kun toinen koira saa tehdä jotain sellaista jota itsellä tekisi kovasti mieli. Koska Armi oli porukan vanhin ja dominoivin, se sai leikkiä ensin. Kyllä tuli sitten Armillekin vuoro istua ja odottaa kun Inkalle heitettiin keppiä. Armilla teki tosi tiukkaa hillitä itsensä, ja aika kovasti sitä piti huomauttaa ja komentaa, mutta lopulta se asettui ja malttoi mielensä. Erittäin hyvä mielenhallintatreeni!

Molemmilla uimareilla lupa kahlailla

Koko poppoo rannassa

Inkalla on myös "pikkusisko" jota kävimme tervehtimässä. Kertun mielestä pentu oli ällöttävä, Armin mielestä täysin arvoton. Mun mielestä tosi lutunen :)

Meidän koirien mielestä tommosta hömppäluuraa ei tarvi edes noteerata

(Inkan kaikki kuvat @Rosa)

Ollaan me toki lenkkeilty muidenkin kanssa.

Sakke ja Upi Kertun kanssa

Kerttu kävi ihan itsekseen ilman Armia Saken ja Upin kanssa radalla. Näiden herrojen kanssa Armi pöllytettiin silloin kurinpalautuksessa.

Siinä oli Kertulla sietämistä kun Sakke haki keppiä niin että hiekka pöllysi...

Eka isompi laumalenkki vietettiin kuuden koiran kokoonpanolla.

Kalle, Niksu, Luna, Armi, Kerttu, Jojo

Kuuliaiset tytöt ihan vapaaehtoisesti lähellä

Toinen isompi lenkki oli viime viikolla, siellä mukana "10 narttua, mukaanlukien omistajat" yhden osallistujan sanoja lainatakseni... :)

Kertun ja Armin kanssa Luna, Pixi ja Miina

Eikä kukaan hermostunut, vaikka a) yks oli väärällä parkkipaikalla b) useammalla oli PMS c) yks meinas olla nenä kahen hanurissa d) yks meinas komentaa yhtä joka meinas provosoida e) mettästä kuului yks hemmetin vihainen "Perkele!" jonka kaikki kymmenen narttua tunnisti heti =D
(sori, tää oli vähän sisäpiiriä, mutta ymmärtäköön ken ymmärtää...)

Tälläkin reissulla käytiin uimassa

Seuraava lenkki on jo suunnitelmissa ja aioin nauttia ja oppia siitä ihan yhtä paljon kuin näistä aiemmistakin. Jokainen tapaaminen on kertaamista ja uuden oppimista. Luotto omiin koiriin kasvaa kerta kerralta ja joka kerta jännittää vähemmän. PeVi-koirien kanssa on niin turvallista lenkkeillä; jokaisella on samat keinot hoitaa ongelma (tosin sellaista ei ole vielä koskaan tullut). Mikähän siinäkin oikein on jujuna, että PeVi-koira tunnistaa aina vastaantulevan PeVi-koiran... osittain varmaan johtuu siitä, että omistaja pystyy kohtaamaan nämä koirat rennosti ja luottavaisesti, ja se välittyy koiraan. Voi kun tuon saman fiiliksen saisi vielä joskus kaikkien vastaantulijoiden kanssa! Olemme jokaisella lenkillä pohtineet näitä samoja juttuja yhdessä: "Mistä saada lisää itsevarmuutta "tavallisten" koirien kohtaamiseen". Olemme toivoneet että "Voi kun nyt tulisi vastaan "tavallinen" koira, niin meillä olisi hieno näytön paikka, ja saisimme tukea toisistamme". Meillä ainakin kupla puhkeaa kun lenkki on loppu, ja kotona on sama turvattomuuden tunne kuin ennenkin. Pitäisi ihan tosissaan saada tehtyä itsekseen muutama mallikelpoinen ohitus ja täysi luotto omiin koiriin, niin sitten tämä ihana mielenrauha säilyisi ja kasvaisi...

Jaa mitä mahtaa koirat olla mieltä tästä uudesta harrastuksesta? Armille on varmaan ihan sama miten ja missä ja kenen kanssa me lenkkeillään. Kerttu ei selvästikään nauti näistä ryhmälenkeistä samalla tavalla kuin esim. minä, mutta uskon että silläkin on muutaman kerran lenkin aikana ihan mukava ja miellyttävä olo. Kertulle tämä sosiaalinen paine on todella rankkaa, mutta kerta kerran jälkeen se on kuitenkin ollut reippaampi ja luottavaisempi; sekä minuun että itseensä. Epävarman koiran mieli kääntyy hyvin hyvin hitaasti, mutta esim. eilen Inkan kanssa Kertullakin häntä nousi heilumaan rennosti ja kyyry asento suoristui ja kroppa rentoutui. Lenkin jälkeen molemmat koirat oli ihan uuvuksissa, eikä siis vähiten sen vuoksi että lenkki kesti kaksi ja puoli tuntia, vaan ihan vaan siksi että sosiaalinen paine oli niin kova.

Seuraava iso askel Kertulla on oppia hassuttelemaan muiden koirien ja ihmisten läsnäollessa, ja Armilla taas päinvastoin, sen on opittava lisää itsehillintää toisten koirien hassutellessa. Inka ja Piliksen toiset PeVi-koirat näyttivät meille eilen joella että miten leikitään sivistyneesti Hippaa! ja se mekin aiotaan seuraavaksi harjoitella :)

Kertun luonnetesti

Sunnuntaina 27.4 oli Tuusulassa SSKY:n järjestämä luonnetesti jossa tuomareina toimivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen. Alunperin pihapolkulaisia oli ilmoittautunut oikein kaksin kappalein, mutta lopulta testattiinkin vain Kerttu.

Ei ollut kaunista katseltavaa se puolituntinen, ei todellakaan. Laitan tähän alkuun nuo pisteet (joka eivät sinänsä kerro vielä kovinkaan paljoa) ja sitten avaan vähän joka kohtaa tarkemmin.

Pihapolun Aurora "KERTTU"
Toimintakyky: Kohtuullinen +15
Terävyys: Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +2
Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty +3
Taistelutahto: Kohtuullinen +20
Hermorakenne: Hieman rauhaton +35
Temperamentti: Häiritsevän vilkas -15
Kovuus: Hieman pehmeä +8
Luoksepäästävyys: Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen +30
Laukauspelottomuus: Laukauskokematon ++
YHTEENSÄ: 113 - 15 = 98

Yhdeksänkymmenenkahdeksan pisteen koiran luulisi olevan sellainen harmiton perusrakki. Mutta oleellisinta tässä testissä onkin se että mistä ominaisuuksista pisteet tulee... Meillä ne tuli osittain vähän "vääristä" kohdista.

Testi alkaa tutustumisella ja tuomareiden haastattelulla. Tässä kohtaa kerroin mm. että Kerttu on pian 4-vuotias, asuu emänsä kanssa, meillä on ollut ongelmia ja olemme korjanneet niitä PeVi-metodilla. Tuomari totesi että "ei remmirähjäys ja pikkunäykkäisy ojennusmielessä tee koirasta vielä ongelmakoiraa, mutta katsotaan..."

Tutustumisen jälkeen alkaa leikitys. Ensin tuomari leikittää koiraa patukalla, kepillä, rätillä, mikä nyt sattuukin olemaan koiran mieleen. Jos koira ei leiki tuomarin kanssa, saa omistaja leikittää. Kerttuhan on oppinut leikkimään ihmisen kanssa vasta tänä keväänä,  joten tiesin ettei meidän leikkimisestä tule mitään. Ollaan Kertun kanssa saalistettu patukkaa palkintona ja vietinpurkuna, mutta aina ihan kahdestaan. Eli en saanut sitä innostettua leikkimään ollenkaan. Leikin päätarkoitus on testata koiran taistelutahtoa. Vaikka Kerttu ei siis leikkinyt ollenkaan, se sai kuitenkin pisteitä taisteluhalusta +20 eli Kohtuullinen. Taistelutahtoa mitataan testin jokaisessa osasuorituksessa, ja Kerttu sai nuo pisteensä siitä, että vaikka sitä pelottaa ihan vietävästi, niin se taistelee pelkonsa läpi ja yli.

Leikin jälkeen tulee kelkkakoe. Pulkkaan oli kiinnitetty takki ja lippis ihmishahmoksi, ja toinen tuomareista veti holtittomasti nytkähtelevää rakennelmaa meitä kohti. Kerttu puolusti ensin vierestäni ja lopuksi takaa. Kelkka vedettiin ihan lähelle asti. Tutustuminen kelkan pysähdyttyä otti melko paljon aikaa, mutta lopulta Kerttu kuitenkin rohkaisi mielensä ja minun avullani kävi haistelemassa hahmon hihoja. Tämä osa on tehty Kertulle aiemminkin, Homeetassa neuvolatunnilla. Silloin Kerttu toimi huomattavasti rohkeammin, se haukkui kelkalle edessäni ihan innoissaan häntä pysytyssä ja kun kelkka pysähtyi, kävi puremassa sitä persuksiin... Olinkin vähän hämmentynyt, luulin että Kerttu olisi ollut tässä tilanteessa rohkeampi. 

Seuraavaksi vuorossa on tuomarin hyökkäys meitä kohtaan. Tuomari tuli esiin auton takaa todella uhkaavana, huusi meille, heilutteli keppiä ja liikkui pelottavasti. Kerttu räjähti samantien ja puolusti edessäni. Tuomari tuli ihan päälle asti ennen kuin muuttui ystävällismieliseksi. Tästä palautuminen kerti Kertulla tosi kauan, se ei olisi millään meinannut luottaa tuomariin eikä uskoa että vaara on ohi. Kun koira lakkaa puolustamasta, on sen vielä annettava tuomarin koskea itseään. Sitten tuomari ja koira lähtevät kävelemään toiseen suuntaan ja minä pois päin, ja tästä tehdään luoksetulo. Kertusta oli ihan kamalaa lähteä sitä uhanneen tuomarin mukaan ja tuomarin pitikin kierrellä sen kanssa hetki kentällä ennen kuin Kerttu oli sen verran rauhallinen että palautuminen hyväksyttiin ja luoksetulo voitiin suorittaa.

Lisää pelottelua; haalari ja tynnyri. Kuljimme Kertun kanssa kohti parakin nurkalla maassa makaavaa työmieshaalaria. Haalari vedetään pystyyn kun koirakko on siinä kohdalla. Kerttu otti kunnon loikan takavasemmalle. Pieni paluu takaisinpäin jonka jälkeen uusi ohitus liikkumattomasta haalarista. Heti ohituksen jälkeen perään hyökkää rämisevä peltitynnyri. Tällä kertaa loikka oli pienempi ja hillitympi. Tutustuminen sekä haalariin että tynnyriin sujuu huomattavasti nopeammin kuin aiempi kelkkaan tutustuminen. 

Näiden uhkaavien tilanteiden jälkeen tuli Kertun bravuuri, pimeä huone. Koira annetaan tuomarille ja toinen tuomari johdattaa omistajan pimeään huoneeseen (parakkiin) perimmäiseen nurkkaan mutkien taakse. Parakissa oli erilaisia esteitä vaikeuttamassa koiran kulkua; pressuverhoja, huonekaluja, lankkuja, erituntuisia pohjamateriaaleja. Koiran tulisi löytää tiensä omistajan luo itsenäisesti. Kerttu tuli ekalla yrittämällä viimeiselle pressulle asti eli n. metrin päähän, sitten se kävi hakemassa vauhtia ovelta ja löysi suoraan luokseni.

Viimeisenä oli Kertulle kaikista pahin paikka. Sen piti ottaa vastaan tuomarin hyökkäys seinään sidottuna ihan yksin, ilman minua. Olin siis piilossa parakin takana enkä nähnyt mitä tapahtui, mutta kuulin kyllä oikein hyvin että ihan täysi rähinä siellä oli heti päälllä kun uhkaava tuomari astui esiin piilostaan. Tämäkin hyökkäys vietiin ihan päälle asti, ja senpä jälkeen olikin tuomarilla kova homma lepytellä Kerttu edes hieman sietämään itseään. Tässäkin kokeessa koiran piti antaa koskea itseään, jotta se katsotaan palautumiskykyiseksi. Sain odotella piilossa tosi kauan ennen kuin minut kutsuttiin kehumaan Kerttua.

Ihan viimeisenä suoritetaan vielä laukaustestaus, kaksi laukausta starttipistoolilla. Niihin Kerttu ei juurikaan reagoinut, vähän pysähtyi kuulostelemaan. Arvosanaksi ++ eli laukauskokematon.

Eli tässä testin kulku teoriassa, mutta se meidän käytäntö olikin sitten ihan eri asia... Olen seurannut yhteensä ehkä kymmenen luonnetestiä ja niissä kaikissa on ollut tyypillistä se miten koirat paineistuvat testin edetessä pikkuhiljaa, koiran stressitaso nousee kuin portaita kävelisi ylöspäin. Kerttu oli ihan kummallinen. Jokaisessa osasuorituksessa se otti heti hirveät kierrokset, oli välillä ihan hysteriapaniikissa, ja sitten kun kun tuli tauko, sen stressitaso laski ihan alas. Siis koko koira muuttui ihan normaaliksi, rennoksi, iloisesti häntää heiluttelevaksi ja tyytyväiseksi. Seuraavaan osioon lähdettiin "nollasta". Mua jännitti etukäteen nuo tuomareiden hyökkäykset, ja se että palautuuko Kerttu tarpeeksi nopeasti niistä. Taisi olla varsinkin tuossa seinähyökkäyksessä ihan siinä ja siinä että saatiin se läpi. Jälkeenpäin kuulin että se oli ollut ihan kamalaa katsottavaa, Kerttu oli vuorotellen hyökännyt tuomaria kohti ja heti seuraavassa sekunnissa yrittänyt paeta, eli juossut täysillä pääedellä seinään päin. Monta kertaa.

Sitten vähän noista pisteistä. Kaikista ratkaisevin tässä meidän testissä taitaa olla tuo kohta: Temperamentti - Häiritsevän vilkas. Eli tässä ei nyt tarkoiteta koiran aktiivisuutta eikä sellaista "tekemisenhalu-vilkkautta" vaan sitä miten se huomioi ympäristönsä, miten reagoi huomioihinsa sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin. "Häiritsevän vilkas: Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi suuntautumaan häiriöääntä kohden. On kykenemätön keskittymään ja pysymään paikoillaan." Tuo kuvaa Kerttua oikein hyvin. Olen aina luonnehtinut Kerttua näin: Kerttu näkee kaiken, se huomaa kaiken. Se ei osaa/ehdi päätellä mikä on olennaista ja mikä epäolennaista, vaan ihan kaikkeen pitää reagoida heti ja voimakkaasti. Temperamenttia arvioidaan koko testin ajan.

Toinen asia joka tekee meidän elämästä hankalaa on Terävyys - Suuri. Terävyys on ominaisuus joka saa koiran käyttäytymään aggressiivisesti sen tuntiessaan itsensä uhatuksi. Terävyysaste on käänteisesti verrannollinen ärsykkeen suuruuteen, eli mitä pienempi ärsyke aiheuttaa aggression, sitä terävämpi koira on. Terävyysasteen lisäksi loppuun tulee maininta "ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua" tai "jäljellejäävin hyökkäys haluin".Luojan kiitos Kerttu sai näistä ensimmäisen. Eli luonnehdinta oli seuraava: Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua: "Koira reagoi aggressiiviseti heti tai miltei heti hyökkääjän aiheuttaman ensimmäisen rasahduksen jälkeen. Koira on selvästi hyvin aggressiivinen mutta palautuu uhkan päätyttyä." Tätä arvioidaan kaikissa uhkatilanteissa, mutta varsinkin noissa joissa tuomari uhkaa koiraa.

Sitten Puolustushalu - Kohtuullinen, hillitty. Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalua testatessa arvioidaan suorien hyökkäysten lisäksi myös koiran yrityksiä puolustaa itseään ja ohjaajaa. Hyökkäysyritykset ovat yhtä arvokkaita kuin "onnistuneet" hyökkäyksetkin. Puolustushalua tarkkaillaan koko testin ajan eri erikoiskokeissa. Tästä Kerttu sai "normipisteet" eli Kohtuullinen, hillitty: "Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan." Taistelutahto voidaan oikeastaan niputtaa tähän samaan kohtaan, siitä olikin jo ihan alussa puhetta, eli siitä myös normipisteet tosin vähän kiertoteiden kautta. Taistelutahto - Kohtuullinen: "Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen."

Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia. Kerttu sai arvioksi: Kovuus - Hieman pehmeä. Pehmeä koira muistaa "pelottelut", mutta kova koira ei niinkään. Tätä ominaisuutta testataan pääasiassa haalarilla ja tynnyrillä. Tai siis sillä että miten hyvin koira menee uusintakierroksella niistä ohi ja miten niihin jälkikäteen tutustuu. Hieman pehmeä: "Koira, joka osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästyttämispaikan suhteellisen läheltä ohjaajan tukemana."

Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiin henkilöihin. Tuomarit arvioivat tätä ominaisuutta koko testin ajan. Kerttuhan ei juurikaan välitä vieraista, eikä varsinkaan tuo itseään tykö. Sanoisin että se korkeintaan sietää vieraita ihmisiä. Tai siis kaikkia muita paitsi ihan läheisimpiä. Eli ei ollut ollenkaan yllätys että arviona oli Luoksepäästävyys - Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen "Koira joka ei itse etsi kosketusta vieraaseen ihmiseen, ja joka vaatii houkuttelua ennen kuin suostuu tutustumaan."

Lähin helposti ymmärrettävä synonyymi toimintakyvylle on rohkeus. Toimintakyky kertoo kuinka hyvin koira pitää puoliaan todellista tai kuviteltua uhkaa vastaan, ja kuinka se pystyy toimimaan tilanteessa jossa se on joutunut pelon valtaan, ja pystyykö se voittamaan pelkonsa. Toimintakykyä tarkkaillaan sekä uhan alla että ilman uhkaa, lähinnä siis kelkkakokeessa ja pimeässä huoneessa. Kerttu sai arvosanaksi Toimintakyky - Kohtuullinen "Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan." Kerttu on kyllä just tommoinen, että vaikka kuinka pelottaisi niin se ei lamaannu, vaan pystyy toimimaan. Toimintakyky oli tuomareiden mielestä monta kertaa menossa miinuksen puolelle, eli Kerttu meinattiin arvioida kyvyiltään pieneksi, tai kokonaan toimintakyvyttömäksi. Tuomareiden "oli kuitenkin pakko antaa" arvioksi "kohtuullinen" koska Kerttu palautui niin ällistyttävän hienosti kokeiden välissä. Tämä liittyy myös seuraavaan kohtaan, eli...

Viimeisenä sitten se tuomareiden suurin ihmetyksen aihe, hermorakenne.

Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa
voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Tämä on testin ehkä tärkein kohta, ja se on huomioitu myös pisteytyksessä; hermorakenteen pistekertoimet ovat kaikista suurimmat.

Hermorakenteen testaamiseen ei ole omaa erikoiskoetta, vaan lopputulokseen vaikuttaa koko testin suoritus, koiran kuormittuminen ja palautuminen osasuoritusten välillä sekä testin jälkeen.

 Kerttu on hermoiltaan Hieman rauhaton "Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee." Paitsi että taas se palautuminen, Kerttu ei siis nostanut stressitasoa, vaan nollasi joka välissä.

Tuomarit miettivät noita Kertun pisteitä tosi kauan. Ennen Kertun testiä ehdin katsoa muutaman testin ja pistelaskuihin meni aikaa ehkä 5 minuuttia. Kertun loppuarviointiin meni aikaa lähemmäs puoli tuntia ja tuomarit sanoivat ihan ensimmäiseksi että "riitelimme jokaisen rastin paikasta". Olivat siis ihan oikeasti hyvin hämmentyneitä tästä koirasta. Seuraavaksi sanoivat että "ei ole mikään ihme että teillä on ollut ongelmia" ja että "hienoa että pikkukoiran ongelmiin on puututtu, ja että näkee että koiran kanssa on tehty töitä" (tarkoittaen siis että koiraa on korjattu). Sanoivat myös sen, että heidän näkemyksensä mukaan Kerttu ei tosipaikan tullen pure ketään, vaan pyrkii loppupeleissä pakenemaan. Mutta jos pakomahdollisuutta ei ole, niin sitten kyllä puree. Kerttu on siis tosissaan haastava koira, ja  näemmä myös haastava arvioitava. Tuomarit sanoivat että koska koira on häiritsevän vilkas, täytyy koko testi suhteuttaa siihen. Ja tuohon vilkkauteensa nähden Kerttu pärjäsi siis yllätävän hyvin ja toimi hämmästyttävän loogisesti. Vilkkaus yhdistettynä terävyyteen on se meidän ongelmien alku ja juuri. Se, mikä minulle itselleni oli kaikista tärkeintä, oli tuomarien kommentti palautumisesta. Kerttu palautuu tilanteista yksinomaan minun ansiostani. Ilman minua se olisi romahtanut. Tämä oli niin tärkeä juttu että meinasi tulla itku siinä samantien. Tähän olemme vuodessa päässeet, tähän että Kerttu luottaa minuun ja että meidän välillä on ihan oikea suhde!

Luonnetestissähän pitää olla pääsääntöisesti huomioimatta koiraa. Sitä ei siis saa puhutella, opastaa, ohjata hihnasta tms. kesken kokeen, vaan vasta osasuorituksen jälkeen ja välissä saa tyynnytellä ja kehua. Tämä oli Kertusta hyvin hämmentävää. Nyt vuoden aikana Kerttu on oppinut siihen että minä hoidan asiat, sen ei enää tarvitse. Siinä on varmaan osa syy siihen että luulin aluksi Kertun olevan testissä rohkeampi. Me ollaan kuitenkin eletty tätä meidän "uutta elämää" vasta tosi vähän aikaa, ja testin lopputulos olisi voinut olla hieman "parempi" jos olisin odottanut vielä toisen vuoden, mutta nyt tuntui vaan oikealta hetkeltä mennä testiin.

Toinen asia mistä tuomarit sanoivat monta kertaa, oli se palautuminen hysteriasta normitilaan, sekä se että vaikka he luulivat että nyt siitä tuli toimintakyvytön, niin "sille oli pakko laittaa toimintakyky plussalle, koska aina se häntä sieltä nousi heilumaan". Paikalla oli sekä tuttuja että ihan vieraita katsojia, ja sain jälkikäteen sellaista kommenttia että tuomarit menivät ihan oikeasti välillä vähän liian pitkälle. Että vetivät Kertun ihan siihen sietokyvyn rajalle ja vähän ylikin. Varsinkin seinäkokeessa. Samoin "yleisöstä" joku sanoi että oli ihan varma pariinkin kertaan että koe keskeytetään, siis ihan kesken osasuorituksen, mutta sitten osio loppui ja tuli taas se ihmepalautuminen, ja varsinkin kun tulimme pimeästä huoneesta pois, oli Kerttu ihan mahtavan rennossa mielentilassa. Mutta kaikenkaikkiaan oli siis ollut aika kiusallista katsottavaa ne itse testiosiot. Ja ihanaa katsottavaa ne palautumiset. Ensimmäinen kommentti mitä kuulin katsojilta kokeen jälkeen oli että "sulla on hirvittävän hieno ja mielenkiintoinen koira".

Taitaa olla aika mysteeri tuo meidän Kepa! Testin jälkeen Kerttu kävi tervehtimässä kaikki vieraat ihmiset (mitä se ei oo ikinä kuuna päivänä tehny!) ja hyppäsi sitten ensin hetkeksi mun syliin, sitten Hannan syliin ja lopuksi Harrin syliin ja asettui siihen. Koira joka ei ole ikinä mennyt vapaaehtoisesti kenenkään vieraan viereen, saati sitten syliin. Aiemmin on ehkä ohimennen antanut Hannan pikkuisen hipaista itseään...

Olen ihan uteliaisuuttani tutkiskellut vähän noita luonnetestattuja pihakoiria, eikä yksikään koira ole saanut tuloksia "häiritsevän vilkas" eikä "terävyys - suuri". Eli on meillä täällä vaan sellainen tilastopoikkema että huh huh. Ja olen myös ihmisten kanssa jutellessani tullut siihen lopputulokseen että Kerttu on perusluonteensa pohjalta vielä haastavampi ja hankalampi koira kuin olin alunperin osannut aavistaakkaan. Josta voin siis jopa vähän itsekkäästi päätellä että olen kyllä ihan oikeasti tehnyt sen kanssa aikamoisen suuren ja mahtavan työn, että ollaan nyt tässä vaiheessa ja pärjätään näin hienosti. Mä luulen että Kertulla on mun elämässä jokin suurempikin tarkoitus, joka ehkä paljastuu joskus aikanaan. Hanna sanoi mulle että "mä niin rakastan näitä tilastopoikkeuksia". Mä vastasin sille ihan suoraan sydämestä että "Mä niiiiin rakastan tätä meidän Kerttua!"

Kiitos Maria avaimista uuteen elämään! Ilman sinua Kerttua ei enää edes olisi olemassa...